Ilahduin kovasti, kun kuulin Mikonkadun viime keskiviikon pottihiloringissä, että Barcelonassa on maanantaina viiden tuhannen euron yksipäiväinen viiden kortin pottihiloturnaus. Tämä on minulle turnauspokerin parasta viihdettä. Jos sellaisia olisi päivittäin tarjolla, harkitsisin turnausammattilaiseksi siirtymistä.
Olen pelannut pottihiloturnauksia ainakin Pariisissa, Pietarissa ja Vegasissa. Yleensä näissä turnauksissa on enimmäkseen kahdenlaista väkeä: hilospesialisteja, jotka eivät osaa turnauspeliä ja turnausspesialisteja, jotka eivät osaa hiloa. Kumpaakin osaavia löysin eniten Pietarista ja kummastakin pihalla olevia taas ”yllättäen” Pariisista.
Barcelonan hiloturnauksen ensimmäinen haastava osuus oli turnauksen löytäminen. Reservin luutnantti toki osaa suunnistaa, joten löysin itseni ensin kaksi kertaa takaisin käteissalista ennen kuin löysin oikeaan turnaussaliin. Sinnekin pääsyssä oli hidasteena vielä Ovikerberos, joka kertoi, että players only. Onnistuin vakuuttamaan olevani pelaaja, ja pääsin lopulta oikeaan saluunaan.
Turnauksessa ei ollut kovin paljon väkeä, mutta en ollut sitä odottanutkaan. Sen sijaan hihittelin mielessäni, kun yksi paikallinen kysyi, että kasihaiko sen lown pitää olla. Tämä ei ollut teatteria, vaan tunti myöhemmin hän sai yksityiskurssin brushilta, miten pöytää hilossa luetaan. Hänet valitettavasti siirrettiin toiseen pöytään, kun lisää väkeä hiipi paikalle. Kun hän kuusi(!) tuntia myöhemmin tippui, hänelle täytyi vielä kerran selittää, miksi hänen kädellään ei tällä kertaa tule mitään palautusta.
Sain melko varhaiset tuplat, kun itänaapuri flopilta ajatteli, että tuskin minulla mitään suoraa boardiin QJ8 on, kun hänellä on sentään kymppipari ja ysi kädessään. Turnin seiska avasi minun AT9x2:een suoran ja isomman välivedon lisäksi salettivärin ja nutlown vedon ja laitoimme hivakat keskelle. Riverin ruutujätkä toi värin, ja hetken vilkuilin venäläisen kortteja huolestuneena, kun yksi niistä oli jätkä, mutta ei siellä turnissa mitään rattaita ollut, ja koko potti miulle.
Tarinan opetuksia: 1.) JTT96 ei ole kovin hyvä hilokäsi. 2.) Viiden kortin high-low pottiomahassa pelkällä suoralla flopista ilman apuvetoja saa joskus puolikin pottia, jos järjissään oleva vastustaja osoittaa vahvuutta.
Pelailin aika näppärästi, ja ruokatauolla kerroin Jari Saloselle, kun minulla oli yli keskisstäckin oleva pino, ja 11 jäljellä kuuden saadessa rahaa, että nyt ollaan jo tilanteessa, jossa hiukka vituttaa, jos onnistun sössimään itseni ulos rahoilta. Voiton mahdollisuuskin vähän jo kangasteli mielessä, koska meillä oli pöydässä kaksi taitavaa nuorta venäläistä, yksi ei niin taitava vanhempi venäläinen, minulla positio ranskalaiseen, joka pelasi hyvin ranskalaisittain ja turnauspelaaja isolla nipulla, jonka ymmärrys pottihilosta oli ystävällisesti sanottuna rajallinen.
Kasvatin tauon jälkeen ihan vähän stäkkiäni. Turnauspelaaja tuuppasi edellisessä jaossa toiselle nuorelle venäläiselle hyvin arveluttavalla pelisuorituksella hirveät niput ja tällä oli nyt pitkälti toista sataa tuhatta, minulla vajaa 70K. Hän avasi seuraavassa kädessä napilta seitsemään tuhanteen, kun minun iso blindini oli 3K. Kurkkasin kortit, ja siellä möllötti AK832.
Käsi on melkoinen monsteri tähän peliin. Jos olisin nuori mies, löisin lisää, ja päätyisin pelaamaan ison potin positiossa olevaa taitavaa isostäkkisempää pelaajaa vastaan. Jos saisin kaikki sisään, sinne menisivät ja toivottaisiin parasta, voitostahan tässä pelataan. Tässä turnaustilanteessa Iivana avaa tavallista laajemmalla käsiskaalalla, mutta olin pari tuntia tarkkaillut kaveria, ja ei siellä reissunkestämätöntä hanskaa ole. Häntä oli pari kertaa 3-betattu, ja molemmilla kerroilla nähtiin floppi. Joten vain maksoin, kippi ei tässä ole optio edes vanhalle kaljulle kyylälle.
Floppi J88 oli varsin hyvä. Sökötin, koska oletin tämän kaverin lyövän kaikkiin high-floppeihin, koska arvelee (oikein) minun käteni olevan painottunut low-päähän. Sieltä tulikin kahdeksan kilon lyönti. Sitten en miettinyt juuri mitään, ja checkreissasin 20 tuhanteen, taakse jäi reilut 40K. Ajattelin, että en halua antaa ilmaista korttia mahdollisille suoranvedoille, ja haluan voittaa tämän potin tässä ja nyt.
Venäläinen maksoi, ja oksensin hiljaa mielessäni. Nyt meillä on iso potti, ja voin oikeasti vetää hyvin ohutta. Yleinen viiden kortin hiloväärinkäsitys on, että hyvällä pelaajalla ei ole ”koskaan” kädessään jätkäparia tai J8:aa. Jätetäänkö sitten esimerkiksi AJJ2x tai AJ82x pelaamatta? Ei tietenkään jätetä. Oikea peli olisi ollut vain maksaa. Jos ollaan perässä, ei välttämättä mene kaikki, ja jos vastapuoli on tyhjillä munilla liikenteessä, voidaan saada lisää. Checkraise tähän paikkaan pitäisi jättää monstereille ja ostosreissuille eli niin sanotulle ”polarisoidulle rangelle”.
Turnin ysi oli umpipaska kortti minulle. Suorakin saattoi tulla, eikä lown veto auennut. Jätin taas turhan miettimisen väliin ja löin nopeasti 20K ja itänaapuri tuli yli. Nyt sitten hetken jopa mietin. Venäläisellä on täpö tyyliin sataprosenttisesti. Tämä jättää minulle kuudesta (ässät ja kallet vs J8 tai 98) yhteen (jäljellä oleva kasi vs JJ) outtia. Jos minulla olisi varmat kuusi, pitäisi maksaa, mutta kyseessä on myös turnauselämä. Lisäksi maksaminen ja puolikuolleen vetäminen ei ole hirveän hyvää turnauspokeria. Löysin kipin, ja minulle jäi reipas 20K:n katkarapustäkki.
Tätä kättä lukuun ottamatta pelasin hyvän turnauksen. Onnistuin sinnittelemään itseni finaalipöytään, kun muut katkoivat itse itseään. Olin vajonnut 14 tuhanteen, pelasimme bubblea ja olin 4K:n ison blindin edessä. Tästä menen sisään aika monella kädellä, ja ainakin sillä AJ932:lla, joka minulle jaettiin. Uusi ystäväni Venäjältä otti isosta blindista kädellä AJ963. Tässä kävi minulla hyvät, kun sain pakkosyöksypaikkaan monsterin, ja sen otti kiinni käsi, jota vastaan saan usein kolme neljännestä tai ainakin puolikkaan, tosin harvoin koko pottia. Flopissa oli sitten kutonen, lowta ei tullut ja Akin soitot oli soitettu ja nuotit pantu nippuun.
Tarinan opetus: Turnauksista tippuu varsin usein ennen rahoja, vaikka pelaisi kaikki kädet täydellisesti fokusoituen ja ”oikein”. Kun pelaa yhdenkin käden huonosti, on helppo sössiä hyvä stäkki ja koko hyvin pelattu turnaus. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja ensi kerralla keskitytään paremmin.
Pääturnaukseni meni siinä mielessä kivasti, että en koskaan päässyt yli aloitusstäkin. Pöytäarvonnassa kävi melko huonot, koska pelasin koko ykköspäivän pöydässä, jossa oli aluksi viisi nettijyrää oikella puolella ja vasemmalla puolellani tiukka pappa ja sen perässä löysä pappa. Tämä on aika huono asetelma. Jos alan kolistelemaan nettijyrien kanssa, takaa voi aina pappa herätä ja tulla kolmanneksi pyöräksi. Lisäksi nettijyrien kanssa kolistellessa voi laulukuoro kutsua ihan ilman mukana pyöriviä pappojakin. Nekin saavat oman osuutensa hyvistä käsistä.
Nettijyrät pelaavat nimittäin liveturnauksia ”tulos tai ulos”-metodilla. He avaavat hirveän määrän käsiä, ja rereissailevat ja bluffailevat toisiaan ja pappoja varsin raskaalla kädellä heti hitaan turnauksen alusta lähtien. Löysä pappa laittoikin melko varhaisessa vaiheessa kaksi ylikävelyä yrittänyttä nuorta miestä poikki. Pelinseuraamiskurssi oli ilmeisesti jäänyt heiltä väliin, tai sitten oli muuten vaan kiire internetin ihmeelliseen maailmaan.
Minä pelaan hitaita turnauksia vähän eri tavalla, mutta sekään ei tällä kertaa johtanut hyvään tulokseen. Tulin toiseen päivään pikkunipulla, jonka survoin aamun viidennessä kädessä AKo:lla, potin avannut QTo otti ja voitti. Vaikka olisin saanut tuplat, olisin edelleen ollut alle aloitusstäkin, joten tämä ei ollut ihan kaikkien biittien äiti.
Eilen muuten ihmettelin, että ketä pokerinpelaajaa seuraamaan on tullut valtaisa määrä kameramiehiä ja toimittajia, jotka tuuppivat sekä toisiaan että turnausalueelle pyrkiviä pelaajia. Vastaus oli, että ei tietenkään ketään, vaan 25 K:n highrolleria oli tullut pelaamaan myös FC Barcelonan Neymar ja Pique. Toivottavasti Pique ei kertonut kenellekään henkilökunnasta nussivansa tämän äitiä, kuten teki linjamiehelle Espanjan Super Cupin pelissä Bilbaota vastaan. Jalkapallossahan tämä kannattaa, koska yleensä tuomarit tämän jälkeen muuttavat tuomionsa, mutta pokeripöydästä heitetään asiattomuuksista herkästi ulos.
Neymar ei kauaa turnauksessa viihtynyt, koska näin hänen kävelevän melko pian ulospäin kahdeksan vähintään kahden metrin mittaisen turvamiehen ympäröimänä. Pique on pari kertaa rahastanutkin turnauksissa, ja on pelannut vähän enemmänkin. Hänellä olisi melko messevä rinki tarjolla Camp Noun pukukopissa, jos pojat innostuisivat siellä korttia läiskimään.
Barcelonan käteispelit saavat minut ihmettelemään, miksi mie säännöllisesti pelailen Mikonkadun 2,5/2,5 omaharingissä, enkä Casino Barcelonassa? Järjestelyt Kataloniassa ovat parantuneet paljon vuodesta 2006, ja pöytään pääseminenkin on nykyisin varsin helppoa. Pelit ovat hyvät ja tarjolla on kaikenkokoista.
Käteispelitkin Barcelonassa ovat siis parasta viihdettä, ja lähdenkin tästä tutkimaan, josko saisin turnauskuoppani täytettyä loppuviikon käteispeleissä. Voi se kuoppa syventyäkin, mutta lupaan tulla kotiin ainakin sklanskyeurojen kanssa.
P.S. Täällä ei muuten palella pahasti. Suomalaisille ei mikään koskaan kelpaa. Jari ”No Fear” Salonen valitteli, että täällä on niin kuuma, että ei ole jaksanut muuta kuin pokeria pelailla. Miten sellainen pieni kuiva käppänä kärsii kuumuudesta, kun tällainen varsin hyvässä lihassa oleva kävelee hymyssä suin 1,5 km kasinolle, beats me. Huomenna menen lenkille, nyt kun turnauskiireet helpottivat.
P.P.S. Vanha kaverini Pietarista, Alexander Kuzmin repesi nähdessään minut ja Salosen vierekkäin käteispöydässä. ”Aki ja Jari, like 15 years ago”. Sasha on oppinut näköjään jo vähän englantiakin. Hän osasi sitä noin kolme sanaa, kun ensimmäisiä kertoja kolistelimme päitä yhteen milleniumin huitteilla Pietarissa.
P.P.P.S. Vanha kaverini Irlannista, Peter Roche ilahdutti minua kertomalla, että ”You have become big, just like me”. Hän tuskin viittasi leventyneisiin hartioihin, vaan viime aikoina hyvin kehittyneeseen alavatsaani. Muutama muukin, jota en ole pariin vuoteen nähnyt, on huomautellut, että olen näköjään ollut hyvin ruoka-aikaan kotona. Kiva, kun on paljon kavereita.
