Perintöverotus on ihan järjellinen verotusmuoto, sanovat Suomen kolme erimielistä libertaaria mitä tahansa. Sanottuani tämän, olen toki henkisesti varautunut räyhäoikeiston (melko maltilliseen) somehyökkäykseen. En kuitenkaan usko niiden sentään yrittävän canceloida miuta Sijoitustiedosta, kuten Kallion Nerot Sanna Marin -mekkalan tuoman silakkahyökkäyksen aikaan tekivät. Tyhmyys on muuten uusiutuva luonnonvara, jota ei tarvitse kylvää eikä kastella.
Hyvä verotusmuoto kerää rahaa, mutta samalla häiritsee ihmisten toimintaa mahdollisimman vähän. Perintövero täyttää näistä ainakin keräysehdon, koska kaikki kuolevat. Jopa Urho Kekkonen kuoli, vaikka testamenttinsa alkoikin ”Jos minä kuolen”. Perintövero tuotti viime vuonna 797 miljoonaa euroa, eli melkein yhden kruunusillallisen verran.
Meillä on monia veroja, joissa kertymä laskee väkisin, kuten polttoaineverot 2,8 miljardia (sähköautot valtaavat maailman), tupakkavero 1,1 miljardia (röökaajat kuolevat ja nuoret eivät polta) ja veikkaushäviövarat 900 miljoonaa (mummorullat työnnetään vielä pelisaleihin, Veikkaus menettää netissä markkinaosuutta, eivätkä nuoret pelaa rahapelejä vailla takaraivoa kuten Veikkauksen koukuttamat aiemmat sukupolvet). Jostain pitäisi kuitenkin kerätä rahat kasvaviin vanhusten hoitokustannuksiin, älyvapaaseen soteuudistukseen ja maksuttomaan (eli kunnille kalliiseen) toisen asteen koulutukseen. Joten kaikkia veroja ei voi poistaa, vaikka se olisi kuinka kivaa.
Miten paljon perintövero sitten tuottaa ihmisille tuskaa? Kaikki verot tuottavat hyvinvointihaittaa, sanovat taas vassarit mitä hyvänsä. Toki joidenkin verojen nostaminen näyttää kyllä tuottavan suurtakin iloa niillä suunnilla, joissa niitä ei makseta. Yleensä siis vasemmalla.
Yli millin perinnöissä rintaperilliset joutuvat maksamaan 19 prosenttia. Ainakaan mie en muuta ulkomaille, jotta lapsille jäisi sen verran enemmän humputeltavaa. Varmaan jotkut perintöverojen takia muuttavatkin. Mutta matalahko verokanta pitää ainakin perittävän hyvinvointihaitat kuitenkin suhteellisen pieninä.
Sivuperinnöissä korkein verokanta on jo 33 prosenttia, joka jo ylittää useamman kipukynnyksen. Joskaan perinnönjättäjään tämäkään ei enää satu. Jos muuten haluaa jättää jollekulle ei-rintaperilliselle verotehokkaan perinnön, voi tämän kanssa mennä naimisiin ilman avioehtoa. Osituksessa tulee puolet verovapaasti. Uusi avioliittolaki mahdollistaa tämän samaa sukupuolta olevankin kanssa. Olen varma, että jotkut ovat tätä hyödyntäneetkin.
Avioliittojen solmimisessakin on piikki 49-vuotiaana, koska yli 50-vuotiaana solmituista avioliitoista ei tule puolison kuollessa leskeneläkettä, ellei ole yhteisiä lapsia. Joten kyllä suomalaisetkin ovat vero- ja etuisuussuunnittelijakansaa. Iloisiksi veronmaksajiksi ilmoittautuvat ovat yleensä julkisella sektorilla töissä. Ja ilmoittautumisesta huolimatta minimoivat omat veronsa.
Joka tapauksessa voitaneen todeta, että perintöverot eivät perittävän toimintaan paljon vaikuta. Jos taso olisi korkeampi, veron kiertämiseksi nähtäisiin varmasti paljon enemmän vaivaa.
Perinnöksi arvoton römiskä
Koska suomalaisia on verotuksen, pankkien ja ”asiantuntijoiden” toimesta kannustettu sotien jälkeen laittamaan kaikki rahansa seiniin, on kuuliainen kansa pääosin näin toiminutkin. Harmillista kyllä, kaikki ulkopuoliset eivät remonttia vaativaa asuntoa muuttotappiopaikkakunnalla kovin korkealle arvosta.
Olen kuullut aika paljon jupinaa siitä, miten perintöverot pitää maksaa nyt ja perittyä asuntoa ei saa myytyä kenellekään. Useimmiten kysymys on siitä, että asuntoa ei saa myytyä sillä hinnalla, mitä myyjä haluaisi. Elinkelpoisessa taloyhtiössä olevan asunnon saa aina myytyä, kunhan hinnan laittaa tarpeeksi alas. Poikkeuksena toki arvottomat tai negatiivisen arvon asunnot, joita niitäkin löytyy.
Jos perintönä on tulossa asunto, jota oikeasti ei saa kaupaksi, niin perinnöstä voi myös kieltäytyä. Somerauhan säilyttämiseksi en ole twitterissä tai muuallakaan toistaiseksi kommentoinut kenellekään, että miksi otit perinnön vastaan, jos siitä kerran tulee niin paljon tuskaa.
Perinnöstä voi luopua ”tehokkaasti” kirjallisesti kunhan sen tekee ilman perintöön ”ryhtymistä”. Perintö menee sitten seuraavana perintöjärjestyksessä olevalle. Tämän voi tehdä myös, vaikka tulossa olisi ihan rahanarvoinenkin perintö. Jos väistää omien lapsiensa edestä, välttää suku myös yhdet perintöverot. Oletan X-sukupolven tekevän tätä suurten ikäluokkien kaatuessa ihan merkittävässä määrin. Sotien jälkeisten synnytystalkoiden seuraukset kun näyttävät elävän varsin pitkään ja ensimmäiset rintaperilliset alkavat vanhempiensa arkkujen ääressä olla eläkeiässä jo itsekin.
Lisäksi jos se römiskä on arvoton, niin miksi siitä sitten tulee perintöveroja? Perunkirjaan kannattaa ilman muuta laittaa realistinen arvo, eikä esimerkiksi hintaa ajalta ennen paikkakunnan paperitehtaan sulkemista.
Jos pankin juristi (nämähän niitä paljon tekevät) on laittanut perukirjaan liian korkean arvon, on kuolinvuosi plus kolme vuotta aikaa hakea perintäveron korjausta. Pienten paikkakuntien pankeilla on intresseissään pitää kaupunkinsa kämppien hintoja korkealla, koska niillä on vakuutenaan puoli kaupunkia. En nyt varmaksi sano, että pankkijuristit tarkoituksellisesti kämppien hintoja perukirjoihin oikeasti yläkanttiin laittaisivat. Mutta jos on tarve, yleensä niitä tarpeita pyritään tyydyttämäänkin. Vaikka pienillä ylöspäin pyöristyksillä.
Mutta kun perinnöistä on jo verot maksettu!
Tämä on perintöveron vastustajien tavanomaisin parahdus. Tosin ne verot maksanut on perintövaiheessa jo hiekkahoidossa. Ja niin on verot yleensä maksettu siitäkin rahasta, mitä ravintolassa käytetään. Silti valtio vielä kehtaa ottaa ostetuista tuotteista arvonlisä- ja alkoholiveroa.
Väliotsikon argumentti ei ole siis kovin kestävä.
Perheyhtiön jatkuvuus on turvattava!
Sukupolvenvaihdoksiin on järjestetty kaikenlaisia verohelpotuksia. Varsin matalilla verokannoilla tuntuvat sujuvan. Lisäksi kyvykkäätkin suvut yleensä degeneroituvat, joten jos sukuyhtiö joutuisi perintöverojen vuoksi ottamaan ulkopuolisiakin omistajia, tapahtuu yleensä yrityksen kannalta hyviä asioita.
Itse näen varsin perverssinä yrittää painostaa lapsiaan rakentamaan elämänsä perheyrityksessä, maatilasta nyt puhumattakaan, mutta tämä on mielipideasia. Toki jos jälkikasvulla on oma-aloitteista intoa, niin mikäs siinä sitten.
Myönnän kyllä, että on siitä miullekin jotain iloa, että T:mi Sirkka Peitsoma Lappeenrannan Kauppatorilla on kolmannen polven yrittäjällä, eli pikkuveljelläni. Käväisin muuten viime Etelä-Karjalan reissullani tekemässä vanhasta muistista itse yhden vedyn. Valehtelisin, jos väittäisin, että tekeminen sujui yhtä näppärästi kuin 35 vuotta sitten kesätöissä. (Kirjoitin ensin neljännesvuosisata. Sitten tajusin, että tuli laskuvirhe pankissa. Onpa siitä Luciferin kauan.)
Perintöveron kiertäminen sijoittamalla lapsen nimiin
Sijoittajapiireissä on tullut suosituksi ostaa lapsille osakkeita jo kehtovaiheessa. Tosin maistraatti vahtii, ettei lapselle lahjoitettuja varoja hukata ja touhu on siinä mielessä vähän raskasta. Esimerkiksi ipoja ei saa merkitä, koska ne ovat listaamattomia vielä merkintävaiheessa. Tarpeettomasta sääntelystä Sääntö-Suomessa ei olekaan varsinaista pulaa.
Tässä pääsee verovapaasti tuuppaamaan lapselle kerran kolmessa vuodessa 5.000 euroa. Tästä tulisi seitsemän prosentin oletustuotolla 18-vuotiaalle noin 37.000 erkkiä pesämunaa.
Näen tämän hyvin riskialttiina sijoituksena. Lahja- tai perintöveroja säästetään kuitenkin melko vähän. Ja se tällä hetkellä iloisesti jokelteleva paskatykki voi 18-vuotiaana olla Narinkkatorilla etsimässä Subua (ja löytäneekin helposti). Tai vaihtoehtoisesti tulla iloiselle ensivierailulle Casino Helsinkiin, jossa esimerkiksi pokeripöydässä toivotamme lämpimästi tervetulleeksi.
Olen itse asiassa nähnyt useammat perintörahat kasinolle mätettävänkin. Tosin pokeriammattilaisen tulonmuodostusnäkökulmasta harmillisesti ovat yleensä menneet muihin pöytäpeleihin ja helvetinkoneisiin.
Jos tuntee voimakasta tarvetta tukea lapsiaan rahallisesti, suosittelen isompien summien siirtämisen aloittamista aikaisintaan, kun ovat jostain jatkokoulutuksesta valmistuneet. Suomessa opintotuki ja -laina riittävät hyvin opiskeluun. Tosi tarkat eivät tarvitse edes lainaa. Toki se kannattaisi silti nostaa – ja sijoittaa osakkeisiin.
Paras perintö lapselle
Vanhempani ovat vielä elossa, joten en ole ainakaan vielä heidän perintöään saanut. Tosin äidinäitini testamenttasi lapsenlapsilleen sen minkä pystyi ja iskä luopui äitinsä perinnöstä lastensa hyväksi.
Näistä isänäidin perintö 10.000 markkaa tuli vuonna 1991 tarpeeseen, koska olin iloisesti suosilmäkkeessä sijoituslainojeni kanssa. Ei tosin tainnut riittää kuukaudenkaan korkoihin. Katson parhaaksi perinnökseni kuitenkin, että vanhempani opettivat miulle, että varojensa mukaan kuuluu elää, töissä on käytävä ja ne työt olisi syytä tehdä hyvin. Pidän näitä ohjeita edelleen hyvinä ja olen koittanut laittaa viestikapulaa eteenpäin seuraavaankin polveen.
Olen kuitenkin tehnyt ohjeisiin lisäyksen, että oma taloutensa kannattaa säätää ylijäämäiseksi asti ja se ylijäämä sijoittaa osakkeisiin. On aika paljon arvokkaampaa opettaa lapsi sijoittamaan, kuin survoa sille rahaa, jota se ei välttämättä osaa järkevästi käyttää.
