Olen ollut koko elämäni kova pelaamaan konsoli- ja tietokonepelejä. Tämä on ollut ajoittain mukava harrastus ja ajoittain aikasyöppö, joka on vienyt huomiota tärkeämmiltä asioilta. Olen siinä mielessä vähän yksinkertainen putkiaivoinsinööri, että pystyn keskittymään vain yhteen kokonaisuuteen kerrallaan. Silloin kun olen pelannut paljon tietokonepelejä, olen pyrkinyt olemaan paras siinä mitä teen. Sainkin pientä menestystä erään pelin parissa kisaamisessa, mutta seuraava askel olisi käytännössä vaatinut yliopistosta tiputtautumista, tiimiin liittymistä ja täydellistä omistautumista, mihin en sitten ollutkaan valmis. Tästä kokemuksesta alkoi etääntyminen pelien parista kohti tähdellisempiä asioita elämässä.
Aloitin sijoittamisen käytännössä heti, kun ylimääräistä löytyi taskun pohjalta. Mutta homma muuttui vakavaksi vasta sen jälkeen, kun aloin systemaattisesti seurata sijoitusten ja varallisuuden kehitystä kuukausiseurannalla. Tämä seuranta toi touhuun mukaan pelillistämiselementin, jossa edelliskuukautta suuremman nettovarallisuuden kellottaminen tuntui palkinnolta – ja tuntuu vieläkin. Koukutin siis itseni vahingossa kasvattamaan nettovarallisuutta, koska se tuntui kivalta. Ja kun osaan keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, niin tietokonepelit saivat jäädä totaalisesti ja sijoittaminen sekä nettovarallisuuden kasvattaminen tulivat tilalle.
Korvasin virtuaaliset ilotulitukset saavutuksilla, jotka oikeasti vievät elämässä eteenpäin. Astuin mukaan Game of Lifeen. Sen sijaan että keräisin expaa virtuaaliselle hahmolleni virtuaalisessa metsässä hakkaamassa virtuaalisia susia, kerään sitä oikealle itselleni kehittymällä sijoittajana, lukemalla kirjallisuutta ja opettelemalla olemaan arvokkaampi työntekijä yritykselleni. Level upit tulevat palkankorotusten, nettovarallisuustavoitteiden ylitysten ja muiden elämää muuttavien saavutusten muodossa.
Siinä missä pelaaminen lähti ajoittain lapasesta, on ehkä säästäminen ja sijoittaminen lähtenyt nyt lapasesta. En anna tämän kuitenkaan haitata, koska tiedän olevani luonteeltani tyyppi, joka on aina fokusoitunut yhteen asiaan kerrallaan. Olkoon se tällä kertaa varallisuuden kasvattaminen. Epäterveempiäkin vaihtoehtoja olisi tarjolla, joten en näe kiirettä vaihtaa lajia.
Miten vaurastumisen voi pelillistää?
Itselläni kaikki lähti säännöllisestä seurannasta. Kuukausittaisen nettovarallisuusseurannan päälle on helppo rakentaa tavoitteita ja varallisuuden kasvaminen on palkitsevaa itsessään, mikä ruokkii positiivista kehää kasvattaa varallisuutta entisestään. Jos olet ultra-kilpailuhenkinen kuten minä, niin aseta haastavia tavoitteita, jotka ovat vaikeita saavuttaa ilman selvää kehitystä nykytilanteesta. Tämä motivoi heittämään ylimääräistä löylyä kiukaalle. Jos taasen kilpailu itseään vastaan ei maistu, niin ota tavoitteeksi pitkäjänteinen vaurastuminen kuukaudesta toiseen. Kuukausittaisen nousun ei tarvitse olla suurta, mutta sen olisi hyvä olla jatkuvaa ja vuosien yli kestävää. Pitkäjänteisyys jo itsessään on haastavaa, jos ei ole tottunut siihen, mutta se on erittäin hyvä ominaisuus elämässä pärjäämiselle, joten sitä kannattaa treenata.
Kun saavutat tavoitteesi, palkitse itseäsi. Palkinnon ei tarvitse olla suuri, mutta jokaista onnistumista pitää kohdella arvokkaana tapahtumana, sillä olet nähnyt vaivaa ja omistautumista tavoitteeseen pääsemisen eteen. Itse tuuletan totta kai ensin vaimolle, sitten twiittaan, kirjoitan blogiin ja lopulta, jos tavoite oli merkittävä virstanpylväs, niin saatan ostaa itselleni jotain kivaa mistä olen aina haaveillut. Esimerkkinä, pienemmän tavoitteen kohdalla saatan ostaa jotain parempaa syötävää kotiin tai viedä vaimon ravintolaan, mutta jos nyt saisin merkittävän palkankorotuksen, niin saattaisin käydä ostamassa sen rannekellon, jota olen jo pitkään silmäillyt. Hyvä palkinto on suhteutettu saavutuksen tasoon.
Mietin omaa matkaani kohti vaurampaa huomista tarinana, jossa aloitin nollasta ja miljoona on kaukaisen vuoren huippu. Ensimmäinen satatuhatta euroa oli samoamista vuoren lähellä olevissa metsissä. Seuraavat satatuhatta on matka ulos metsästä kohti ensimmäistä leiripaikkaa vuoren juurella. Tästä seuraavat sadattuhannet ovat matkaa kohti vuoren huippua. Matka tuskin muuttuu yhtään nykyistä helpommaksi, mutta tahdin pitäisi kiihtyä. Tämä hauska visualisointi auttaa minua pitämään ison kuvan mielessä. Saatanpa teettää tästä itselleni fyysisen julisteen, jossa sadattuhannet ja siinä välissä kymmenettuhannet on merkattu polulle askeliksi, joita voi sitten merkitä nuppineuloilla, kun tavoitteet tulevat täyteen. Ehkä samanlainen visualisointi voisi toimia myös sinulle? Jos sattumoisin olet graafinen suunnittelija tai kuvataiteilija, niin minuun voi olla yhteydessä tämän visualisoinnin tiimoilta.
Työnteonkin voi pelillistää
Suhtaudu työntekoon kuin roolipeliin. Aluksi teet perustehtäviä ja tarkoituksena on kehittyä pois aloittelijoiden alueelta. Sen jälkeen tehtävät muuttuvat hiljalleen haastavammiksi ja niiden ratkomiseen tarvitaan muiden pelaajien apua sekä aina vain parempaa yhteispeliä, jotta isommat ja haastavammat bossit (asiakkuudet) kaatuvat. Vaikeammat bossit tiputtavat parempaa gearia (rahakkaampia diilejä), joiden avulla pääsee haastavampiin luolastoihin (uusille markkinoille) harjoittelemaan vaikeampien bossien kaatamista. Mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän sekä henkilökohtainen taito että yhteispeliosaaminen muiden kanssa korostuvat.
Sekin auttaa, jos pystyy omaksumaan, että työelämä on kuin Game of Work. Ikuisen kaaoksen vallitessa kaikki haluavat kiivetä tikapuita ylöspäin kohti parempaa elämää, mutta vain osa onnistuu. Ne jotka haluavat kehittyä parhaiksi osaajiksi ja tiimipelaajiksi sekä suhtautuvat opportunistisesti eteen tuleviin mahdollisuuksiin, ovat vahvoilla työelämän tikapuiden kiipeämisessä. Korkeammilla askelmilla kompensaatiot ovat korkeammat, jolloin myös vaurastuminen muuttuu todennäköisemmäksi. Kiipeäminen siis kannattaa.
Työelämässä on omat sääntönsä, joten roolipelaaminen on luontainen tapa jäsentää työelämämaailmaa. Työnantaja elää omassa roolissaan ja työntekijät omissaan. Vaikka yhteispeli on avain menestykseen, niin jokainen pyrkii täyttämään oman roolinsa ja olemaan siinä mahdollisimman pätevä. Roolipelaamalla työelämää voi myös välttyä ottamasta asioita liian henkilökohtaisesti, mikä on omiaan tukemaan objektiivista lähestymistapaa työasioihin. Työelämän ja henkilökohtaisen elämän sekoittamisesta seuraa herkästi vaikeita ja epämiellyttäviä tilanteita, kun joku ottaa liian henkilökohtaisesti työhön liittyvän palautteen.
Kerran pelaaja, aina pelaaja
Jos on kerran ollut pelaaja, tulee aina olemaan pelaaja. Näin ainakin omalla kohdallani. En näe tässä ongelmaa. Kyse on enemmänkin siitä, kuinka tämän energian kanavoi. Energian kanavoiminen virtuaalimaailmoihin ei lopulta vie elämässä eteenpäin, jos ei päädy ammattilaisuralle, mutta saman energian kanavoiminen elämän peliin voi tuoda hyvinkin nopeita ja pitkäkestoisia vaikutuksia omaan ja läheisten hyvinvointiin.
Säästämisen, sijoittamisen ja työelämän pelillistämisellä voi muuttaa tylsät asiat mielenkiintoisiksi ja palkitseviksi. Kaikki on kiinni siitä, mitä korviemme välissä liikkuu, sillä lopulta katsomme kaikkea väritettyjen linssien läpi. Halusimme tai emme.
T.A.
PS. Seuraa Twitterissä!
