Australiassa kaikki tapahtuu yöeläjän silmin käsittämättömän aikaisin. Ruokaa on vaikea saada kymmenen jälkeen ja useimmat baaritkin sulkevat hyvissä ajoin, joskin kysynnän mukaan. Paikallinen kulttuuri vaikutti olevan ”päiväkännit ja kuudelta kotiin”. Mitä ilmeisimmin sokeriruokoa ruvetaan edelleen leikkaamaan heti auringon noustessa. Australian sokeriruokoalueet tosin eivät tarkkaan ottaen ole Melbournen liepeillä.
Melbournen käteispeleissä seikkailin samassa pokerihuoneessa kahdessa eri maailmassa. Toinen oli AUD 5/5/10 PLO, jota pelasivat lähinnä paikalliset ja mie. Peli oli kärsivällisen omahapelurin taivas. Kun pelasi vain hyviä käsiä ja löi kunnon osumilla isosti, ei voittavaan peliin juuri muuta tarvittu. Muutaman kerran löin papat pakkaan, koska herrat melko selkeästi indikoivat, jos eivät halunneet isoa lyöntiä maksaa.
Hivenen haasteellisempi taistelukenttä oli 10/20/40 peli, jossa oli paljon Aasian (asuivat enimmäkseen Filippiineillä tai Thaimaassa) länkkäriammattilaisia ja vain muutama paikallinen soturi. Nämä emigrantit eivät yleensä olleet yhtä hyviä kuin suomalaiset vastaavan kokoista pelaavat virkaveljensä. He vetivät vähän liian ohutta varsinkin kuopassa ollessaan ja pelasivat enimmäkseen korttejaan, eivätkä juuri lainkaan miestä. Onneksi Suomen muuten varsin laadukas joukkue vietti aikaansa enimmäkseen jossain aivan muualla kuin käteispelien ihmeellisessä maailmassa.
Mini-Ilari teki parhaansa, etten kirjoittaisi käteispeleistä mitään kinuamalla käteiskäsiraportointia liki päivittäin. Tästä huolimatta avaan muutaman pelaamani käteisjaon.
Hyvä Aki
Pelailin toiseksi viimeisenä päivänä isompaa peliä ministäkillä (=1000 AUD), mutta pari tuntia jamppoja tarkkailtuani totesin, että nyt ei ole vastassa Joni Jouhkimaisen tai Sampo Ryynäsen tasoisia käteisvetureita, vaan paljon helpommin luettavia ja rehellisemmin pelaavia kavereita. Aloin sitten pelata vähän isommalla hivakalla.
Minulle jaettiin 9875s näytettyäni siihen mennessä pelikavereilleni showdowneissa vain kahdet ässät. Ensimmäisillä sain nelinkertaiset ja toisilla menin poikki, preflop molemmilla kerroilla kaikki sisässä.
Käteni on hyvä avata reissulla, koska arvelin vihujen sijoittavan minut ensisijaisesti ässiin (joita ei ole) ja täten rereissaavan vain ässillä, etten pääse taas kerran preflop sisään koko hivakalla pienessä johdossa. Mie voin helposti ottaa mahdollisen lisälyönnin kiinni ässien sijainnista sivistyneenä, oman käteni sisällön ollessa muille edelleen epäselvä.
Vierestäni solidi jenkki 3-bettasi ja blindista reipas nuori paikallinen kaljahanat hyvissä ajoin avannut mies otti kylmänä, ja miekin tietysti maksoin. Floppi KJ4 kaksi ruutua ei varsinaisesti osunut. Yllätyksekseni se kuitenkin meni sökönä. Aussi oli checkreissaillut flopeista paljon, joten jenkki varmaan pelkäsi tätä. Toivoin turnista kutosta, mutta sen sijaan tuli kasi. Minulla oli siis nappi kiinni ja kaksi väliinvetoa eli tuplagutari.
Kun aussi sökötti, arvelin että ei se enää voi mitään träpätä. Näkemykseni mukaan tähän pitää lyödä, tai pelaa väärää peliä. Jos hyökkään aggressiivisesti, pojat luultavasti sijoittavat miut sökötettyyn settiin ja voitan potin lyönnillä tosi usein. Lisäksi Jeesus, tai tarkemmin määriteltynä pakka, voi pelastaa ja tuoda riveristä suoran, rattaat tai kolmoset, jotka sitten joko riittävät tai eivät.
Niinpä täräytin täyden 1610 dollarin potin suuruisen lyönnin. Jenkki kippasi miettimättä, mutta aussi jupisi ja maksoi. Riveristä ei tullut ihan unelmakortti, vaan jätkä paritteli. Vihu sökötti nopeasti. Mie mietin hetken ja pohdin, että kasikin voi riittää, jos vastassa on joku missattu vetokäsi. Sitten tulin tulokseen, että jos annan potin mennä jollekin TTQ8-kädelle, en pysty elämään itseni kanssa ja menin all-in parintuhannen edestä. Salamannopeaa kippiä seurasi paljon fuck-termiä sisältänyttä kommentointia.
Jälkianalyysissä pöytä totesi minulla olleen tyyliin neljä jätkää ja amerikkalainen kertoi rehellisen oloisesti, miten hänellä oli ollut mustat tuplasuittariässät. Olin itseeni ja elämääni tyytyväinen.
Huono Aki
Oikealla puolellani istui hyvin solidi ja ajattelevan oloinen uusiseelantilainen, olin pelannut aiemminkin kanssaan. Oletin hänen pitävän minua ihan kohtuullisena pelaajana, koska en ollut nähtensä tehnyt mitään kovin hölmöä. Reipas poika Australiasta oli katsomassa kenguruaan tai jotain ja avattuani AKKTss UTG:stä, vain maorien maan valloittajakansaa edustanut isosta blindista maksoi. Olimme varsin syviä.
Floppasin kallevärin ja sökötimme flopin. Useimmiten lyön tämän, mutta toivoin turnipilliä ja tiesin, että pienemmältä väriltä saan korkeintaan yhden maksun, jos sitäkään.
Turnista tulikin vajaan potin lyönti. Tämä on näin pelattuna ikään kuin automaattimaksu, koska lisää actionia on tulossa vain ässäväriltä, jos päätän survoa lisää. Riveristä tuli taas vajaan potin lyönti ja en enää tykännyt yhtään. Kuivalla ässällä olisi tullut isompia lyöntejä, koska lyöntikoko ja ehkä kaverin elekielikin huusi maksua.
Mie tankkasin hetken ja maksoin nähdäkseni odottamani ässävärin. Vihasin itseäni ja rivermaksuani.
Viimeisen päivän Kuoppa-Aki
Minun piti viimeiseltä pelipäivältä voittaa muutama tonni, jotta saisin shipattua samat valuutat takaisin, mitä olin lähettänyt. Niinpä menin hyvissä ajoin paikalle päästäkseni ensin 1/3 Texasiin ja sitten 1/3 Omahaan. Lista oli 5/5:eenkin, mutta se ei startannut.
Lopulta avasimme kahden lapinpolttajan kanssa 10/20 pöydän ilman liveä tai reikkiä. Crown Casinolla nimittäin rutiininomaisesti tarjottiin reikkivapautta, jos suostui aloittamaan pöydän shorttina. Muutenkin reikki oli kohtuullinen, vaikka kaikki muut siitä jupisivatkin. 300 AUD = 200 EUR tunti koko pöydältä on vähemmän kuin mitä HelppiGame Helsingissä kerää kympin kerrallaan. Muut oli totutettu Amerikassa ja Aasiassa vielä halvempiin olosuhteisiin. Mie taas olen pelannut Ranskan ryöstöreikeilläkin.
Saksalaiset olivat varsin hyviä pelaajia, ja näin oikeasti enemmän valueta hylkäämässäni 1/3 pöydässä, jossa miehet ilman takaraivoa survoivat merkkejä keskelle. Mutta kolmen sadan maksimiostolla on haastavaa täyttää monen tonnin kuoppaa. Lisäksi pokeritappiot ovat väliaikaisia, valuuttakurssitappiot taas lopullisia. Niinpä päätin jäädä paukuttamaan päitä yhteen päästöväärentäjien kanssa.
Pöytään hiipi pikku hiljaa lisää ammattilaisia. Pari paikallista pienemmän pelin vakkaria kävi kurkkaamassa, mutta ei jäänyt. Mie kieltäydyin kiertävästä livestä, koska toivoin pikkupelien sankareita mukaan, jotka saattaisivat pelata 10/20, mutta eivät 10/20/40. Lopulta edellisen päivän aussiystävämme saapui ja yksi saksalaisista totesi, että nyt varmaan käy live miullekin ja oikeassa oli.
Yleensä päätin päiväni illalliseen, mutta koska oli viimeinen päivä ja olin reissukuopassa, pidin paikkani kun lähdin syömään.
Palattuani rinki oli ohentunut. Yksi saksalaisista sanoi, että he ovat juuri lähdössä baariin. Toinen sanoi, että pääsen peliin postaamalla neljäkymppiä, mutta että joutuisin lisäksi maksamaan time collectionin kolmekymppiä. Aikaa seuraavaan reikkikeräykseen oli vielä vartti, joten päätin osallistua jakoon.
Reippain kolmesta saksalaisesta löi napilta potin, miulla oli QJT7ss ja maksoin. Limpannut aussi löi lisää ja saku sekä mie molemmat maksoimme. Floppi A82 toi minulle jätkävärin vedon. Aussi luonnollisesti löi, ja saksalainen löi siihen vielä lisää.
Miulla oli keräilyerät jäljellä eli noin 600 vajaan kolmen tonnin pottiin. Jäin hetkeksi arpomaan, olisiko kellään isompaa värin vetoa, mutta minulla oli myös takaoven värin- ja suoranveto, joten päätin maksaa pidempään miettimättä.
Turmista tuli unelmakortti ysi, joka avasi takaoven värinikin. Riveristä kasi paritteli, ja hyvästelin merkit. Aussi sanoi jotain tyyliin fucking fuck ja saksalainen näytti AK:n. Kätensä sisälsi myös salettivärin vedon, joten olin ollut takaovien varassa.
Tosin backdoorvärini oli tullut maaliin, ja se oli myös paras käsi.
Aussi lähti kotiin potkimaan koaloitaan ja sakut lähtivät baariin. Tämä jäikin sitten Australian viimeiseksi kädekseni toistaiseksi. Olin maksanut 70 AUD yhdestä kädestä, jolla sitten pääsin tunkemaan rahat sisään varsin huonoissa.
Jotenkin en jaksanut mökötellä kovin paljon itselleni. Pelasin vajaat kolme viikkoa joka päivä enimmäkseen ihan siedettävää pokeria. Viimeisen käteni päätökset olivat ihan perusteltuja, vaikka huonoja olivatkin. Peli olisi voinut jatkua ja värinvetoni olisi voinut olla hyvä.
Jos olisin pelannut pelkkää 5/5/10 käteispeliä joka päivä, kuten nuorempana olisin luultavasti tehnyt, olisin hyvin todennäköisesti saanut kasaan voitollisen reissun. Mutta jos tädillä olisi munat, saattaisin käyttää siitä jotain nimitystä, jota feministit eivät hyväksyisi. Ja matkustaa maapallon toiselle puolelle pelaamaan vain pienehköä käteispeliä ei ole ihan kaikkien sotasuunnitelmien äiti.
Nyt jäin kuluja ennen omilleni, mutta Australia ei ole kovin halpa maa, joten vähän sotakassani ensimmäisellä tutkimusretkelläni päiväntasaajan eteläpuolella hupeni. Joten täytynee tulla vielä joskus takaisin. Olisihan se noloa karkotettujen vankien jälkeläisille rahaa menettää.
