Luin Maslow’n tarvehierarkiasta Kauppakorkeakoulun pääsykoekirjasta. Ja uudestaan tänä vuonna kahdeksannen luokan biologian kirjasta. Onko siis niin, että nykyiset 14-vuotiaat ovat yhtä kypsiä kuin ikäluokkani 19-vuotiaat?
Joka tapauksessa Abraham Maslow oli ainakin miun suhteeni oikeassa. Nimittäin kuusi viikkoa sitten ykköspreferenssini oli saada pohjeluuni kuntoon. Nyt kun se on luutunut ilmeisen erinomaisesti, toivoisin seuraavaksi saavani pään kuntoon. Henkinen oloni ei kyynärkeppien nurkkaan heittämisestä parantunut oikeastaan lainkaan, koska pohjeluun paranemiseen oli toiveita, itselleni anteeksiantamiseen ei.
Näin ollen yritän purkaa omaa pahaa oloani jakamalla sitä eteenpäin yrittämällä vahingoittaa muita ihmisiä. Jätän mainitsematta, että he ovat pääosin Pariisin juutalaisia, ettei kukaan tee rikosilmoitusta kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Sen voinen kuitenkin kertoa, että Abraham Maslow oli Brooklynin juutalainen, mikä on merkittävästi eri asia, kuin jos joku fiktiivinen hahmo olisi pariisinjuutalainen.
Yritän iskeä hyvin arkaan paikkaan. En kerro mikä se on, etten joutuisi myöhemmin pirkkapeteliuksena pyytelemään anteeksi rodullista vertausta, koska nykyinen ilmapiiri ei sitä Vaasankadulla enää hyväksyisi.
Aion siis kertoa, miten Pariisin ranskalaisia vastaan kannattaisi pelata. Olen menossa maailmanhistorian toiseen Unibet Open Pariisiin loppuviikoksi. Aikoinaan pelasin paljon nyt jo viranomaisten sulkemasssa Aviation Club de Francessa, jossa pääosa pelaajista oli Jom Kippurina kotona.
Karkelot pidetään ilmeisesti ainakin pokerin suhteen melko hiljan avatussa Club Circus Parisissa. Patonginpurijoiden pääkaupungissahan olivat kaikki hoolit puhuksissa useamman vuoden ajan. Nyt ovat ilmeisesti klubinomistajat ja poliitikot päässeet vaaliavustuksista yhteisymmärrykseen ja pelit pyörivät käsittääkseni useammalla klubilla. Missä ja minkälaista; olen vielä sivistymätön. Ranskalaiset nettitiedot kehotan muitakin ottamaan totuusarvoltaan Trumpin lähinnä twiittejä vastaavina.
Oletan kuitenkin, että pääosa ranskalaisista ei ole oppinut pokerin suhteen viimeisen viiden vuoden aikana yhtään mitään. Ja että Unibet Openiin tulee suomalaista nuorisoa, joka ei ole ikinä Pariisissa pelannut. Joten Suomen heikentyvä vaihtotase mielessä annan Alexander Stubbin kolme pointtia ranskalaisten kanssa pelaamiseen. Toisin kuin Ticon äänten kalastelut, nämä saattavat olla osalle jopa vähän yllätyksellisiä.
Ranskalaiset eivät ole homogeeninen ryhmä
Pariisilaiset saattavat hyvinkin olla pokeria pelaavista kansanosista eniten häviävä ryhmä. Mutta tämä ei tarkoita, että kaikki makselevat keskiparilla riveriin ja korottavat vain täpöllä tai paremmalla.
Ranskasta löytyy huonoja, keskinkertaisia ja hyviä pelaajia aivan kuten kaikkialta muualtakin. Rikkaita ja hyvin liberaalisti pokeria pelaavia on vain Pariisissa suhteessa enemmän kuin monessa muussa kylässä.
Eli kun alat pelata tuntemattomien ranskalaisten kanssa, kannattaa heti alkaa skannata, miten tämä vetelee. Ulkonäöstä et voi päätellä, onko kyseessä ammattimies pokerissa vai jätehuollon miljardiyrityksessä. Molemmilla on kultaa ainakin ranteessa ja nappi auki napaan asti.
Ranskalaisia voi bluffata
Ranskalaisilla on maine kavereina, jotka eivät käsistään helpolla luovu. Tämä maine on ostettu sadoilla miljoonilla euroilla, joten osin se pitääkin paikkansa.
Mutta jos olet esimerkiksi 52-vuotias kalju mustassa pikkutakissa, etkä pelaa käsiä juuri lainkaan, voi pikku- tai vähän isompikin pilli turnissa tai riverissä hyvinkin toimia. Pikkubetsejä ranskalaiset makselevat hymyssä suin ja ennen floppia syöksyminen oli ainakin Aviation Club de Francella yleistä kansanhuvia. Mutta myöhemmin ja enemmän on hyvä lähetysmistapa, jos rupeaa pillityttämään.
Jos taas olet pelannut samassa pöydässä jo monta tuntia kuin Ilari Sahamies 18-vuotiaana, bluffit kannattaisi poistaa pelikirjasta kokonaan. Vaikka ei siltä vaikuta, seuraavat paikallisetkin peliä jossain määrin. Ja kyselevät toisiltaan aktiivisesti, mitä mieltä nämä ovat ulkomaalaisen pelaamisesta.
Ranskalaiset ovat epärehellisiä
Olen pelannut pokeria neljällä mantereella, mutta niin rivoa kotiin päin vetämistä kuin Pariisissa, en ole tainnut muualla nähdä. Tämä on hyväksyttävä ekstrareikkinä, joskin puolensa kannattaa kiistatilanteissa yrittää pitää. Ja kassalle chippejä viedessä laskea ne ensin itse. Sitten voi huvituttaa itseään, kuinka paljon pienemmän summan itse cashier laskee. En tietenkään tiedä Club Circuksen käytännöistä mitään. Voihan olla, että on perustettu maailman ensimmäinen ranskalainen rehellisten pitäjien ja pelaajien pokeriklubi.
Vähäisestäkin ranskan taidosta olisi Ranskassa paljon iloa. Pokeriranskan perusteet eli numerot ja kortit pitäisi ehtiä opettelemaan lentokoneessa.
Sitten vielä turistoimisesta huomauttaisin, että ainakin viisi vuotta sitten Pariisi oli selkeästi vaarallisempi kaupunki känniurpoilulle kuin Helsinki 2019 tai vaikka Pietari 2009. Sekä taskuvarkaita että ryöstöliigoja kylällä riittää. Eivätkä ne edes ole lakossa perjantaisin, eli silloin kuin kaikki muut aina ovat.
Näistä kaikista setämäisistä sormenheristelyistä huolimatta oletan, että Pariisi on edelleen maailman huippuluokkaa oleva kaupunki sekä pelata pokeria että palloilla turistina.
Toivottavasti Unibet Open on palannut Pariisiin jäädäkseen.
