Osalla maailman ihmisistä on vakavia terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia. Terveydellisistä huolimatta ja taloudellisista johtuen heidän täytyy tehdä töitä elantonsa eteen. Siistejä sisätöitä tai virikkeitä tarjoavia ulkotöitä pitkillä kesälomilla ei ole kaikille maailmassa tarjolla, joten osa painaa pitkää päivää vastenmielisessä työssä varsin vähäisellä korvauksella ja terveytensä kustannuksella.
Pariisin Aviation-klubilla kävi paljon kavereita, jotka saapuivat paikalle säännöllisesti klubin auetessa iltapäivällä. He poistuivat paikalta tavallisesti vasta sulkemisajan tienoilla kuudelta aamulla. Selkeästi heillä ei voinut olla päivätöitä ainakaan läsnäolopakolla.
Aivan 7/7-viikkoa tällä rytmillä he eivät saluunassa tehneet. Sunnuntaisin Ranskassa on kaikilla perheenjäsenillä läsnäolopakko perheillalliselle, joten tällöin monet saapuivat paikalle vasta illansuussa. Tunnollisimmat perheenisät olivat jopa saattaneet taputtaa lapsiaan päälaelle ennen lähtöään kasinolle.
Lauantaisin oli myös hiljaista auringonlaskuun asti, koska juutalaiset eivät sapattina saisi pelata. Peli hiljeni jo perjantaisin auringonlaskun myötä. Tosin jos juutalainen peluri oli perjantaina pahassa montussa, saattoi aurinko laskea paljon myöhemmin kuin ikkunasta katsomalla olisi voinut päätellä.
Juutalaiset pelurit joutuivat viikonloppuisin olemaan siis perheen kanssa jopa kahtena iltapäivänä putkeen, kristityt pääsivät yhdellä. Tämä otti ilmeisen koville. Palattuaan pääasialliselle ajanviettopaikalleen vuorokauden pakkoloman jälkeen he olivat valmiiksi tiltissä ennen ensimmäistäkään jakoa. Vaimon ja lasten kanssa puurretun kesäloman jälkeen he vasta sekaisin olivatkin.
Tom O’Riaianin kanssa näimme samojen miesten toimivan näin kahdeksantoista vuotta putkeen. Rahasta ei tuntunut olevan pulaa, koska sitä riitti vuodesta toiseen perheen ja rakastajattarien elättämisen lisäksi kuusinumeroisiin vuosittaisiin pelitappioihin. Toisin kuin perhedinnereillä, ei klubilla ollut läsnäolopakkoa, joten vapaa-aikaakin tuntui olevan runsaasti. Ellei ylipainoa oteta huomioon, vaikuttivat he pääosin varsin terveiltäkin.
Heillä oli siis terveyttä, rahaa ja vapaa-aikaa. Moni voisi olla klubin vakkareille kateellinen. Ulkopuolinen tarkkailija helposti kuvittelisi, että heillä oli elämän arpajaisissa noussut aika onnekas lappu.
Omasta mielestään he olivat käsittämättömän epäonnisia. Aina minä saan näin huonoja kortteja, putain! Miten juuri minulle voi tulla noin käsittämätön viimeinen kortti, merde! Miten te muut olette niin onnekkaita ja minulla käy pelkästään huonot, putain de merde!
Huonon tuurinsa he kostivat henkilökunnalle. Kirosanavarastoni ranskaksi aktivoitui kivasti, kun kuuntelin pelaajien kommunikointia jakajien kanssa. Jos korttituuri oli huonoa, myös tarjoilijat saivat osansa. Kahvi on kylmää, imbecile! En tilannut tätä, vie se pois, cretin! Salaattikastikkeessa ei ole tarpeeksi vinaigrettea, idiot!
Heidän käytöksensä muita pelaajia kohtaan ei ollut sen ystävällisempää. Jos nautit slowrollatuksi tulemisesta, mene Pariisiin kortille. Angle shooting ranskalaisin silmin katsottuna on arvostettu, vähän erikoisempi taidemuoto, siinä missä cabaret tai sirkuskin.
Merkkien vaihto on jännittävämpi operaatio Ranskassa kuin Suomessa, koska kassan lisäksi vieruskaverisi antaa varmasti liian vähän, jos vain huomaa mahdollisuuden. Kaikki tilanteet, joissa voi laittaa merkkejä pottiin liian vähän, hyödynnetään taitavasti tai ainakin varmasti.
Menin kerran vanhanaikaiseen, kun toinen paikallinen vaihtoi ja toinen tarkisti, sillä aikaa kun minä olin potissa. Molemmat katosivat paikalta nopeasti, kuten myös yksi vaihtomerkki. Valitusaika oli käytetty loppuun, kun olin ottanut merkit vastaan.
Jules Payot sanoi, että rahan metsästykselle pyhitetty elämä näyttää kuoleman hetkellä suorastaan koomilliselta. Miltähän hänen mielestään olisi näyttänyt, kun rikkaat liikemiehet varastavat pikkuchippejä?
Minä pidän suomalaisia valittajakansana. Jos lapsilisistä lähtee viisi euroa, on se lähellä maailmanloppua. Meidän elintasomme ja yhteiskuntamme antavat globaalissa vertailussa hyvin vähän todellista valittamisen aihetta – toki arpajaislain valvovia viranomaisia lukuun ottamatta. Tosin nämä molemmat asiantilat saattavat korjaantua. Näpsäkkä sotilaallinen konflikti tai riittävän pitkään nykyisen yli varojen elämisen jatkaminen voivat saattohoitaa hyvinvointiyhteiskuntamme lyhyeksi anekdootiksi historiassa.
Viranomaisetkin voivat vaihtua parempiin. Edellinen on tosin paljon todennäköisempi kuin jälkimmäinen.
Mutta kyllä täytyy myöntää, että olemme kalpeita harrastelijoita Aviation Club de Francen liikemiehiin verrattuna. Niillä äijillä on kaikkea, mitä suinkin voi melko kohtuuttomastikin toivoa. Suurimmalla osalla varakkuus lienee tullut syntymälahjana. Silti valitetaan jatkuvasti kaikesta ja kostetaan korttien satunnainen jakautuminen taloudellisesti selkeästi vähäosaisemmille.
Minulta on usein kysytty, onko minulla huono omatunto muilta pelaajilta voittamistani rahoista? Olen aina vastannut, että ei ole. Omilla rahoillaan saavat minun filosofiani mukaan kaikki pelata kuten haluavat.
Ja vaikka miten höperöksi tunteilijaksi jonain päivänä tulisin, tuskin alan potemaan tunnontuskia ainakaan siitä, että joku on mahdollisesti ollut vähän niukemmilla sammakonreisillä minun takiani.
