Tein 42 pokerimatkaa Pietariin, viimeisen vuonna 2009. Minua eivät kertaakaan ryöstäneet edes miliisit. Asiaa auttoi kovasti, että näytän venäläiseltä, puhun kieltä auttavasti ja olin Pietarin mafian vieraana. Molemmat kasinot, missä ahkerasti kävin, olivat paikallisten kertoman ja omien havaintojeni mukaan mafiaomisteisia.
Kaupungin pääkatu Nevski Prospekt kuhisee taskuvarkaita. Länsimainen turisti on näille kuin pikkupoika pedofiilille. Kimppuun pitäisi päästä, mutta kiinni ei pitäisi jäädä. Murjottava kaljupää vanhassa nahkatakissa ei välttämättä täytä Pietarin taskuvarkaiden klubin ohjesäännön mukaista täydellistä kohdetta.
Kerran meidät yritettiin Jari ”No Fear” Salosen kanssa ryöstää. Tämä oli Salosen vika. Mies ei pysty olemaan räkättämättä edes siunaustilaisuudessa saati sitten Nevski Prospektilla. Räkätyksen aksentista ei voi erehtyä.
Meidät ympäröi keskellä päivää kadulla neljä paikallista isohkoa nuorta miestä, jotka olivat mukamas kaupittelemassa viiden ruplan kaupunkikarttoja. Jatkoimme matkaa hivenen kovempaa vauhtia tiukasti tuntuma omaan lompakkoon säilyttäen, ” kaupankäynnistä’’ kieltäytyen ja sällit onneksi luovuttivat. Jos tässä tilanteessa olisi rahojaan esitellyt, ei niitä olisi enää tarvinnut itse kantaa.
Myös Administerilta yritti taskuvaras viedä lompakon samalla kadulla. Tämäkin olisi ollut oma vika, koska miehemme maatilalta säilytti lompakkoaan takataskussa. Onneksi Jussilla on takapuolessa tunto tallella. Kun hän tunsi siellä ylimääräisen käden ja kääntyi rivakasti taaksepäin, lähti taskuvaras karkuun ilman lompakkoa.
Ville Wahlbeck taas on taskuvarkaiden unelmakohde. Hän pystyy esimerkiksi fokusoitumaan nettipokeriin pari vuorokautta ja slotteihin luultavasti vielä pitempään. Fokusoituessa ei juuri ympäristöstä havaintoja tehdä. Lisäksi hänen pukeutumisensa ei yökerhossa erotu, mutta Nevski Prospektilla kyllä.
Houkuttelin Villen Pietariin Suomen joukkueeseen viimeiseen European Nation’s Cupiin. Kuten tavallista, Taleon Clubin musta auto haki meidät juna-asemalta. Meitä vastassa oli Taleonin ystävällinen ja tehokas Julia Kuzmich.
Majoituimme yleensä Pietarin reissuilla kasinon järjestämiin asuntoihin. Länsitasoiset hotellit Pietarissa ovat tolkuttoman kalliita, kun taas kalustetut tasokkaat kämpät eivät maksaneet kovinkaan paljon.
Julia saatteli meidät asuntoihimme. Villen kämppä oli Nevski Prospektin varrella. Meitä oli kuusi suomalaista ja Julia. Pian ympärillämme pyöri lauma vähän toisella kymmenellä olevia romanityttöjä. Minä tiesin, millä asialla nämä ovat ja pidin lompakostani hyvää huolta.
Ville oli ilmeisesti keskittynyt lähinnä siihen millaiseen murjuun häntä oltiin työntämässä. Ainakaan lompakon puolustaminen ei ollut täydellä kympillä hoidossa. Pikkulikkojen hetken parveiltua ympärillämme, huomasi hän kuitenkin, että lompakko ei ole enää povarissa.
Kuka tytöistä sen oli vienyt, oli tietenkin mahdoton sanoa. Lisäksi lämiskä tuskin oli enää sen hallussa, joka sen oli ottanut. Minä arvelin, että sinne meni, eikä takaisin tule.
Mutta hostimme Julia otti tilanteen rivakasti haltuun. Hän otti lähintä tyttöä kädestä kiinni, ja sanoi tälle, että ”Lompakko takaisin. Olen Julia Taleon klubilta. Tiedän keitä te olette, ja teidät löydetään Nevski Prospektilta kyllä.”
Pikkutytöt puhuivat keskenään hetken kiivaasti jotain kieltä, jota en ymmärtänyt, ja viidentoista sekunnin päästä Julian vaatimuksesta lompakko oli takaisin Villellä.
Pietari 2000-2009 ei ollut oikeasti kovin vaarallinen paikka. Toki jos halusit kävellä yksin yöllä kaupungilla, oli riskinä miliiseihin törmääminen. No Fear oli kerran siirtymätaipaleella kasinoa kohti hämärän aikaan Iisakin kirkon liepeillä, kun viereen kurvasi miliisiauto. He etsivät huumeita. Niitä Salosella ei ollut, mutta dollareita kyllä. Otettuaan tutkimastaan lompakosta pari sataa dollaria, he päättivät olla syyttämättä Jaria huumeiden hallussapidosta ja päästivät jatkamaan matkaa.
Vieraita kieliä kannattaa osata. Jos Jari olisi osannut sanoa venäjäksi olevansa Taleon Clubin tai Conti Groupin vieraana, olisi hän luultavasti saanut pitää kaikki dollarinsa. Venäläiset kunnioittavat lähinnä voimaa. Tätä oli ilmeisesti Pietarin mafialla niin paljon, että taskuvarkaatkin palauttivat lompakot.
Tässä olisi osalle suomettuneimmista poliitikoistamme tarinan opetus sisäistettäväksi. Jos kuvittelette, että pelkästään nätisti juttelemalla saatte venäläisten kunnioituksen, elätte mielikuvitusmaailmassa.
