Sektori joka on viime aikoina ollut kaikkien huulilla ja jonka osakkeet ovat raketoineet kuin meemi–osakkeet parhaina päivinä: Eurooppalainen puolustusteollisuus.
Mitä tästä huumasta pitäisi sijoittajana ajatella? Onko jo liian kallista vai vieläkö voisi löytyä sijoitusmahdollisuuksia?
Olen viime vuosina seurannut aktiivisesti puolustusteollisuuteen sidonnaisia osakkeita ja paljon niistä myös tänne Sijoitustietoon ja X:ään kirjottanut. Puolustusteollisuus on ollut kulmakivi omassa salkussa, sekä osakepoimintojen kautta, että vaihtelevasti ”koritreidinä” johon olen valikoinut karkeammalla siivilällä alan toimijoita.
Viime aikoina ollut ensimmäistä kertaa vahvana fiilis, että teema saattaa olla ylikuumentunut ja hinnoittelu niin kireää, että mieleen nousee kysymyksiä kuplaantumisesta. Kuumimmat osakkeet ovat yli kymmenkertaistuneet pre 2022 hinnoista. Toisaalta fundamentaalisesti tilanne on kehittynyt koko ajan puolustusteollisuuden kannalta positiiviseen suuntaan. Viimeisimpänä Yhdysvaltojen ”strateginen” vetäytyminen Euroopasta, minkä paikkaaminen vaatii Euroopalta valtavia toimia.
Ja koska kyse on fyysisiä asioita valmistavasta perusteollisuudesta, muutosten realisoitumisessa kestää pitkään. Varsinkin kun kysyntää on reilusti enemmän, kun tarjontaa. Joten potentiaalisesti tarjolla on massiivinen ja pitkä supersykli.
Molemmista näkökulmista voisi vetää äkkinäisen päätelmän; yksinkertaistaa tilanteen oleva ilmiselvä kupla tai valtava investointiaalto, joka on ilmiselvä sijoitusmahdollisuus. Mielestäni tilanne ei kuitenkaan ole ihan ilmiselvä kumpaankaan suuntaan, vaan kuten markkinoilla yleensä, sisältää harmaan sävyjä. Hyvä aika siis pureutua tarkemmin tilanteeseen.
Tarkastelen tässä tekstissä Euroopan puolustusteollisuuden kokonaisuutta, sekä yleisten näkymien ja yhtiökohtaisten hinnoittelu kertoimien kautta. Kokonaisuus on massiivinen, mutta yritän pureutua oleellisimpiin asioihin ja hahmotella sitä kautta tiivistetysti miltä aseteollisuuden osakkeet näyttävät sijoittajan silmin.
Nämä pointit ovat:
Kysyntätilanne. Miltä näyttävät suunnitelmat ja markkinan odotukset Euroopan puolustusvoimien kehittämisestä?
Tuotantopuoli. Onko kyvykkyyttä kasvaa ja mikä on kilpailutilanne, eli pystyvätkö yritykset tekemään tuottoja?
Verrokkianalyysi. Vertailu Yhdysvaltoihin, missä puolustusvoimiin on satsattu jo pidemmän saman suuntaisesti, kun Euroopassa nyt suunnitellaan.
Hinnoittelu. Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, yhtiökohtaiset kertoimet, eli onko kaikki hyvä jo hinnoiteltu osakkeisiin?
Lähtötilanne
Euroopan poliittinen konsensus on melko selvä: geopoliittinen tilanne on muuttunut ”lopullisesti” ja maailmanjärjestystä palastellaan uuteen asentoon. Kontekstin antaa esimerkiksi tämä EU:n ”valkoinen paperi” Euroopan puolustuksen kehittämisestä:
https://defence-industry-space.ec.europa.eu/eu-defence-industry/white-paper-future-european-defence-rearming-europe_en
Euroopan tavoitteena on vahvemmat puolustusvoimat ja sitä kautta vahvempi ääni ja positio uuden maailmanjärjestyksen luomisessa. Miten tämä realisoituu käytäntöön, on toki asia erikseen. Suunta on varma, nopeus ja mittakaava ei. Poliittiset päätökset ovat aina luonteeltaan epävarmoja.
Oleellista on ymmärtää, että lähtötilanne oli erittäin alhainen. Kylmän sodan jälkeinen kehitys Euroopassa oli selkeä: asevoimat ajettiin historian alhaisimpaan tasoon, eikä laajamittaista sotaa Euroopassa pidetty realistisena.
Tämä koskee siis EU:ta kokonaisuudessaan. Yksittäisten maiden välillä on ollut hajontaa; Suomi esimerkiksi huolehtinut puolustuskapasiteetista huomattavasti Euroopan suuria maita paremmin. Toisen pään esimerkkinä Saksa investoi 2010 aseisiin 6 miljardia kun Yhdysvaltojen vastaava luku oli 235 miljardia. Neljäkymmentä kertainen summa. Saksa ylläpiti käytännössä vain näennäistä armeijaa.
Euroopan yli 20 vuoden laskutrendi päättyi 2014 Venäjän Krimin valtaukseen, jonka jälkeen puolustusbudjetit ovat olleet nousussa (hitaasti). Euroopan Nato maiden puolustusbudjettien kasvu 2014 – 2022 oli keskimäärin 3%. Suurempi hyppäys nähtiin vasta 2022 Venäjän laajamittaisen hyökkäyksen jälkeen. Vuonna 2023 kasvu oli 9% ja vuonna 2024 18%. Kalustohankinnat kasvavat vielä huomattavasti nopeammin, vuonna 2024 yli 50%. Eli kasvuvauhti on kiihtyvä ja asioita tapahtuu (mikä ei ole aina itsestäänselvyys kun puhutaan EU:sta/Euroopasta).
2024 EU:n puolustusmenot olivat keskimäärin 1,9% GDP:stä. Tästä kalustohankintoja on hieman alle puolet. Tämä vertautuu historiallisesti vielä melko alhaisena, kun toisen maailmansodan jälkeen ja kylmän sodan aikana taso oli 2,5 – 3,5% välillä. Itse sota-ajat ovat toki vielä asia erikseen.
Kysyntätilanne: Mitä odotuksissa puolustusmenojen suhteen?
UBS arvioi tämän hetken odotuksissa olevan keskimääräisen tason nosto Euroopan Nato jäsenillä 2,5% GDP:stä 2030 mennessä ja 3% 2035 mennessä. Myös esim. Rheinmetall arvioi Naton julkaisevan puolustusbudjettivaatimuksen tähän haarukkaan tulevassa Kesäkuun kokouksessa.
Tämän suuntaisia linjauksia on useiden maiden hallituksilta puolustusmenojen suhteen nähty, joten tämä lienee kohtuullisen neutraali arvio. Itäreunan mailta vähän korkeampia ja läntisen reunan mailta vähän matalampia. Joka tapauksessa puolustusbudjettien nostosta on vahva konsensus ympäri Eurooppaa. Viimeistään nyt alkuvuoden Saksan "Zeitenwende 2.0" ohjelman myötä.
Tarpeiden, erityisesti kalustohankintojen osalta, arvioidaan yleisesti tällä hetkellä olevan korkeammalla tasolla, kun mitä kylmän sodan aikana oli. Tämä johtuu siitä, että asevoimien lähtötilanne oli kaluston osalta niin heikko. Esimerkiksi kosmeettiset varastot ammuksia, ei käytännön valmiutta käyttää niitä isommassa konfliktissa. Ja niistäkin suuri osa on nyt lähetetty Ukrainan tukemiseksi, ja potentiaalisesti tarvitaan vielä paljon lisää sinnekin. Mutta vaikka Ukrainassa saataisiin rauha aikaiseksi, en näkisi sen muuttavan Euroopan puolustuksen isoa kuvaa.
Miten nämä prosentit GDP:stä sitten realioituvat numeroiksi?
Tarkastellaan tilanne alan isoimman, ehkä kuumimman, ja monella tapaa muutoksen keskiössä olevan Rheinmetallin kautta. Heidän arvionsa perustuvat ensi käden tietoon sekä Saksan uusista suunnitelmista, että keskusteluihin Euroopan muiden johtajien kanssa. Alla olevasta hahmotelmasta näkee hyvin muutoksen mittakaavan.
Rheinmetallin 2024 liikevaihto oli 10 miljardia ja tilauskirjassa hieman vajaa 60 miljardia. Markkina-arvo noin 60 miljardia (osakkeen hinta on noin 12-kertainen verrattuna aikaan ennen Ukrainan sotaa).
Nyt puolustusbudjettien lopullisista määristä riippuen Rheinmetall arvio, että heille voisi tulla tilauksia 300 - 400 miljardin edestä seuraavan viiden vuoden aikana. Melkoinen määrä.
Viime vuonna Rheinmetallin EBIT marginaali puolustustuotteista oli 19%. Jos hahmotellaan vaikka 15% EBIT marginaali jatkoon niin tästä ”syklistä” voisi olla tarjolla 45 – 60 miljardia operatiivista tulosta. Käytännössä siis koko markkina-arvon verran.
Ja huomatuksena, että tässä puhutaan vain Euroopan sisäisestä kysynnästä. Potentiaalista markkinaa on myös muualla (tästä lisää kappaleessa jossa vertailen Euroopan tilannetta Yhdysvaltoihin).
Mainittakoon vielä yksittäisenä esimerkkinä Rheinmetallin viimeisestä tulospuhelusta toimitusjohtajan sivuhuomautus:
Ukraina haluaisi tilata Rheinmetallilta 1,5 miljoonaa 155mm tykistöammusta, per vuosi, seuraavan kymmenen vuoden ajan. Vaikka Ukrainaan saataisiin rauha. Tarve Ukrainassa on ollut sodan aikana 3 miljoonaa tykistöammusta vuodessa, mitä länsimaat eivät ole pystyneet Ukrainalle toimittamaan.
Tämä yhden maan, ainoastaan yhden spesifin ammuksen, tilaus olisi noin 50 miljardin arvoinen. Rheinmetallin nykyinen tykistöammusten tekokapasiteetti alle miljoona ammusta vuodessa ja siitä menee todennäköisesti kymmeniin maihin.
Puhutaan siis isoista summista ja määristä, kun valmistaudutaan oikeasti konflikteihin. Asia, jota ei ole täytynyt Euroopassa tehdä vuosikymmeniin.
Markkinan odotus on siis vielä nykyisestä 2024 tasosta selkeästi ylemmäs seuraavan kymmenen vuoden ajaksi. Tämän jälkeen tasaantuminen. Tämä lienee nykytiedon valossa kohtuullisen neutraali perusskenaario sijoittamista ajatellen, eikä toki siis mikään salaisuus kenellekään.
Lisäksi itse pidän todennäköisempänä skenaariota missä puolustukseen joudutaan satsaamaan vielä tätäkin enemmän/nopeammin (uudet konfliktit), kuin skenaariota missä puolustusmäärärahoja ruvettaisiin lähivuosina taas vetämään alas.
Tilanteen rauhoittuminenkaan ei toki ole mahdoton ajatus, mutta vaatisi merkittävää muutosta Venäjällä, ja globaalissa tilanteessa muutenkin, enkä pidä sen tyyppistä kehityskulkua todennäköisenä. Toivottavana toki.
On myös mahdollista, että esimerkiksi poliittinen saamattomuus / vatulointi hidastaa EU:n puolustusvoimien kehittämistä suunnitelmista merkittävästi. Nyt riidellään esimerkiksi kalastusluvista osana puolustussopimusta Brittien kanssa. Mutta näkisin ja toivoisin, että tämän tyyppiset asiat pystytään ratkomaan pakon edessä. Vastaavia summia on EU:ssa kuitenkin viime vuosina saatu päätettyä.
Oma skenaario analyysi painottaa siis selkeästi niitä skenaarioita missä puolustusmäärärahat nousevat ja pysyvät korkealla seuraavan vuosikymmenen. Eli nykyiset arviot voisivat olla linjassa.
Tässä kuvassa kysyntä ei tule olemaan ongelma, vaan se tulee olemaan tuotantokapasiteettia korkeampaa vielä vuosien ajan. Toki osakevalinnan kohdalla täytyy sitten arvioida tarkemmin mitä tällä rahalla ostetaan. Mutta yleistilannetta ajatellen.
Eli kysyntätilanne tukee vahvasti härkäistä näkemystä eurooppalaisen puolustusteollisuuden kannalta, eikä siis olla todennäköisesti vielä lähellä huippusykliä.
Tarjonta: Tuotantokyvykkyys ja kilpailutilanne
Isona muuttujana tässä ei ole ainoastaan puolustusbudjetit, eli kysyntäpuoli, vaan myös tarjonta puoli. Eli kuinka nopeasti ja tehokkaasti kapasiteetti pystytään nostamaan ja miten kilpailutilanne kehittyy. Jättimäisten investointisyklien aikana kun on tapana nousta liikaa kilpailua ja lopulta ylikapasiteettia, mikä syö kaikkien katteet.
Tällä hetkellä tilauskirjat kasvavat liikevaihtoa nopeammin. Kapasiteettia ei ole täyttämään kaikki tilauksia. Tämä koskee varsinkin isompia puolustusalan firmoja, joiden tilauskirjat ovat luokkaa 3–5 x nykyinen liikevaihto.
Katsotaan mitä tähän mennessä on tapahtunut. Viimeiset pari vuotta tuloskasvu on ollut rajua lähes poikkeuksetta kaikilla alan yrityksillä. Eli liikevaihtoa on pystytty nostamaan, samalla investoimaan kasvuun ja on tehty tulosta. Selkeä signaali siitä, että kasvua pystytään tekemään, melko nopeastikin.
Mites sitten kassavirta, usein se kriittisin/hankalin muuttuja kasvuvaiheessa?
Alla esimerkkinä Rheinmetall:
Vapaata kassavirtaa RHM on historiallisesti tehnyt syklisesti ja melko vähän, eikä 2000-luvulla juuri kasvua nähty. Mutta viime vuosina nousevalla trendillä (2022 dipattiin isojen investointien vuoksi). Vuonna 2024 tehtiin jo iso tasoloikka yöspäin, mikä yllätti positiivisesti myös markkinan. Liikevaihtoa kasvatettiin vuonna 2024 noin 35%, tulosta noin 50% ja kassavirtaa moninkertaiseksi. Syklisyyttä vuosien välillä näissä varmasti on odotettavissa.
Eli kapasiteettia on pystytty nostamaan ja kyvykkyys tulokseen, sekä kassavirtaan, on kuitenkin olemassa kapasiteettilaajennusten keskellä. Rheinmetallin tilauskirjat ovat alan suurimmat, noin 5-6 x nykyisen liikevaihdon verran, joten toimii monella tapaa hyvänä esimerkkinä. On erittäin tärkeätä alan kannalta jos myös tämän rajun kasvuvaiheen aikana pystytään tekemään kassavirtaa.
Uutta kilpailua on noussut jonkin verran uusissa teknologioissa. Esimerkiksi drone puolella Euroopassa paljonkin. Tarkkaa tilannetta on toki vaikea edes arvioida.
Mutta useimmat ”vanhat” tuotekategoriat ovat vaikeita kilpailijoille ja vallihaudat ovat syviä. On ylipäätään teknisesti vaikea ja hidasta kehittää uusia asejärjestelmiä. Mutta varsinkin nykytilanteessa missä kapasiteettiongelmat ovat hyvin perustavaalaatuisia (raaka-aineet, osaava henkilöstö, tehtaat jne).
Nykyinen tilanne missä näiden rajoitteiden kanssa täytyy tuottaa massiivisia määriä ammuksia ja ajoneuvoja yms nopeasti suosii ehdottomasti nykyisiä yrityksiä. En siis usko, että uusi kilpailu tulee syömään katteita lähivuosina nykyisiltä firmoilta merkittävästi.
Ylikapasiteettia ei myöskään synny niin herkästi kun ala tätä kautta helpommin nykyisten toimijoiden kontrolloitavissa. He ovatkin olleet selkeitä sen suhteen, että tuotantokapasiteettia ei rakenneta ”varmuudeksi” vaan ainoastaan pitkäaikaisia tilauksia vastaan.
Ala ei siis ole nähdäkseni selkeä kupla tältäkään kantilta.
Mutta tähän puoleen liittyy mielestäni enemmän kysymysmerkkejä ja riskejä, kuin kysyntään. Kyetäänkö fyysisesti kasvamaan tarpeeksi nopeasti? Osaan tuotekategorioista voi ehdottomasti syntyä ylikapasiteettia. Mitä helpompi kyseistä tuotetta tehdä, sen varmemmin kilpailua tulee.
Kapasiteetin tarkempi ennustaminen vaatii perusteellisen analyysin jokaisen yrityksen (ja tuotteen) kohdalla, mikä on tämän artikkelin laajuuden ulkopuolella.
Verrokkina Yhdysvallat
Haetaan vertailukohtaa Yhdysvalloista. Siellä puolustusvoimien tilanne on pitkään ollut stabiilimpi ja panostukset puolustukseen ovat olleet huomattavasti Eurooppaa korkeammalla tasolla. GDP:hen nähden. Juurikin niillä tasoilla kun mitä nyt yleisesti ennustetaan Eurooppaan ”huippuarvoiksi” tässä syklissä, eli 3-4%.
Yhdysvallat käytti 2024 puolustusvoimiin noin 800 miljardia kun Euroopan vastaava luku on noin 320 miljardia.
Huolimatta siitä, että Yhdysvalloissa puolustusmenojen suhteellinen kasvu GDP:hen nähden on ollut hienoisessa lasku trendissä kylmästä sodasta lähtien, ala on ollut erinomaisen kannattava sijoittajan kannalta:
Eli puolustusteollisuuden dynamiikat pohjimmiltaan ovat sijoittamisen kannalta otollisia ja tuottoja on pitkässä juoksussa mahdollista tehdä. Ilmankin, että täytyy olettaa sekulaarista GDP:n ylittävää kasvua puolustusmenoihin. Toki oletuksena täytyy olla, että 2000 luvun alun ”ikuisen rauhan” sentimenttiin ei Euroopassa mennä takaisin, eikä asevoimia ruveta pienentämään.
Yhdysvalloissa ala on konsolidoitunut isojen pelureiden vetämäksi ja muutamat isot tekevät erittäin suuren % osuuden koko alan liikevaihdosta / tuloksesta. Tämä antaa vinkkejä siihen, että alalla suuruuden kilpailuedut ovat merkittäviä ja uusien toimijoiden tulo alalle vaikeaa. Kilpailijoita varmasti Yhdysvaltojen kaltaisessa dynaamisessa taloudessa muuten riittäisi.
Viiden suurimman yhtiön markkina arvo Yhdysvalloissa on yli 500 miljardia kun Euroopassa se on noin 200 miljardia.
Armeijoiden näkökulmasta on selkeä insentiivi tilata isoilta ja tutuilta toimittajilta, ja näin saada yhteensopivia asejärjestelmiä. EU:n näkökulmasta tilanne on erityisen selkeä – konsolidoinnille on tarve.
Euroopassa tehdään nykyisellään useita erilaisia panssarivaunuja ja hävittäjiä jne (enemmän malleja kun Yhdysvalloissa), kun käytännön kannalta olisi parempi tehdä vain yhtä systeemiä, johon voitaisiin satsata enemmän ja jonka toimittaminen isoissa määrissä kaikille olisi tällöin helpompaa ja halvempaa.
Mitä pienemmät toimijat, sen vähemmän tuotehitysresursseja, joten vaikeampi on kilpailla esimerkiksi yhdysvaltalaisia hävittäjiä vastaan. Tämä on nähty F-35 hävittäjien suosiossa vs. useat eurooppalaiset kilpailijat.
Yhdysvaltalaiset yritykset ovat nauttineet ison kokonsa kautta globaalisti erinomaisesti asemasta ja suurin osa Euroopan nykyisestä kalustosta on yhdysvaltalaista alkuperää.
Tämä kuvaaja on nähdäkseni melko merkittävä. Reilusti yli 50% EU:n viime vuotisista puolustushankintamenoista on suuntautunut Yhdysvaltoihin. Tähän Euroopassa on vahva halu ja selkeät insentiivit saada muutosta aikaan, mikä sataa suoraan eurooppalaisten yritysten laariin.
Nykyhallinnon myötä Yhdysvaltojen maine kauppa- ja puolustuskumppanina on muutenkin kokenut kolauksen. Eli myös muut maailman markkinat ovat potentiaalisesti otollisempia eurooppalaisille toimijoille. Politiikan tuulet tässä suhteen toki vaihtelevat. Mutta geopoliittiset realiteetit ei - Eurooppalaisilla on vahvat insentiivit tukea toisiaan.
Itse pidän kasvavaa strategista autonomisuutta pysyvämpänä suuntana kaikkialla. Kun protektionistiset ja nationalistiset tuulet käynnistyvät, niitä on vaikea kääntää. Peliteoreettiset dynamiikat ottavat hyvin nopeasti vallan kun luottamus muihin heikkenee.
Isossa kuvassa näkisin, että Euroopan puolustusalan potentiaali voisi olla lähellä Yhdysvaltojen vastaavaa (nykyisin siis top 5 US 500 miljardia vs EU 200 miljardia). Ja oletettavasti tilanne on vielä reilusti enemmän Yhdysvaltojen eduksi, jos lasketaan kaikki alan yritykset. Mutta tarkempia lukuja tästä on vaikea löytää.
Euroopan puolustusteollisuus ei siis ole selkeä kupla tällä karkealla verrokki analyysillä, Yhdysvaltoihin verrattuna.
Saadaanko eroa ikinä kurottua, on toki vaikea kysymys. Vaatii onnistumista laajalla rintamalla. Konsolidointia, tai yhteistyötäprojekteja, sekä ennen kaikkea onnistumisia tuotekehityspuolella. Tuotteiden täytyy olla aidosti kilpailukykyisiä.
Mutta kaikki mahdollisuudet siihen pitäisi olla. Euroopalla on vahvempi perusteollinen pohja ja -osaaminen, kun Yhdysvalloilla. Ja meitä on enemmän. Vaurautta on myös periaatteessa ihan tarpeeksi. Poliittisesta tahdosta ja kyvykkyydestä homma on pääosin kiinni. Mikä on toki iso ja vaikeasti ennustettava muuttuja.
Mutta pelko on voimakas insentiivi pistämään asioita oikeasti liikkeelle.
Arvostukset
Näiden kautta päästäänkin siihen oleellisimpaan kysymykseen, miten yritykset ovat hinnoiteltu? Onko tämä kaikki mistä olen puhunut jo hinnassa, vai vieläkö olisi osakkeissa potentiaalia sijoittajan kannalta?
Alla olevassa taulukossa on seuraamani suorat Eurooppalaiset puolustusteollisuuden yritykset ja niiden arvostuskertoimet. Kertoimet perustuvat analyytikkojen konsensus arvioihin ja tiedot ovat suoraan TIKR palvelusta ilman sen tarkempaa analyysiä. Oleellista ei siis ole ottaa kantaa yksittäisten yhtiöiden näkymiin vaan hahmotella kokonaisuutta.
Kuten taulukosta äkkiseltään näkee, optisesti halpaa ei ole. Joitakin yksittäisiä osakkeita saa vielä kohtuullisella hinnoitelulla, mutta hyvä myös muistaa, että yritysten näkymissä on selkeitä eroja.
Taaksepäin katsovat EV/EBIT kertoimet ovat melkein järjestäen kalliita. Niin kuin toki tässä tilanteessa tuleekin olla.
2025 EV / EBIT numeroilla alkaa jo näkymään vaihtelua. Kuumimmilla osakkeilla kertoimet +30, mutta useat painuvat näillä eteenpäin katsovilla jo alle 20, mitä pitäisin nykynäkymillä ihan kohtuullisena. EV / EBIT 20 vaatii toki vielä tuloskasvua, mutta enpä sitä kalliinakaan pitäisi jos olettaa kasvun olevan edes kohtuullisen todennäköistä. Keskisuurien keskiarvo on 2025 numeroilla tippuu jo alle 20.
2026 numeroilla isommat ovat vielä kiikun kaakun, keskiarvon ollessa juurikin 20. Keskisuuret ja pienet yritykset tippuu 15. Ei kallista, ei halpaa.
2027 ja 2028 alkaa järjestäen näyttämään sitten jo edulliselta, varsinkin niiden osalta mitkä lähenevät 10. Eli tämän jälkeen ei enää hirveästi kasvua odoteta. Tai sanotaanko, että sen puolesta ei ainakaan vielä aggressiivisesti lyödä vetoa ja sitä kautta hinnoitella osakkeeseen.
Mitä näistä nyt sitten pitäisi päätellä?
Nykytulosten ja 2025 numeroiden valossa on pääosin kallista. Ei mitään tähtitieteellisiä selkeän kuplaisia Palantir kertoimia, mutta kallista joka tapauksessa. Eli tämän vuoden kasvu on täysimääräisesti hinnoiteltu.
2027 ja 2028 alkaa olemaan pääosin sen verran kohtuullista hinnoittelua, että jos maailmantilanne on silloin vieläkin samantyyppinen, on hinnoissa varmasti laajalti painetta ylöspäin. Silloin markkinat katsoo jo vuotta 2030.
Näin pitkälle kun joutuu katsomaan, riskin ja tuoton suhde toki heikkenee merkittävästi. Mitä vaan voi tapahtua. Mutta kuten aikaisemmissa pointeissa perustelin, mielestäni on hyvin perusteltua olettaa, että puolustusteollisuuden kannalta voimakkaat myötätuulet jatkuvat vielä pitkään.
En itse siis pidä osakkeita hintojenkaan puolesta selkeänä kuplana. Kireä lähiaikojen hinnoittelu on mielestäni täysin perusteltua. Valtavat nousuprosentit hämäävät, koska fundamentaalinen muutos on ollut vastaavasti massiivinen.
Osta ja unohda tyyppinen ala tämä ei nykyhinnoilla ole, vaan näkymiä täytyy seurata ja niiden muutoksiin reagoida.
Yhteenveto
Euroopan puolustusvoimien kehittäminen on monella tapaa vasta alussa, joten on todennäköistä, että kysyntää puolustusteollisuuden firmoille tulee riittämään jopa seuraavan viiden vuoden ajaksi yli kapasiteetin. Kysyntää ei tule vain Euroopan sisältä, vaan kasvavissa määrin myös muualta maailmasta. Varsinkin jos tuotekehitys puolella onnistutaan.
Kasvuun tarvittavan kapasiteetin nostaminen tulee olemaan, tuotteesta riippuen, enemmän tai vähemmän haastavaa. Mutta yleisellä tasolla voimakasta kasvua on pystytty tekemään viime vuosina kannattavasti ja osin jopa vahvan kassavirran kera. Edessä on kiirellinen tilanne missä tarvittavan työvoiman ja raaka-aineiden hankinta tulee olemaan haastavaa. Tämä tilanne tukee nykyisiä / isompia toimijoita, eikä ylikapasiteettia pääse niin helposti syntymään.
Jos verrataan Yhdysvaltoihin, on kasvu potentiaalia vielä reilusti jäljellä. Yhdysvaltalaiset puolustusalan firmat ovat todiste, että alalla on mahdollista tehdä hyviä tuottoja, vaikka puolustusvoimat itsessään kasvaisi vain maltillisesti. Oleellista on toki jonkinlainen jatkuva panostus.
Arvostukset ovat kalliita lähivuosille, siitä ei pääse mihinkään. Eli skenaarioissa missä maailmantilanne rauhoittuu, Eurooppalaiset asefirmat eivät varmasti ole hyviä sijoituksia. Mitä vaan voi tapahtua, joten en näihin firmoihin suhtautuisi osta ja unohda strategialla. Ukrainan rauhansopimus on esimerkiksi lähiaikoina mahdollinen skenaario mikä voi vaikuttaa näkymiin. Riippuen paljolti mistä kaikesta Venäjän kanssa sovitaan ja miltä Venäjän kehitys sen jälkeen näyttää.
Itse en kuitenkaan pidä tilanteen merkittävää rauhoittumista todennäköisenä, joten arvostukset pidemmälle katsoen ovat maltillisia. Indeksitasolla en odottaisi enää mitään satumaisia tuottoja, mutta voivat nekin pärjätä, kuten Yhdysvalloissa on nähty.
Osakepoimijalle tämä sektori tarjoaa kuitenkin vielä mielestäni vieläkin erinomaisia mahdollisuuksia. Todennäköisesti seuraavan vuosikymmenen selkeä kasvuala missä on mahdollista saavuttaa vahvoja kilpailuetuja. Osakepoimijan kannattaa laajentaa hakua vielä näiden suorien puolustustuotteiden ulkopuolelle ja katsoo syvemmin toimitusketjuja. Näistä tulee varmasti löytymään hyviä osakevalintoja ympäri Eurooppaa/maailmaa.
Puolustusteollisuuden osakkeet ovat lisäksi potentiaalisesti epäkorreloivia yleisemmin muiden yritysten ja talouden kanssa. Mikä parantaa niiden ominaisuuksia osana portfoliota.
Skenaariot missä puolustusalan osakkeet pärjäävät huonosti ovat todennäköisesti muuten talouden/yritysten ja muutenkin meidän kaikkien ihmisten kannalta parempia.
