Suomen kielen sana ”pääsiäinen” on Mikael Agricolan keksimä uudissana. Tulee ”pääsemisestä” ja esimerkiksi olin itseeni hyvin tyytyväinen, kun pääsin tänään salille. Tämä tosin vaati merkittävää paastoamista (juomien suhteen) lankalauantaina.
Joka tapauksessa pääsiäissunnuntaina on hyvä kerrata osakeuskovaisuuden perusteita. Näin erityisesti juuri tänä vuonna. Takana on jo kaksi täyttä koronavuotta ja Ukrainan sodan kesto ja laajuus ovat edelleen sumuisia. John Carpenterin ”The Fog” nähneet tietävät, että sumusta voi tulla vaikka minkälaisia mörköjä.
Lisäksi suomalaiset puuhastelevat osakkeiden parissa innokkaammin kuin koskaan. Maaliskuun lopussa saavutettiin miljoonan suomalaisen osakkeenomistajan rajat. Olemme nähneet markkinaliikkeitä, jotka kertovat osan sijoittajista olevan iloisesti kuutamolla muulloinkin kuin täysikuun aikaan. Tätä voisi joku ilkeämielinen pitää myös indikaationa markkinoilla olevista kokemattomista sijoittajista.
Sinänsä pidän arveluttavana, että pörssi perui ”liian kalliilla” ostetut Evlit. Osakemarkkinoilla pitäisi pääsääntöisesti antaa Siperian opettaa. Tai tässä tapauksessa rahan. Kun joku keskuskomitea alkaa päättää, että osake oli niin kallis ostettavaksi, että kaupat täytyy perua, on juuri otettu askel sosialismia kohti. Kai osakkeiden myyjilläkin pitäisi olla jotain oikeusturvaa?
En siis huuda itselleni käyneestä vääryydestä, en ollut Evli-kaupoissa mukana kummallakaan laidalla.
Osakespekulaatioiden perusteiden pariin palaamiselle näyttäisi olevan ainakin tarvetta. Ehkä jopa kysyntää.
Suora osakesijoittaminen ei sovi kaikille
Jos varallisuutesi hinnan tippuminen 30+ prosentilla on kestämätön ajatus, vaurastuminen itse hoidetulla osakeportfoliolla ei ole tulevaisuuden näkymissäsi.
Kuukausisäästäminen pienikuluisiin ja hyvin hajautettuihin indeksirahastoihin olisi pelkääjien osastolla vapaaehtoisesti majaileville luultavasti paras mahdollinen sijoitustyyli. Ja lisäksi kannattaisi hankkia joku omaishoitaja estämään tekemästä mitään paniikkimyyntejä.
Hilpeää muuten on, että asuntosijoittamista 500+ prosentilla nettovarallisuudestaan pidetään monissa piireissä hyvinkin vastuullisena toimintana. Kun taas jos joku kalju eteläkarjalainen kertoo pyrkivänsä ajelemaan syklin yli 110-120 prosentin osakesijoitusasteella (sekin suhteessa nettovarallisuuteen), tätä katsellaan lähinnä ongelmapelaamisena.
Teoriani mukaan nämä asenteet johtuvat siitä, että asunnon hintaa ei noteerata joka arkipäivä pörssissä. Mitä ei silmä näe, sitä ei sydän murehdi. Ja tietysti koska se on koti eikä sijoitus. Vaikka siinä olisi kiinni moninkertaisesti rahaa, kuin itsellä oikeasti on.
Tiedän paljon väkeä, jotka pitävät osakespekulointia hyvin arveluttavana puuhana. Joukossa myös menestyneitä sijoituskirjailijoita. Mutta kyllä meidän keinottelijoidenkin silmin siviilien perusteet toiminnalleen vaikuttavat välillä hiukan epäloogisilta.
Toivon muuten nettovarallisuuteni ottavan vielä mahdollisimman monta yli kolmenkymmenen prosentin osumaa. Tämä kun riippuu eniten siitä, miten pitkään elän. Pörssiromahduksia nyt tulee kuitenkin yleensä ainakin kerran pari vuosikymmenessä.
Hajauttaminen sopii melkein kaikille
Pidin muutama vuosi sitten Sijoitus-Investissä ”luennon” aiheesta ”Hajauta tuottosi pois”. Olin kuunnellut länkytystä hajauttamisen tuomista ilmaisista lounaista niin paljon, että ajattelin vähän valaista ”High Risk High Profit” -malliakin.
Olen kuullut niinkin sanottavan, että vain tyhmät hajauttavat. Voi se olla niinkin. Jos joku finanssinero tunnistaa osakemarkkinoiden oikean helmen, olisihan se aika äkkinäistä mihinkään muuhun sijoittaakaan.
Mutta jos näin on, tyhmä se oon sitten miekii.
Kun kello joka päivä käy, askel hidastuu ja hautapaikka lähestyy, olen katsonut tarpeelliseksi ostella monenlaisia pörssiosakkeita. Ja antanut vielä enimmäkseen vieraisiin käsiin sellaisia toimialoja, joita en edes kuvittele ymmärtäväni. Entinen yhden osakkeen mies on siis nykyisin hävettävän hajautettu.
Tulevaisuudesta epävarmojen ihmisten lienee enimmäkseen hyvä hajauttaa sijoituksensa. Sitten on sellaisia, jotka ennustavat pandemiat, sodat ja uuden teknologian voittajat kerran kerrasta etukäteen oikein. Heille hajauttaminen olisi aivan idioottimaista.
Hirmu harvakseltaan olen tosin erehtymättömiä nostradamuksia tavannut. Itsensä vähintään Delfoin oraakkeleina pitäviä kuitenkin ihan reilusti enemmän. Hilpeää on, miten jatkuvat väärät ennustukset eivät vaikuta kaiken maailman armstrongien ja malisten opetuslapsia haittaavan juuri lainkaan.
Osake ei ole välttämättä halpa, vaikka se olisi puoliintunut
Menneisyyden pörssikurssien tuijottaminen ohjenuorina tulevaisuuden arvostuksille on vaarallisinta, mitä aloitteleva sijoittaja voi tehdä. Ja mitä monet kokeneetkin sijoittavat säännöllisesti tekevät.
Jotkut yhtiöt tai toimialat ovat välillä fundamenttisijoittajien (=kuten mie) silmin kupla-arvostuksessa. Kun kuplat puhkeavat, ei yleensä kannata tarkastella puoliintumisia minään pohjina. Vaan ennemmin pohdiskella puoliintumisaikoja.
Toiset yhtiöt taas ovat niin arveluttavissa käsissä, että niiden ostaminen mihinkään hintaan on ystävällisesti sanottuna riskipitoista. Esimerkiksi Danko Končarin yhtiöt olen itse jättänyt suosiolla reippaammille sijoittajille.
Ja kun välillä törmätään mustiin joutseniin, tavallisiin tai vaikka kauppasotiin, saattaa yhtiöltä mennä yllättäen kilpailukyky, markkinat tai tehtaat alta. Törmäyksen jälkeen hinnoittelut menevät uusiksi. Kolaroidusta autostakin saa myydessä selvästi vähemmän hintaa.
Siitä mitä Nokian Renkaista tai Fortumista ennen Ukrainan sotaa maksettiin, pitäisi osata vähentää ainakin sotavauriot pois. Rinkulat hävisivät miljardeissa vähemmän, mutta suhteellisesti enemmän, osoittavat ainakin Akin Analyysitoimiston laskelmat.
Osake ei ole välttämättä kallis, vaikka se olisi juuri tuplaantunut
Vaikka osake tuplaisi kuukaudessa, ei se välttämättä ole vielä ”kallis”. Yhtiö voi olla vasta alkutaipaleellaan kohti maailmanvalloitusta. Hintansa tuplanneen kioskin eläintarhassa saatetaan hyvin kasvattaa vallihautaan sellaisia pikkualligaattoreita, jotka aikuistuttuaan pitävät kaikki kilpailijat loitolla.
Huomattavaa muuten on, että parhaat osakesijoitukset tehdään sellaisiin yhtiöihin, jotka ovat vasta alkaneet kaivamaan vallihautaansa. Isot vallihaudat maailman markkinajohtajalla, kiva kiva. Mutta sen kyllä sitten näkee myös linnakkeen hinnassa. Lisäksi muurien yli ainakin yrittää jatkuvalla syötöllä kaikenlaisia Jeanne d’Arceja. Useimmat yrittäjät toki poltetaan noitina roviolla.
En ole itse mitenkään vahva suorittaja ”voittajayhtiöiden” päällä istumisessa. Tämä toivottavasti liittyy siihen, että ostan nykyisin omilla päätöksilläni lähinnä defensiivisiä lappuja. Eli sellaisia, joissa kuvittelen olevan melko rajatut mahdollisuudet ottaa osumaa. Tämän ”turvallisuuden” vastapainona on tosin sitten rajatut tilat nousupuolellakin. Jolloin melko pienikin hinnan nousu saattaa liipaisinsormeani koukistuttaa.
Hinnalla on väliä
Vastuullisten sijoittajien vastuuttomimpia hokemia on ”Hyvää yhtiötä voi ostaa millä hinnalla tahansa”.
Sijoittajan riskiäkin pienentää radikaalisti, jos hän ostaa ”hyvää” yhtiötä halvalla tai edes semiedullisesti. Viidellä vuosikymmenellä pörssikursseilla käyneenä voin paljastaa, että likikään kaikki tänä päivänä yleisesti ”hyviksi” arvostetut yhtiöt eivät ole sitä enää 2030-luvulla.
Menen ehkä liian pitkälle rautalangasta vääntämisessä, mutta on sillä voittoihinkin aika paljon väliä, ostaako samaa osuutta yhtiöstä vitosella vai kympillä.
Juuri nyt elämme hyvien fundamenttisijoittajien kulta-aikoja. Korona ja Ukrainan sota ihan huolella sotkivat listalappujen vallihaudat ja arvostukset. Istuu Viisasten kiven päällä, jos minkä tahansa sodan tai pandemian vielä käynnissä ollessa pystyy analysoimaan pörssiyhtiöiden kilpailutilanteissa ja tuloksentekokyvyssä tapahtuneet muutokset.
Sitten kun olisi vielä itse sellainen. Yleensä olen joutunut katselemaan vallihautojen täyttymisiä peruutuspeilistä, eli vasta yhtiöiden toteutuneista numeroista.
