Jos pitäisi valita lapselleen ura joko Alman otsikoijana tai sitten stripparina, niin tankotanssikurssi kutsuisi penskaa. Talousotsikoihinkin on tullut tavaksi laittaa klikatuttavaa puutaheinää. Kun otsikko on ”Näin sijoittajan kannattaa nyt toimia”, ei se likikään aina tarkoita jutusta löytyvän minkäänlaista vastausta. Ei edes sellaista odotetun arveluttavaa myyntipuhetta omista osakkeista.
Lisäksi on selkeästi ohjeistettu otsikoimaan ”poliitikko” tai ”toimitusjohtaja” eikä ”Timo Vornanen” tai ”Peter Wiklöf”, jotta kansa lämpenisi klikkaamaan kuka ammuskeli keskustassa tai kuka perii Anders Wiklöfin.
Erityisesti näin, kun kyseinen henkilö on suurelle yleisölle etukäteen käytännön tuntematon, kuten itäsavolainen kansanedustaja Vornanen ja Ålandsbankenin toimitusjohtaja Wiklöf ovat. Eri asia, jos Nalle Wahlroos olisi töksäyttänyt tai Riikka Purra leikannut jotain. Silloin yritetään saada näiden vihahenkilötkin klikkaamaan, kenen pikkulapsia ne tällä kertaa ovat syöneet.
Niinpä en laittanut tämänkertaiseen otsikkooni epäseksikästä Ålandsbankenia tai puolituntematonta Peter Wiklöfiä, vaan epämääräisen Peterin. Saa nähdä printtaako klikkiotsikointini Sijoitustiedolle ihan odotettuja mustmiljoonia vai joudutaanko tyytymään pelkkiin biljardeihin.
Itse asiassa lämpenin klikkiotsikointiin, koska taipumukseni pitää otsikoinnissa omaa hauskaa kaksoismerkityksillä tyyliin ”Kilpparin pelaaminen ei kannata” johti suvun sisäisiin klikkiotsikointisyytöksiin miuta kohtaan ja sen seurauksena lähes käsirysyyn. Tosin jos on pipetillä annettu – eli ei ymmärrä mitä ”klikkiotsikko” tarkoittaa – ei voi kauhalla vaatia.
Mutta kun kerran syytetään jostain, mitä ei ainakaan omasta mielestään ole tehnyt, kannattaa tämä toteuttaa. Eipähän ainakaan jatkossa syytetä turhasta.
Perimiselle tulee hintaa
Marraskuussa miulla tulee täyteen kymmenen vuotta Anders Wiklöfin fanitusta. Ja toimimista valtakunnan ainoana julkisesti kirjoittavana Ålandsbanken-analyytikkona. Tiedän kyllä ainakin olleen salaseuroja, jotka kokoontuivat tuomitsemaan myös Maarianhaminan ylpeyden tuoreita osavuosikatsauksia ja välillä vähän vanhempiakin.
Mutta ÅAB on saattanut tipahtaa salaisista rituaaleista pois osakkeen fundamentaalisesta kallistumisesta johtuen. Yhtiö ei siis ole kääntynyt mihinkään uskontoon päin, vaan se hinnoitellaan aavistuksen korkeammilla kertoimilla kuin jotkut muut saman toimialan yritykset. Nykyisissä markkinaolosuhteissa pankkiosake ja P/E kympin huitteilla on monelle fundamenttiuskovaiselle ihan ymmärrettävästi liikaa.
Miulle tuli uutisena, että pankin pääomistaja Dagens Nyheterin haastattelussa kertoi vaimonsa perivän hänet ensimmäisenä ja hänen jälkeensä veljenpoikansa Peterin. Ei tämä nyt ihan Tuomas Enbusken uskoon tuloon verrattava uutinen sentään ollut, eli aika odotetut kohteet.
Voihan se olla niinkin, että tuplaperintöveroja Anders 77v ei lopulta halua Peterin maksavan ja sivuuttaa vielä samanikäisehkön vaimonsa testamentissaan. Oolannin rikkaimmalla miehellä ja hänen vaimollaan on nimittäin aikoinaan Andersin appiukon painostuksesta tehty avioehto, heh. Eli automaattisesti Ålandbankenin pääomistus ei vaimolle siirry. Jos Anders sattuu siirtymään laulukuoroon ensimmäisenä, testamentti tarvitaan.
Kun ensin otetaan varallisuudesta 19 prosenttia (puolison perintöveroprosentti miljoonaperinnöissä) ja sitten 33 prosenttia (muiden kuin lähisukulaisten vero%), jäljelle jää reipas 54 prosenttia. Valtiohan pankittaa isosti Andersin kuollessa. Toki SAK:n pääekonomistin Ilkka Kaukorannan mielestä varmasti liian vähän.
Voi muuten olla, että Andersin reippaan sadan miljoonan euron potista Ålandsbankenia joutuu veljenpoikansa (tai vaimonsa) myymään osan perintöverot maksaakseen. Osakkeessa on siis olemassa piilevää myyntipainetta. Toisaalta Anders Wiklöf vaikuttaa edelleen useimpia zoomereita hyvävoimaisemmalta ja saattaa hyvin elää satavuotiaaksi tai ainakin pidempään kuin mie.
Olen siitä harvinainen talousoikeistolainen, että kannatan perintöveroja, koska jotakin sitä pitää kuitenkin verottaa. Ja perintövero tekee useimpia muita veroja vähemmän yhteiskunnallista vahinkoa. Mutta 33 pinnaa kuulostaa aika hapokkaalta. Lisää kovasti intressiä Wiklöfeillekin muuttaa Ruotsiin ja jättää Suomi-neito itkemään perintöverorahojensa perään. Taitaa kuitenkin perintöverokin jäädä oikeistohallitukselta höyläämättä.
Mutta tärkeintä toki on, että öljyä tuottamattomassa maassa onnistutaan sentään bensaveroja alentamaan, oh yeah.
Ålandsbankenille kymppimiljardi täyteen
Ålandsbanken julkaisi tämän viikon supertorstaina osavuosikatsauksensa. Totuttuun tapaan tiedote ulos ruotsiksi ja englanniksi ilman mitään turhaa tiedotustilaisuutta. Suomenkielinen käännöskin on näköjään jo saatu aikaiseksi.
Ehkäpä tämä osarista pöllitty pieni kuva hahmottaa, miten Ålandsbankenilla menee:
ROE = return on equity, oman pääoman tuotto
Vertailu on aavistuksen liian imarteleva, sillä Q1/2024 Maarianhaminasta ei lähetetty yhtään rahaa vakausmaksujen muodossa Brysseliin, kun Euroopan vakausrahastolla oli jo tilit täynnä. Viime vuonna sinne meni 3,2 megaa, joka 16,9 megan liiketuloksessa jo painaa.
Rullaati rullaa, eli liukuvaa EPSiä (=osakekohtaista tulosta) ÅAB teki 3,66€, mikä antaisi P/E:n 9,2 perjantain päätöskurssilla @33,70.
Lisäksi oikein erikseen tuuleteltiin, että hoidettavissa varoissa on saatu 10 jaardin raja rikki.
Jotain Maarianhaminassa tehdään paremmin, koska viimeinen vuosi ei ole ainakaan Helsingin osakemarkkinoilla ollut varsinaista paraatimarssia Uralille. Tai edes Laatokalle.
Ehkä Ålandsbanken on valittu kolme vuotta peräkkäin Suomen parhaaksi Private Banking toimijaksi, koska a) sinne saa viedä käteistä rahaa konttoriin b) sieltä saa ihmisen kiinni puhelimella c) se ei yritä pakottaa ihmisiä hankkimaan älypuhelimia.
Luottotappioita ei vaan tunnu oikein tulevan, vaikka ”vaiheen 3” -luotot olivat hienoisessa kasvussa. Siihen aikaan, kun ministerit oli miehiä, paitsi sosiaali- ja terveysministeri, näitä kutsuttiin järjestelemättömiksi luotoiksi. Mutta onhan toki ”vaihe 3” paljon selkeämpi.
Ohjeistus on sama liikevoitto kuin viime vuonna (2023 EPS 3,18). Tämä tarkoittaisi sitä, että loppuvuodesta pitäisi tehdä tulosta vähän heikompaan tahtiin, kuin 1.4.2023 - 31.3.2024. Voi siinä niinkin käydä, koska sekä pankin otto- että antolainaus ovat lipsuneet alaspäin. Lisäksi olen kuullut kaupunkihuhuja pankkikilpailun kiristymisestä. Eli toisin sanoen pankit olisivat patistelleet henkilökuntaansa myymään myös rahaa kovakuluisten rahastojen lisäksi.
Biittasin Wiklöfit
Mie voin kevennelläkin Ålandsbankenia, koska kyseessä ei ole legacyni enkä uskonnollisesti vastusta osakkeiden myymistä, kuten jotkut muut osakehurut.
Viimeinen 12 kuukautta oli nättiä, kun ensin ostin myytyjä takaisin, sitten myin ne, ostin taas takaisin, kevensin uudelleen ja sitten poimin vielä kerran puolukat sankoon.
Tällä metodilla biittasin prosentuaalisesti Wiklöfit ja kaikki muutkin, joilla pelkällä holdaamisella jäi 2,65€ osinko huomioon ottaen nippa nappa nenä pinnan päälle.
En mie likikään koko positiolla ole päässyt tätä tekemään, osakkeen vaihto ei tavallisesti salli isoja liikkuja hintojen radikaalisti muuttumatta. Yritinkin viikolla parantaa osakkeen likviditeettiä ja markkina-arvoa yllyttämällä Ossuuspankin pääanalyytikko Antti Saarta ottamaan reipas puolen miljardin pankki listoille, kun niillä on vain hiukan isompi Aktiakin analysoitavana. Ei varsinaisesti ainakaan vielä lämmennyt ”koska osakkeen vaihto on niin pientä”.
Näin on, ja sellaisena pysyy, kun ei tule muuta seurantaa kuin omat satunnaiset purkaukseni.
Ymmärrän kyllä, että monet muut pankit ovat vielä halvempia kuin Ålandsbanken. Mutta ei se ole miulta pois, jos ne nousevat MIFK:ta korkeammalle pörssiliigassa. Uskon entistä vahvemmin, että Ålandsbankenin Private Bankilla on oikeaa kilpailuetua ainakin Nordeaan verrattuna. Pikkupankin on paljon helpompi ottaa markkinaosuutta kuin ison.
Joten jään iloisesti hodlailemaan Wiklöfien beesissä.
4.2.2024 Osinkohaukat Ålandsbankenin yllä
