Osakemarkkinoilla on meneillään yksi historian pisimmistä nousukausista. Finanssikriisin jälkeen vuonna 2009 alkanut kurssinousu on kestänyt liki kymmenen vuotta. Vain vuosituhannen vaihteen it-kuplan puhkeamista edeltänyt vuonna 1987 alkanut nousu on tähän mennessä ollut pidempikestoinen. Sekä finanssikriisiä (2007) että ”mustaa maanantaita” (1987) edelsi ”vain” noin viiden vuoden pituinen kurssinousu. Sijoittaminen on siten ollut viimeisten vuosien aikana melko helppoa. Pelkästään indeksiin sijoittamalla on voinut vaurastua mukavasti. Joukkoon toki mahtuu aina myös epäonnistuneita sijoittajia, jotka ovat kuvitelleet liikoja omista osakepoimijan kyvyistään. Mutta valtaosa sijoittajista on menestynyt erinomaisesti.
Historia toistaa itseään
Tämän hetken markkinatilanne tuo itselleni elävästi mieleen vuosituhannen vaihteen, jolloin aloin kiinnostua sijoittamisesta ensimmäistä kertaa. Jokainen tuntui tekevän rahaa osakemarkkinoilla ja iltapäivälehdet olivat täynnä menestyneistä sijoittajista kertovia juttuja. Hype sijoittamisen ympärillä oli ylimmillään. Jos olisin heti tuolloin laittanut kesätöistä säästämäni rahat pörssiin, sijoitusurani olisi saanut melko ikävän alun. Onneksi ymmärsin perehtyä asiaan itse enkä uskonut kaikkea mitä lehdissä kirjoitettiin. Vaikka sijoitusosaamiseni oli tuolloin hyvin vajavaista, tajusin osakekurssien olevan järjettömän korkealla. Istuin pari vuotta kesätyökassani päällä ja aloin ostaa vasta kuplan puhjettua. Absoluuttiseen pohjaan en tietenkään koko käteiskassallani osunut, mutta koska olin oppinut ajallisen hajauttamisen tärkeyden sain tehtyä sijoituksia yhtä lailla pohjalta kuin vähän sitä ennen ja sen jälkeen.
Vain mediapersoonia seuraamalla pörssistä olisi jäänyt hieman virheellinen kuva. Tuntui kuin osakkeilla ei 1990-luvun lopussa voinut lainkaan hävitä rahaa. Ellen olisi omatoimisesti alkanut jo tuolloin perehtyä sijoittamisen teoriaan, olisin tehnyt huonoja sijoituksia pahimman kuplan aikaan. Saan kuitenkin kiittää mediaa ja tuolloin esillä olleita ”guruja” (erityisesti Vesa Puttosta) siitä, että kiinnostuin sijoittamisesta. Ilman pitkää nousukautta ja median hypetystä en välttämättä olisi ymmärtänyt aloittaa sijoittamisen opiskelua yhtä nuorena. Ymmärsin lukemani perusteella nopeasti, että nousut ja laskut kuuluvat sijoittamiseen. Tajusin, että joskus kurssit irtaantuvat yritysten fundamenteista sijoittajien liiallisen optimismin ja ahneuden vallitessa. Opin myös, että vastaavasti kurssit laskisivat alle yhtiöiden todellisten arvojen siinä vaiheessa, kun pessimismi ja pelko valtaisivat markkinat. (Sivuhuomiona mainittakoon, että Puttosen loppuunmyyty kirja, Vaurastuminen: Varteenotettava vaihtoehto, vuodelta 1998 oli muistaakseni ensimmäinen koskaan lukemani sijoituskirja. Löysin sen hiljattain antikvariaatista ja pakkohan se oli ostaa sijoituskirjakokoelmaani täydentämään, kun en sitä itse ollut koskaan omistanut. Kirja tuli luettua kesällä rantalukemisena uudestaan ja täytyy edelleen todeta, että onpahan hyvä kirja. Sopii hyvin vasta-alkajille ensimmäiseksi sijoituskirjaksi. Sopivasti huumoria ja asiaa samassa paketissa.)
Koska olin opiskellut sijoittamista ja nähnyt it-kuplan (ja onnekseni sivustakatsojan roolissa) osasin toimia oikealla tavalla myös finanssikriisiä edeltäneessä pörssibuumissa. Sijoitin toki tasaisesti indeksirahastoihin (kuten teen pienehköllä summalla edelleen), mutten tehnyt suurempia suoria sijoituksia ennen kuin kurssit olivat mielestäni laskeneet järkevälle tasolle. Vanha kaava toimi taas. Pessimismi ja pelko valtasivat markkinat eikä lähes kukaan ollut kiinnostunut osakkeista vuonna 2009. Muistan vieläkin kuin eilisen päivän, kuinka pankkien sijoitusneuvojat ja analyytikot ohjeistivat välttämään osakkeita. Heidän mukaansa riskit olivat liian suuret. Mielestäni riskit olivat juuri sopivat, kuten tuolloin kirjoitin. Sijoitin kaikki ylimääräiset rahani osakkeisiin.
Oman sijoitusurani alkua muistelemalla tarkoitukseni ei ole nostaa omaa häntääni, sillä menestykseen pyrkivän sijoittajan kannattaa olla markkinoita kohtaan nöyrä eikä luulla itsestään liikoja. Olen tehnyt myös huonoja sijoituksia tai jäätynyt otollisissa ostopaikoissa (mm. sijoitukset Talvivaaraan vuosina 2011-2013, Cramon osto-ohjelman aloittaminen liian korkealla hinnalla vuonna 2008, Vestasin ostojen lopettaminen liian aikaisin kurssilaskun jatkuessa vuonna 2011). Omakohtaisilla esimerkeilläni haluan toisaalta varoittaa sijoittamisen lyhyen aikavälin riskeistä ja toisaalta kannustaa hyödyntämään otollisia tilaisuuksia, kuten itse olen vuosien saatossa pyrkinyt tekemään. Etenkin nuorille sijoittajille markkina ei vielä ole näyttänyt kaikkia puoliaan. Alle kymmenen vuotta markkinoilla olleet sijoittajat eivät ole vielä nähneet kunnon karhumarkkinaa.
Ajoittaminen ja ahneus pahasta, arvonmääritys hyvästä
En kannusta markkinoiden ajoittamiseen (eli osakkeiden myymiseen ja koko varallisuuden siirtämiseen käteiseksi), sillä kurssihuippujen arvaaminen etukäteen on mahdotonta. Sitä vastoin suosittelen oman riskinsietokyvyn miettimistä. Jos epäilet, että kurssien mahdollisesti laskiessa esimerkiksi 20-30 prosenttia, mielen valtaa paniikki, on myyntien teko todennäköisesti järkevämpää jo nyt. Kaikkea ei silti kannata myydä. Osakepainon pieni laskeminen kuitenkin varmistaa sen, ettei mahdollinen rysäys tunnu omassa salkussa niin pahasti. Jos taas kurssinousu jatkuu vielä pitkään, siitä voi nauttia salkkuun jääneiden osakkeiden kautta. On hyvä myös muistaa, että osakkeista kokonaan luopuminen johtaa suurempiin veroseuraamuksiin ja jättää sijoittajan rannalle katselemaan yhtiöiden maksamaa osinkovirtaa. Jos nousu jatkuu pitkään, vaihtoehtoiskustannus on menetettyjen osinkojen myötä merkittävä.
Itse olen taklannut markkinoiden ajoittamisen mahdottomuuteen ja korkeisiin pörssikursseihin liittyvän ongelman seuraavasti: teen ajoittamisen sijaan arvonmääritystä. Tämä tarkoittaa sitä, etten pyri arvailemaan markkinoiden tulevaa suuntaa vaihtelemalla osakkeiden ja käteisen painoa salkussa, vaan analysoin yksittäisiä osakkeita ja jätän ostamatta, jos niiden hinnat ovat yhtiöiden todellisia arvoja korkeammalla. Tämä johtaa automaattisesti siihen, että käteispainoni kasvaa kurssien noustessa, kun ostettavaa ei löydy eikä esimerkiksi osinkoja voi sijoittaa uudelleen. Koska pörssiromahduksissa useiden osakkeiden hinnat laskevat sijoittajien pelkojen saattelemana alle yhtiöiden todellisten arvojen, sijoitusstrategiallani löytyy tällöin taas paljon ostettavaa ja käteispaino pienenee. Käyttämässäni strategiassa on ensiarvoisen tärkeää sijoittaa vain kaikkein parhaimpiin yhtiöihin. Hyvin heikossa suhdanteessa, josta pörssiromahdus usein johtuu, heikoimpiin yhtiöihin liittyy todellinen konkurssiriski. Tästä syytä sijoittajan on oltava vakuuttunut siitä, että kriisissä ostettava yhtiö on oikeasti laatuyhtiö.
Itselleni sopii parhaiten edellä kuvatun kaltainen sijoitustyyli, jossa ostetaan laatuyhtiöitä alennuksella ja omistetaan niitä pitkään. Tällainen strategia vaatii perehtymistä yhtiöihin eikä se siksi sovi kaikille. Vaivan palkkana voi analyysityössä (lue: analyysiharrastuksessa) onnistuessaan saavuttaa pitkällä aikavälillä hieman indeksiä paremman tuoton keskimääräistä vähän pienemmällä riskillä. Tiheämpään kaupankäyntiin perustuvilla strategioilla voi onnistuessaan tienata paljon enemmän, mutta myös riskit ovat suuremmat. Kuitenkin vain harva treidaaja yltää systemaattisesti ylituottoon. Päinvastoin, valtaosa häviää rahansa. Pitkäjänteinen omistaminen on sitä vastoin vaurastuttanut vuosien saatossa hyvin monia. Olen itse tyytyväinen, jos saavutan osakesijoituksillani noin 12 prosentin vuotuisen tuoton pitkällä aikavälillä. Pidän tätä melko lailla maksimitasona valitsemallani strategialla. Kun puhutaan nimenomaan hyvin pitkästä aikavälistä, jolloin sattumanvaraiset osakekurssien ylilyönnit eliminoituvat pois. Suhtaudun epäilevästi niihin, jotka väittävät yltävän samantyyppisellä strategialla huomattavasti tätä kovempiin pitkän aikavälin tuottoihin (ilman velkavipua). Väittäähän aina tietysti voi mitä vain, mutta toivon, ettei kukaan oikeasti tavoittele osakkeista kovin paljon tätä suurempaa tuottoa. Se yleensä kostautuu liiallisena riskinottamisena. Ahneus on sijoittamisessa harvoin hyve.
Sijoittajan pahin vihollinen katsoo peilistä
Loppujen lopuksi menestyksekäs sijoittaminen ei kuitenkaan ole kiinni strategiasta. Kunhan välttää huonot strategiat (tyypillisesti paljon kaupankäyntiä vaativat tai muuten korkeita kuluja aiheuttavat sijoitustyylit), monilla strategioilla voi tehdä hyvää tuottoa. Toisille sopii itseäni paremmin sijoittaminen esimerkiksi lyhyemmän aikavälin erikoistilanteisiin. Toiset taas seulovat arvo-osakkeita vain tunnuslukujen avulla. Joku voi sijoittaa pienyhtiöihin ja luottaa akateemiseen evidenssiin siitä, että ne tuottavat suuryhtiöitä paremmin. Tapoja indeksin voittamiseen on siis monia. Ja ellei indeksin voittaminen ole tavoitteena, itse indeksiin sijoittaminen (ja noin 9 prosentin keskimääräiseen vuosituottoon tyytyminen) on varsin hyvä vaihtoehto. Itse asiassa se on paras tapa suurimmalle osalle sijoittajista.
Olitpa sitten osakepoimija tai indeksisijoittaja, ongelmana ei useinkaan ole hyvän strategian puute, vaan sijoittaja itse. Oikeastaan kaikissa tapauksissa, joissa sijoittaja on pitkällä aikavälillä hävinnyt rahaa, on kyse siitä, ettei alussa omaksuttua strategiaa ole noudatettu kurinalaisesti. Tämän asian korostaminen on äärimmäisen tärkeää etenkin nyt, kun kurssit ovat korkealla ja laskumarkkina on väistämättä edessä jossakin vaiheessa. Vasta laskumarkkinassa punnitaan, kuka oikeasti on hyvä sijoittaja. Kuten Warren Buffett on todennut: ”Vasta kun vuorovesi laskee, näkee kuka on vedessä ilman uimahousuja.” Jos olet kyennyt kasvattamaan viimeisten vuosien nousumarkkinassa mukavan kokoisen sijoitussalkun, älä pilaa kaikkea panikoimalla laskumarkkinassa. Älä myy kaikkea pois, kun kurssit ovat jo pudonneet, vaan osta mieluummin lisää halpoja osakkeita. Kurssit nousevat taas ennen pitkää.
Kuolemattomia sijoitusneuvoja
Loppuun olen koonnut kuusi sijoittamisen psykologiaan liittyvää kuolematonta sijoitusneuvoa ja niihin liittyviä tutkimustuloksia itseäni viisaammilta. Näitä neuvoja noudattamalla suojaat salkkusi omilta typeriltä päätöksiltä siinä vaiheessa, kun meno markkinoilla on nykyistä tuulisempi.
Benjamin Graham: ”Sijoittajat, jotka eivät osaa hallita tunteitaan, ovat kykenemättömiä tuottavan sijoitusprosessin hyödyntämiseen.”
Graham korostaa sijoitusprosessin tärkeyttä. Kurinalainen ja systemaattinen sijoittaminen niin nousuissa kuin laskuissa on avain menestykseen pitkällä aikavälillä. Dalbarin heinäkuussa 2008 julkaiseman tutkimuksen (”Quantitative Analysis of Investors Behavior”) mukaan osakerahastot tarjosivat vuosina 1988-2007 keskimäärin 11,6 prosentin vuosituoton, mutta keskimääräisen rahastosijoittajan tuotto oli vain 4,5 prosenttia. Syynä oli rahastosijoittajien jatkuva pääoman siirtely eri rahastojen välillä lyhyen aikavälin tuottojen perusteella. Muodissa oleviin osakkeisiin sijoittaneet rahastot saivat pääomaa, tylsiin osakkeisiin sijoittaneista rahastoista vedettiin pääomia pois. Tunteet ohjasivat rahastosijoittajien päätöksiä enemmän kuin luottamus salkunhoitajan pitkän aikavälin voittavaan strategiaan.
Shelby M.C. Davis: ”Historia tarjoaa meille tärkeän viestin talouskriiseistä. Ne ovat väistämättömiä ja kivuliaita, mutta voitettavissa.”
Historia todellakin opettaa, että kriisit ovat luonnollinen osa taloutta ja osakemarkkinoita. Niitä ei siksi kannata pelästyä. Osakekurssit heijastelevat talouden kehitystä yleensä hieman etukäteen. Siksi kurssit ovat usein jo laskeneet voimakkaasti, kun ensimmäiset makrotalouden indikaattorit näyttävät huolestuttavia lukemia. Kurssit myös kohoavat yhtä arvaamattomasti. Siksi täydellinen ajoittaminen systemaattisesti on mahdotonta. Viime vuosina markkinoille tulleiden sijoittajien näkökulmasta olennaisinta on tiedostaa, että kurssit voivat laskea merkittävästikin. Jopa 40-50 prosentin kurssiromahdus on mahdollinen, vaikkakaan ei välttämättä todennäköinen. Sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä pitkäjänteiselle sijoittajalle, kuten Davis antaa ymmärtää. Kaikista romahduksista on toivuttu.
Peter Lynch: ”Paljon enemmän rahaa on hävitty sillä, että sijoittajat ovat pyrkineet arvailemaan seuraavaa osakkeiden tasokorjausta, kuin on hävitty tasokorjauksella itsessään.”
Kuten aiemmin totesin, oman riskiprofiilin mukaisen osakepainon valinta kannattaa tehdä hyvän sään aikana. Sitä vastoin osakepainon säätely jatkuvasti edes takaisin sen mukaan mihin markkinoiden uskoo seuraavaksi menevän, on typerää. Ibbotson Associates on tutkinut tämän tyyppisen taktisen allokoinnin kannattavuutta. Jos sijoitti vuonna 1925 yhden dollarin USA:n osakemarkkinoille, passiivisella sijoittajalla oli vuoden 2000 lopussa kasassa 2587 dollaria. Mikäli taktista allokaatiota harjoittava sijoittaja olisi sattunut olemaan kokonaan poissa markkinoilta (eli 100 prosenttia käteisenä) neljänkymmenen tuottoisimman kuukauden aikana (kaikkiaan 900 kuukaudesta) kasassa olisi vuoden 2000 lopussa vain 15 dollaria. Lyhyt korkosijoituskin olisi tuottanut tätä enemmän. Koska taktinen allokointi on hyvin vaikeaa ja siinä epäonnistuminen maksaa menetettyjen tuottojen kautta valtavasti, ei sen kokeileminen kannata. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että myös rahastot ovat ajoitusyrityksissään lähes aina askeleen myöhässä. Ne lisäävät käteispainoa heikkojen vuosien jälkeen ja pienentävät sitä osakkeiden jo noustua. Sharpen vuonna 1975 Financial Analyst Journalissa julkaiseman tutkimuksen (”Are Gains Likely from Market Timing”) mukaan markkinoiden ajoittaminen ei kannattaisi, vaikka sijoittaja osaisi ennustaa osakkeiden seuraavan vuoden suunnan oikein seitsemän kertaa kymmenestä.
Warren Buffett: ”Ole pelokas, kun muut ovat ahneita ja ahne, kun muut ovat pelokkaita.”
Buffettin kyseinen sijoitusneuvo lienee yksi sijoitusmaailman tunnetuimmista ohjeista. Tästä huolimatta vain harva noudattaa sitä. Morningstarin vuonna 2008 tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että vuodesta 1997 alkaen kesäkuuhun 2008 osakerahastoihin virtasi eniten rahaa tuottoisimpien vuosien jälkeen. Rahastojen merkinnät olivat suurimmat vuonna 2000 juuri ennen it-kuplan puhkeamista. Eniten rahaa vedettiin ulos vuonna 2002, kun osakekurssit olivat alimmillaan. Useimmat sijoittajat panikoivat juuri ennen yhtä historian tuottoisinta sijoitusvuotta, joksi vuosi 2003 jälkeenpäin on osoittautunut. Buffett ja monet muut todella menestyneet sijoittajat sitä vastoin ostivat lisää osakkeita kurssien romahdettua.
Robert Kirby: ”Alituoton kaudet ovat lyhyellä aikavälillä väistämättömiä.”
Lyhyen aikavälin tuotot eivät kerro mitään sijoittajan tai rahastonhoitajan osaamisesta tai strategiasta. Pitkällä aikavälillä tuottoisiin strategioihin on sisään rakennettuna ominaisuus, joka johtaa ajoittain heikon tuoton kausiin. Arvosijoittaminen oli 1990-luvun lopun it-buumissa huonosti tuottava strategia. Kaikki halusivat ostaa kasvuosakkeita. Sijoittaja, joka tuolloin luopui alkuperäisestä suunnitelmastaan sijoittaa arvo-osakkeisiin ja valitsi uudeksi strategiakseen kasvusijoittamisen, sai nauttia muutaman vuoden satumaisista tuotoista. Lopputulos oli kuitenkin karmea, kun kupla lopulta puhkesi. Pitkän aikavälin sijoittajan on hyväksyttävä ajoittaiset heikon tuoton kaudet ja pitäydyttävä kurinalaisesti omassa suunnitelmassaan. Sijoitustyylistä toiseen vaihteleminen kulloinkin muodissa olevien toimialojen mukaan on varma tapa hävitä rahansa. Lyhyen aikavälin tulosten optimointi johtaa väistämättä heikkoihin tuloksiin pitkällä aikavälillä.
John Kenneth Galbrait: ”On kahdenlaisia ennustajia: niitä, jotka eivät tiedä ja niitä, jotka eivät tiedä etteivät tiedä.”
Etenkin huonoina aikoina sijoittajat pyrkivät etsimään sijoitusneuvojilta, analyytikoilta, ekonomisteilta ja talousmedialta vastauksia siihen, mitä omalle salkulle tulisi tehdä. Ammattilaisia pyydetään pitämään kädestä, kun pelottaa. Analyytikoilta kysellään osakesuosituksia ja ennusteita siitä mihin suuntaan osakkeet ovat seuraavaksi menossa. Ekonomisteilta odotetaan vastaksia siihen, milloin talous kääntyy taas nousu-uralle. Valitettavasti kenelläkään ei ole kristallipalloa eikä kukaan osaa ennustaa tulevaa. Legg Mason tutki joulukuusta 1982 kesäkuuhun 2008 ulottuvalla datalla ekonomistien ennusteita korkojen suunnasta. Tutkimuksen mukaan ekonomistien ennusteet menivät 67 prosenttisesti pieleen. Ekonomistien ennusteet näyttävätkin toimivan paremmin kontraindikaattorina. Useat tutkimukset antavat samansuuntaisia tuloksia myös analyytikoiden lyhyen aikavälin osakesuosituksista. Kannattaa siis mieluummin tehdä juuri päinvastoin kuin analyytikko suosittelee. Paras tapa on kuitenkin jättää lyhyen aikavälin ennusteet omaan arvoonsa ja keskittyä olennaiseen. Pitkän aikavälin sijoitusmenestyksen kannalta ei ole tärkeää mihin suuntaan korot ensi vuonna suuntaavat tai yltääkö oma salkkuyhtiö seuraavalla kvartaalilla täsmälleen analyytikoiden ennusteiden mukaiseen tulokseen. Sijoittajan on hyvä seurata talouden yleistä tilaa ja yhtiöiden liiketoiminnan kehitystä, mutta lyhytjänteinen kvartaalitulosten arvuuttelu on toissijaista. Vasta kun yhtiön julkaisema informaatio on niin merkittävää, että se vaikuttaa yhtiön arvoon, sijoittajan kannattaa reagoida. Kilpailuedun menetys voi olla esimerkiksi syy harkita yhtiöstä luopumista. Jos taas markkinat ylireagoivat väliaikaisesti huonoon tulokseen, se voi tarjota hyvässä yhtiössä jopa ostopaikan.
Yhteenveto
Kukaan ei osaa ennustaa osakemarkkinoiden tulevaa suuntaa, mutta historiasta kannattaa ottaa oppia. Kun kaikki puhuvat sijoittamisesta ja suosituimmat mediapersoonat ovat sijoittajia, pörssiromahdus on lähellä. Käsillä olevan toistaiseksi historian toiseksi pisimmän nousumarkkinan aikana mukaan tulleiden sijoittajien hermot punnitaan toden teolla vasta kurssien laskiessa. Mahdollista kurssilaskua, olipa se pieni tai suuri, ei kannata säikähtää. Jos epäilee, ettei karhumarkkinaa kestä panikoimatta, salkun riskiprofiilia kannattaa säätää jo nyt. Mikäli on vakuuttunut oman kantin kestävyydestä, ei kannata tehdä mitään. Myyminen on varma tapa menettää rahaa kaupankäyntikuluihin ja veroihin. Lisäksi se on varma tapa jäädä pois kasvavien osinkojen junasta, jos kurssinousu jatkuukin vielä pitkään eikä myytyjä osakkeita siten pääse ostamaan pikaisesti takaisin. Aliarvostettujen osakkeiden löytäminen on joka tapauksessa nykyisessä ympäristössä haastavaa. Siksi esimerkiksi oma käteispainoni on kasvanut. En ole löytänyt osingoille järkeviä uudelleensijoituskohteita.
Sijoitusmenestykseen voi yltää useilla eri strategioilla. Epäonnistumisen syynä ei siis ole hyvien strategioiden puute, vaan sijoittaja itse. Myös indeksisijoittaja voi päätyä pitkällä aikavälillä indeksiä huonompaan tuottoon, ellei hän noudata strategiaansa kurinalaisesti myös laskumarkkinassa. Sijoittaja, joka ostaa osakkeita nyt, muttei enää mahdollisen kurssiromahduksen jälkeen, jää takuulla indeksituotosta. Valitettavasti historia opettaa, että moni nousumarkkinan huumassa mukaan tullut sijoittaja menettää mielenkiintonsa laskumarkkinassa. Esikuvat katoavat mediasta eikä juuri kukaan enää uskalla puhua sijoittamisesta. Tällöin todelliset sijoittajat punnitaan. He ovat edelleen mukana pelissä, vaikka vuorovesi on laskenut.
Myös itseäni paljon viisaammat sijoittajat ja talousajattelit korostavat kaikki sijoittajan käyttäytymisen merkitystä. Tunteille ei tule antaa sijoittamisessa tilaa, vaan väistämättä edessä olevissa talouskriiseissä on uskallettava toimia valtavirtaa vastaan oman sijoitussuunnitelman mukaisesti. Alituoton jaksot tulee hyväksyä, sillä ne ovat edellytys ylituottoon pitkällä aikavälillä. Markkinoiden tulevaa suuntaa ei kuitenkaan kannata arvailla, sillä kukaan ei osaa sanoa, missä osakekurssit ovat huomenna tai vuoden kuluttua.
Parhaiten kirjoitukseni ydinviestin on tiivistänyt legendaarinen sijoittaja ja Davis Investments -nimisen yhtiön perustaja Shelby Cullom Davis, joten tällä kertaa on hyvä lopettaa hänen viisaisiin sanoihin:
“You make most of your money in a bear market, you just don’t realize it at the time. It is important to understand that periods of market uncertainty can create wealth-building opportunities for the patient, diligent, long-term investor. History has taught us that investors who have adopted this mindset have met with tremendous success.”
R.W.
_________
Mitä sijoitushistorian menestyneimmät gurut ostaisivat tänään Helsingin pörssistä? Arvoguru-uutuuskirja esittelee arvosijoittamisen kantavat periaatteet ja tuo ne nykyhetkeen.
