Suosikkityttäreni meni eilen naimisiin. Jos asia olisi ollut minusta kiinni, olisivat Johnny Sackin tyttären häät jääneet kakkoseksi sekä vieraslukumäärässä että näyttävyydessä. Tykkään nimittäin kerskakulutuksesta vain avioliittojen ja marjaostosten yhteydessä.
Vaikka änkesin saranapuolelta maksamaan bileiden baarilaskua, en saanut tällä mitään äänestysoikeutta vieraslistaan. Tämä oli oikein ja kohtuullista, koska ei miulta kukaan mitään rahaa pyytänytkään. Itse asiassa muistelin tänään, ja luulen asioiden olevan sillä tolalla, että vanhin suojaamattoman seksin seuraukseni ei ole koskaan pyytänyt miulta mitään rahaa. Vaikka tiesi sitä perusteltuihin projekteihin olevan saatavissa.
O tempora o mores. Mie kyllä pyytelin köyhähköiltä vanhemmiltani rahaa kaikenlaisiin humputuksiin. Enkä välttämättä kertonut aina täysin totuudenmukaisesti raha-asiainanomuksen lopullista käyttökohdetta. Ainakaan jos se sisälsi alkoholia.
Joka tapauksessa häät pidettiin sitten vain lähisukulaisten ja monivuotisesta susiparista metamorfoosin aviopariksi tehneiden kavereiden kesken. Morsiamen iskä ei saanut kutsua ketään omista kavereistaan, sniif. Jossain vaiheessa suunnittelin kutsuvani jengiä kuokkimaan loppuillasta. Luovuin kuitenkin suunnitelmasta, koska miuta olisi lähipiirissä päädytty pitämään vielä enemmän puliukkona kuin olen.
Tämä oli varmastikin ainakin nuorelle parille paras ratkaisu. Ennen vanhaan häissä lähinnä kidutettiin morsiusparia, joiden kuului hymyillä sekä vittumaisille sukulaisille että niille joita ei edes tuntenut. Ja sitten tarkkailtiin koko porukan voimin, osaako ne edes tanssia valssia. Tästä kuitenkin maksettiin käteistä rahaa, joten vastavihittyjen oli pakko rypistää. Etelä-Karjalassa oli viime vuosituhannella olemassa jopa sellainen epäinhimillinen kidutuskulttuuri, jonka mukaan sulhasen kuului olla selvinpäin. Olen itsekin yhdet tällaiset häät kohteena lusinut.
Onni on 12 shillingin tulot ja 11 shillingin kuuden pennyn menot
Olen päätellyt asiasta tarkemmin tietämättä, että tyttäreni talous on ollut ylijäämäinen ainakin siitä saakka, kun se lähetettiin työleirille Lappeenrannan Kauppatorille T:mi Sirkka Peitsomalle. Missä kaikki Taisto ja Marja-Liisa Pyysingin suoraan alenevassa sukulinjassa olevat ovat olleet jossain vaiheessa laittamassa munaa piirakan väliin. Paitsi yksi, mutta ei nosteta aihetta tässä framille, koska poikaa eilen aiheesta kiusasi vain kymmenkunta vetykioskin kasvattia.
Huomattavaa on, että ylijäämä ei ole tullut metodilla ”pappa betalar”. Uskon vahvasti lasten kasvattamisessa huonon esimerkin antamiseen. Mutta en varakkaassakaan perheessä rahan syytämiseen teini-ikäisille. Olen nähnyt riittävän monen tapauksen saapastelevan 18 vuotta täytettyään kasinon haialtaaseen pyysingien raadeltaviksi ja mummorullien mukiloitaviksi.
Kun tyttö lähti opiskelemaan Aaltoon bioinformaatioteknologiaa, sain kuulla, että se ei nosta opintolainaa lainkaan. Yritin painostaa sitä ottamaan opintolainaa ja ostamaan sillä osakkeita. Esitys ei kuitenkaan mennyt läpi. En jäänyt tätä sen enempää ihmettelemään, koska lapseni tulevat pitkästä linjasta auktoriteettikammoisia pyysingejä.
Joka tapauksessa jos nuori ihminen tienaa enemmän kuin kuluttaa, elämä näyttää vanhempien perspektiivistä valoisalta. Aika harvoin sitä oppii kypsällä iällä samppanjassa kylpemään.
Mahdollisuuksien tasa-arvo
Suomessa mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu verrattain hyvin. Kaikilla on mahdollisuus kouluttautua kykyjensä mukaiseen ammattiin ilmaiseksi. Näin ainakin kaksi vanhinta lastani myös käytännössä teki.
Ymmärrän toki, että jos päättyy narkkaavan yksinhuoltajan kontolle, eivät käsissä välttämättä ole elämän valttikortit. Tai jos kasvatus rajoittuu fattan puhelinnumeron jakamiseen. Mutta on siinäkin kestämistä, jos syntyy sukuun, jossa verenperintönä tulee SaiPan kannattaminen.
Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, etteikö ilmaista koulutusta olisi tarjolla myös vähäosaisemmille. Yhteiskunta ei valitettavasti voi huostaanottaa kaikkia lapsia ja tarjota näille tasapuolista kasvatusta. Natsi-Saksassa oli pyrkyä tähän suuntaan. Käsittääkseni kokeilu ei ollut juuri kommunismia onnistuneempi.
Sosiaaliturvamme tarjoaa myös mahdollisuuksien tasa-arvon olla töitä tekemättä. Toki sossun rahoilla ei varsinaisesti crazybailata muiden kuin änkyräoikeiston mielestä. Joka tapauksessa Orpon hallituksen nähdäkseni vilpitön pyrkimys muokata sosiaaliturvaa kannustavampaan suuntaan on hyvin kannatettava ajatus.
Salkunhoidon ulkoistus
Lapsille säästäminen on siis nähdäkseni aivan tolkuton riski. Mistä sitä tietää, tuleeko laitokselta tuotavasta paskatykistä tolkun ihminen? Vaikka olisikin omasta ja äitinsä mielestä tarjonnut aivan erinomaiset geenit.
Sen sijaan lapselle sijoittamisen opettamatta jättäminen on täysin vastuutonta kasvatusta. Voi hyvin olla, että raha ei tuo onnellisuutta. Mutta rahojen holtiton polttaminen tuo varmasti onnettomuutta. Ei välttämättä vielä tulitikkua raapaistessa. Viimeistään hiilloksella käsiään lämmitellessään tulee kaikille suru puseroon.
Joskus tyttäreni rippijuhlien jälkeen selvisi, että sillä oli rippijuhlarahat (penska aikoinaan kastettiin äänin yksi yksi) sijoitettuna turvallisesti piirongin laatikkoon.
Suutarin lapsella ei ollut kenkiä, joten päätin ryhdistäytyä. Tosin esikoiseni väisteli tarjoamiani sijoituskoulutussessioita, vaan tuuppasi rahat syliini hoidettaviksi.
Jossain vaiheessa lopulta annoin ultimaatumin, että nyt Kamppiin koulutettavaksi ripi rapi. Blondi puhelimessa nauroi heleästi ja sanoi, että hänen mielestään hänen salkunhoitonsa on hyvissä käsissä ja häntä itseään ei pätkääkään kiinnosta.
Tähän tyydyin. Kaikkien ei ole mitenkään pakollista kiinnostua sijoittamisesta, vaikka se hyödyllistä olisikin. Kaltaisilleni surmanajajille salkkuaan ei missään nimessä pitäisi antaa. Ellei löydy omaa kiinnostusta tai jotain oikeasti pätevää, suosittelen vähäkuluisia osakeindeksirahastoja.
Varmaa kuitenkin on, että teen salkun kanssa parhaani. Mihin kykyni tulevaisuudessa riittävät, on ainakin tämänpäiväisessä 12 tuuman Obuhovissa selvästi epäselvää.
Sunnuntaina syntynyt
Lapsiarpajaisissa miulla on käynyt aivan tolkuton tuuri. Alan olla kallistumassa näkemykseen, että kaikki lapseni ovat täysipäisiä. Joten sitten voikin ikuisesti tyytymättömänä luonteena alkaa murehtia niiden siipoista. Hyvinkin fiksu tyttö saattaa nimittäin helposti löytyä jonkun lepertelevän piripään kainalosta. Tai pahimmassa mahdollisessa tapauksessa huumorintajuttoman uskonnollisen vassarin.
Ihan näin ei käynyt miulle. Tyttäreni esitteli miulle (noin vuoden ensin seurusteltuaan) nuoren diplomi-insinöörin, joka käy töissä, harjoittaa osakesijoittamista ja kannattaa SaiPaa. Sanoisin että johan on Jeesuksen Kristuksen Perkele, elleivät uskonnolliset siitä mieltään pahoittaisi. Kaikenlaista.
Tarinan opetus yrittää olla, että lapset kannattaisi yrittää opettaa omillaan toimeen tuleviksi. Nimittäin jos tässä onnistuu, päätyy tuntemaan lapsistaan selvästi enemmän ylpeyttä kuin Joe Biden pojastaan Hunterista.
Riippumatta siitä, mitä Sleepy Joe itse väittää.
P.S. Diplomi-insinööri vaihtoi sukunimeään. Nyt meitä Pyysingejä on enää 86 jäljellä. Onneksi olemme sukukronikan mukaan työteliästä ja hyvin sikiävää sakkia. Joskin kuulemma vähän viinaan meneviä.
Lisäksi tyttäreni rikkoi suvun pitkäaikaisen perinteen. Se ei ollut nimenvaihto, niitä on nykyisen sukunimilainkin aikana nähty muitakin. Vaan ettei vaikuttanut olevan raskaana, toisin kuin Pyysingin suvun naiset häissään yleensä.
