Koska ahmin hyvin nuorena Alistair MacLeanin tuotantoa, ymmärsin jo vuosikymmeniä sitten, että osakemarkkinoilla kannattaa useimmiten olla peloton. Tosin sekä 1980-luvun lopussa että tammikuussa 2020 olisi pitänyt ymmärtää pelätä MacLeanin päähenkilöitä enemmän.
Sen verran arka olen tässä viime syklissä kuitenkin ollut, että Pelotonta ei ole missään vaiheessa ollut salkussa yhtään. Toisaalta kotikuntopyörävalmistajan kurssi on laskenut vuodessa jotain 85 prosenttia, joten sijoittajilta taitaa olla mennyt usko Joe Bidenin aamulenkkikaverin maailmanvalloitukseen. Sleepy Joen viimeaikaiset lausunnotkaan eivät ole varsinaisesti lisänneet luottamusta Pelottoman vekottimien terapeuttiseen vaikutukseen.
Harmaa perjantai
Havahduin perjantai-iltapäivästä pörssikurssien ottaneen osumaa, kun miulta kyseltiin, aionko kevennellä osakesalkkuani. Herättyäni näin perjantaiseen kolmen pinnan pudotukseen, laitoinkin heti muutamaa alkuvuodesta myymääni lappua ostoon. Markkinoiden sulkeuduttua korkkasin vielä harmaan perjantain kunniaksi Lonkero Lightin. Jotta pörssipäivää voisi kutsua mustaksi, pitäisi pudotusprosentin nähdäkseni olla vähintään kaksinumeroinen.
Tutkailin vähän sijoituspalstoja ja varsin monet tuntuivat kaipaavan vertaisapua paniikkihäiriöihinsä. On varsin jännä ilmiö, että hyödykkeen hinnanlaskua pidetään sisukkaasti myyntisignaalina.
En siis sano, etteikö se pörssikurssien tapauksessa välillä toimisikin näin. Toisin kuin Kimmo Matikainen, ostan kuitenkin itse mieluummin halvemmalla kuin kalliimmalla.
Pelko on aseeni -strategia
Vuosikymmenestä toiseen olen kevennellyt nousuihin ja täydennysostanut laskuihin. Pelailen pokeriturnauksiakin samalla tavoin kuin pörssiä: Kun muut roiskivat, pelaan märkäpuvun tiukasti. Sitten kun niitä alkaa raha pelottaa, hyökkään kuin Wehrmacht toukokuussa 1940.
Tämän strategian toteuttaminen ei ole ihan niin helppoa kuin miltä se ehkä kuulostaa. Jos missä tahansa syklissä roiskaisee limiitit pohjaan ensimmäiseen pieneen kuoppaan ja joutuu kuopan syventyessä rotkoksi pakkorealisointeihin, ottaa käytännön varmasti ikuisesti pataan kuukausisijoittajilta.
Tai mikä vielä tavallaan fataalimpaa, ajautuu paniikkimyynteihin ihan omilla päätöksillään. Osakesijoittaminen vähänkään paniikkihäiriöisille on juuri sellainen 70-luvulla hyvin suosituissa seinäntauluissa kuvattu pimeä polku, jolla suojelusenkeleille oli hyvin käyttöä.
Yritän vähän valottaa, miten olen itse pitänyt nenän jotenkuten pinnalla viime vuosikymmeninä:
Ostan kuopistakin vain yhtiöitä, joiden liiketoiminnan ja arvostuksen tunnen
Netflix tuli alas tällä viikolla kuulemma 20 prosenttia. Tiedän mitä yhtiö tekee, mutta enpä ole viitsinyt arvostustaan selvittää. Joten tällainen uutinen ei aiheuta miulla mitään toimenpiteitä. Joskus päädyn tutkimaan uusiakin yhtiöitä, mutta Amerikan markkinat ovat auki silloin, kun sivistyneet ihmiset Suomessa muina kuin korona-aikoina pelaavat pokeria.
Tällä yritän selventää, että uutinen ”West Coast Rocket Coins Ltd tippui 50 prosenttia” ei tarkoita, että sen osake olisi nyt halpa. Voi olla, että yhtiö on matkalla kohti konkurssia tai osake edelleen ainakin ylihinnoiteltu. Voi se toki olla halpakin, mutta lisää kannattaisi selvittää. Pelkkä hinnanmuutos ei sisällä sellaista informaatiota, johon kannattaisi reagoida. Tai siis mihin ainakaan mie reagoin, käppyräntuijottelijat ovat eri uskonnon edustajia.
Säilytän aina likviditeetin
Jos luottolimiittieni pohjat alkavat olla vähänkään näkyvissä, alan välittömästi neuvotella uusia. Itse asiassa olen havainnut hyväksi strategiaksi hakea luottoja jo nousumarkkinoilla, vaikka ei olisi tarkoituskaan ilman kunnon romahdusta niitä käyttää. Pankit kun yleensä pelaavat osakesalkkujenkin rahoitusta takaperoisesti. Työntävät lainaa syliin puoliväkisin korkeiden pörssikurssien aikaan ja yrittävät sitten laskumarkkinoilla periä vanhojakin lainoja pois.
Huomattakoon, että en pidä jotain 120 prosentin sijoitusastetta valikoituun ja vahdittuun salkkuun ainakaan karhumarkkinoilla minään isona riskinä. Mutta ymmärrän myös, että joidenkin perhe ei kestä korkeahkojen osakepainojen roiskuttamaa merivettä. Ja hyvä niin, pysyvät osakkeiden tuottovaateet edes jollain kohtuullisella tasolla.
Varon nousumarkkinoiden kasvuyhtiöitä kuin kansantanhuja
Riippumatta siitä, mikä hype on ollut päällä, olen itse hoitamissani salkuissa aina missannut seksikkäimpien osakkeiden parhaat tuotot.
Juuri kun pääsin kehuskelemaan pelottomuudellani, on syytä paljastaa tähän johtaneen arkuuteni: En uskalla ostaa osakkeita (tai muitakaan sijoitustuotteita), jotka voivat minä päivänä tahansa helposti puoliintua. Nuorempana olin vähän reippaampi, mutta 54-vuotiaana pelaan lähinnä puolustuspeliä.
Lisäksi jos joltain seksikkäältä kasvuosakkeelta häviää kasvu, niin yksi puolittuminen ei riitä yleensä mihinkään.
Karhumarkkinoilta yritän kyllä etsiä käänne- tai jopa kasvuyhtiöitä. Riski/tuottosuhde on silloin nähdäkseni parempi. Tosin aika harvoin laiskahkot etsintäni mihinkään löytöihin johtavat.
Yritän varovasti ajoittaa markkinoita
Koska kaikki vähänkään vastuulliset puku- ja tiedemiehet selittävät, että markkinoita ei voi ajoittaa, olen yrittänyt säädellä osakepainojani viidellä eri vuosikymmenellä. En kuitenkaan usko meneväni koskaan likikään kokonaan käteiseksi ja tuskin nostavani sijoitusastettani enää edes 150 prosenttiin.
Voi olla, että tämä on turhaa puuhastelua ja sisukkaasti 120 prosentilla ajaminen toisi paremman tuloksen.
Toisaalta sunnuntailapselle kävi tälläkin viikolla hyvä tsägä ja toiseksi suurimmasta osakesijoituksestani Aspire Globalista tuli ostotarjous 38 prosentin preemiolla. Joten puolestani markkina voi ensi viikolla kyykätä miten paljon haluaa ja mie koitan sitten ottaa niitä kuuluisia putoavia puukkoja kiinni varovasti tupesta.
Kämmenissäni kyllä on aika paljon kaikenlaisia vanhoja pistosarpia.
Murentunut itseluottamus
Tämä kolumni on niin lähellä kovasti suositeltua kirjallista sijoitussuunnitelmaa kuin olen koskaan tehnyt. Vaikuttaa siis siltä, että en enää luota mutu-analyysiin pohjautuvaan noise treidaamiseeni. Jos entisellä pelottomalla sotaratsulla alkavat polvet horjahdella, on taakkaa syytä keventää. Jos et enää osaa, ulkoista.
Joten sijoitusyhtiöni tuuppasivat tällä viikolla matalan seitsemännumeroisen Jens Kyllösen avautuvaan sijoitusrahastoon.
