Olin Palloiluseura Kynamon puheenjohtajana kauden 1988-9. Tämä oli sen verran stressaavaa, että olen vastaavista vastuutehtävistä pyrkinyt myöhemmin luistamaan.
Urheiluseuratoimintaan perehtyneet tietävät, että vastuu ja työt siellä jakautuvat hyvin epätasaisesti. Puheenjohtaja tekee yleensä itse palkatta pitkiä tunteja. Tosin rahan sijasta saa palkkioksi sentään palautetta huonosti järjestetyistä asioista.
Palloilulajien harjoituksissa valmentajan olisi hyvä tietää montako ja ketkä tulevat harjoituksiin ja peleihin paikalle. Alasarjoissa on selkeästi pelaajilta liikaa vaadittu, että kaikki ilmoittaisivat tulevatko paikalle vai eivät. Ikuisesti osa pelaajista on sellaisia, että he tulevat paikalle jos viitsivät, sen kummemmin pohtimatta seurauksia muille. Tällainen toiminta on freerollaamista vastuunkantajien ja säntillisempien kustannuksella.
Pokerimaailmassa ihmisten käyttäytyminen ei eroa muusta maailmasta. Osa tuottaa yhteisölle lisäarvoa, osa napsii siniset karkit Englannin lakuista.
Kun Kilppari ansiokkaasti puuhasteli limiittisevenin auki Casino Helsinkiin yhdeksi illaksi pari viikkoa sitten, annoin hänelle välitöntä negatiivistä palautetta lepsuista järjestelyistä. Tosin ilman näitä peliä ei olisi koskaan pelattu.
Koska näytti selvältä, että peli lähtee käyntiin, tuli paikalle myös pari ennakkoon peliin sitoutumatonta, ennen sopimaamme aloitusaikaa luonnollisesti. Tämän seurauksena pari ilmoittautunutta joutui sitten jonoon. Minä taas kalju punaisena huusin näille freerollaajille. Taisin sanoa, että pokerissa osa rakentaa pelejä ja osa täyttää viimeisiä paikkoja. Toinen kyllästyikin meuhkaamiseeni ja vaihtoi pöytää.
Livepokerissa viimeisten paikkojen täyttäjät ovat juuri raskaita tapauksia jopa freerollaajiksi. He eivät aloita pöytää shorttina, vaikka vastassa olisi sokea öljysheikki ja lottovoittaja Pihtiputaalta, jolle on juuri opetettu säännöt. Osa vapaamatkustajista ei ymmärrä ajaa aina edes puhdasta omaa etuaan.
Freerollaajat yleensä ovat hyvin perehtyneitä kasinon sääntöihin. He myös vaativat niiden pilkuntarkkaa noudattamista. Ei sen väliä, vaikka vasta-alkaja ei tulisi koskaan takaisin, kun hänen kätensä tuomitaan kuolleeksi teknisten yksityiskohtien vuoksi, joista hän ei ollut tietoinen. Tämä potti tässä ja nyt on kaikkein tärkein.
Hupaisaa on, miten tarkka showdownin näyttöjärjestys on monille tärkeämpää kuin Raamattu lestadiolaisille. Omia saletteja ei näytetä, vaan vastustajan kortit täytyy tutkia huolella ennen esitystä. Ei sillä merkitystä, että peli nopeutuisi tai vastustaja säästyisi nöyryytykseltä. Jos ei kerran ole näyttövuoro, niin se ei sitten ole. Tarkoituksena on löytää arvokasta informaatiota muiden korteista, ja antaa minimi-informaatio omista. Useimmiten tiukimmat näyttövuoroista kiinnipitäjät pelaavat käytännön avokorteilla ja käyttävät saamansa lisäinformaation hyödyksi kuin vegaani lehtipihvin.
Jos lentopallotreeneissä on neljä pelaajaa, on täysin poikkeuksellista, että yksi ilmoittaa kesken vuoron, että ei enää jaksa. Pokeripöydässäkin pelin säilyvyyttä on tavallista suojella. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin. Jos kahdeksan hengen pöydästä lopettaa kaksi, niin samat kaverit vuodesta toiseen löytävät erinomaisen paikan pitää tauon ja tarkkailla, tuleeko pelaajia lisää. Jos ei tule, niin sitten valehdellaan rivakasti, että väsyttää ja lopetetaan tai vaihdetaan pöytää.
Koska pöytiin ilmoittautuminen ei maksa mitään, ilmoittautuvat ahkerat freerollaajat kaikkiin mahdollisiin pöytiin. Koskaan ei voi tietää, vaikka se sokea öljysheikki tulisi jonoon eteen. Tämä tosin hidastaa sekä pöytien aukeamista että työllistää henkilökuntaa, mutta ilmainen on aina ilmaista.
Yllätys yllätys, en pidä itseäni freerollaajana. Tämä ei tarkoita, että en ilmaisia lounaita mielelläni söisi. Kokemusteni mukaan vain jos syö pelkästään tarjottua ruokaa, eikä koskaan osallistu edes kokkaamiseen, saatikka tiskaamiseen, alkaa lounasseura huveta.
Kaikilla live- ja nettikasinoilla millä olen pelannut, on minua pääsääntöisesti kohdeltu hyvin. Tämä voi johtua valloittavasta persoonastani. Toinen mahdollisuus on, että ajattelen asioita yli yhden session ja myös pelinjärjestäjän kannalta. Tämä ajatteluni ei pohjaudu siihen, että olen äiti Teresan reinkarnaatio, vaan ajattelin pelata työkseni viimeiseen Jim Beamiin asti.
Sen sijaan muutaman pahimman tapauksen olen nähnyt joutuvan oikeusmurhien kohteeksi useilla eri kasinoilla. Kun tarpeeksi kauan pelkästään imee yhteisöstä etuja, nousee vastareaktio jossain vaiheessa. Ei ole mieli tehnyt nousta puolustamaan. Pahan saadessa palkkansa en jaksa niin suuresti murehtia tämänkertaisen kohtelun oikeudenmukaisuutta.
Minun märkä uneni on, että minulle olisi viimeinen paikka valmiina iloisessa pokeriseurueessa joka ilta. Reaalimaailmassa märät unet vaan toteutuvat hivenen kuivempina, jos ollenkaan.
Näin ollen jatkan pelinrakentamista ja yritän elää sen kanssa, että freerollaajat pitävät minua rasittavana mäkättäjänä hyötyilemisensä sivussa. Mutta siniset karkit Englannin lakuista yritän syödä itse.
