Nuorten kannattaisi harkita loppuelämään vaikuttavia ratkaisujaan huolella. Edessä on pitkä pätkä kuljettavana ja esimerkiksi opiskelupaikan tai lasten toisen vanhemman valinnat vaikuttavat vain loppuelämän ajan. Vanhempana taas on paljon perustellumpaa vetää carpe diem –linjalla ja toteuttaa päähänpistonsa rivakasti. Jos jää kypsässä iässä pitkään arpomaan päätöksiään, voi niiden tekemättä jättämistä päätyä pohtimaan hiekan ropistessa arkun kanteen.
Käytännössä sitten nuoret tekevät tärkeät päätöksensä nopeasti juuri seurauksia pohtimatta. Vanhoilla taas on vaikeuksia päättää ostaako kaupasta koti- vai ulkomaisia omenoita. Tähän vuodenaikaan kun on molempia tarjolla ja vielä useita eri lajikkeita.
Pokeriturnauksissa tämä toimii usein toisinpäin. Nuoret sankarit korvakuulokkeineen ja aurinkolaseineen eivät voi rereissata ennen kuin tarkastavat hyvin tietämänsä stäkikoot ja tuijoteltuaan alkuperäistä reissaajaa uhkaavasti. Itse asiassa olen kuullut nuorison kutsuvan nopeaa päätöstä paistimuuviksi. Mie kutsun sitä pelin nopeuttamiseksi.
Bubblen lähestyessä alkavat päätökset pienistäkkisellä nuorisolla (ja vähän vanhemmillakin) kestää pitkään. Joskus on vain kovin vaikea päättää avatako ensimmäisestä positiosta T4o:lla vai ei. Tätä kutsutaan stallaamiseksi. Tarkoitus on siis viivytellä, että muista pöydistä ehtisi tippua väkeä ja kupla puhkeaisi.
Pokerijumalille ja Daniel Negreanulle kiitos, yhä useampiin turnauksiin on tuotu shot clockit. Koripalloon tai tarkemmin NBA:han shot clock tuli 1954 ja joukkueiden pistekeskiarvo nousi kaudella 54-55 79:stä 93:een. Koriksessa pitää heittää 24 sekunnissa tai menettää pallon. Tennikseen kello tuli heti perään 2017. Yle suomensi shot clockin ”syöttökelloksi”, kyseessä tenniksessä on siis syöttöön varattu aika. Jos Yle uutisoisi pokeria, se varmaan pakkosuomentaisi shot clockin ”miettimiskelloksi” tai jotain. Koska miulla ei hengitä niskaan fennomaani toimituspäällikkö, taidan pysytellä ainakin toistaiseksi anglismissa.
EPT Barcelonassa tuotiin shot clockit pöytään jo hyvissä ajoin ennen kuplan puhkeamista. Aikaa miettimiseen annettiin 30 sekuntia ja lisäksi sai kuusi punaista lappua, joilla kullakin sai puoli minuuttia lisää.
Mie olin varsin lyhyessä pinossa, ja viereisen pöydän Mathias Siljander kysyikin mietinkö kellon loppuun joka kerta vuorollani. Puoli minuuttia on pitkä aika olla miettivinään jotain, ja eliniänodotteeni lienee 40 vuotta lyhyempi kuin se oli 30 vuotta sitten. Vastasin totuudenmukaisesti olevani liian vanha stallaamaan.
Meillä oli pöydässä pari nuorempaa sankaria, joilta meni puoli minuuttia jokaiseen preflop-päätökseen, ja käyttivät he pari lappuakin ja joka kerta lopullinen päätös oli odotetusti kippi. Pohdinkin, kannustaako shot clock tekomiettimään niitäkin, jotka eivät sitä normaalisti tee. Yhden kerran otannalla arvioisin, että ei. Olen pelannut bubblea ennenkin EPT:n pääturnauksessa ja tämä meni selvästi nopeammin kuin aikaisemmat.
Eniten aikaa tuhraantui, kun joku on keksinyt rakentaa kuplasta suurta tv-draamaa. Kun jossain pöydässä on peluri mahdollisesti tippumassa, jätetään kortit avaamatta ja jakaja pysäyttää pelin ja huutaa ”All-in and call”. Sitten turnausjohtaja, kuvausryhmä ja kolmannes pelaajista menevät pöytään jännäämään, tekeekö yksi pelaaja kolmesataa onnelliseksi. Useimmiten ei, koska tavanomaisesti pikkuhivakka on mennyt sisään hyvillä ja isolla stäkillä on jotain luovempaa. Jos monessa pöydässä samaan aikaan on tilanne päällä, kuten 30-pöytäisessä bubblessa on tavanomaista, käydään kaikki kädet läpi erikseen dramaattisten kuulutusten kera: ”Player all-in has ace of clubs and ace of diamonds. The other player has ace of spades and six of clubs. Let’s see the flop!”
Bubblen pelaaminen pikkustäkillä on yleensä turnauksen tylsin vaihe. Tälläkin kertaa lopetin turhan raitistelun ja hain kipollisen punaviiniä. Kelloa en käyttänyt, vaikka odotusarvomielessä olisi kannattanut, varsinkin kun ei ollut munaa puskea huonoilla ja hyviä ei tullut. Mutta vanhemmalla iällä usein rahalliset odotusarvot eivät ole enää niin tärkeitä, vaan henkilökohtaisella viihtyvyydellä on entistä enemmän merkitystä. Lisäksi ”Hän kuoli miettiessään pelaako seiskakolmosen” ei olisi kovin hieno muistokirjoitus.
Hupaisaa oli, että pöytämme pahin stallaaja jatkoi kellon käyttämistä vielä senkin jälkeen, kun olimme kaikki rahoilla. Seuraava rahapomppu oli 8.150 -> 8.900, joten tämä tuntui vähän äkkinäiseltä. Sitten tajusin, että kaveri luultavasti hidastelee enemmän päästäkseen kolmospäivään kuin niinkään pienestä lisärahasta. En tietenkään tiedä, mikä oli pohjimmainen motiivi. Ilahduin kuitenkin kovasti, kun kaveri lopulta löysi Anna Kournikovan, joka siis näyttää hyvältä, mutta ei koskaan voita.
Mie otan päivän lopuksi mielelläni tavallista enemmän riskiä, ettei tarvitsisi olla seuraavana päivänä skarppina aamuhämärissä valmiina nyhjäämään pikkumerkkiensä kanssa. Mutta makunsa kullakin, jotkut tykkäävät Laura Huhtasaarestakin.
Basillien loitolla pitäminen
Devil Fish (R.I.P) sai turnausjohtajanparikymmentä vuotta sitten Amsterdamissa kuuluttamaan terveisensä tauolle lähteville pelaajille: ”Muistakaa pestä kätenne”. Olin Daven kanssa samassa pöydässä ja hän täsmensi, että ”Nuo irlantilaiset ovat elukoita”. Koska Pokeritiedon kautta aikojen suosituimmassa eli Pyyhkiminen-ketjussa aika tyhjentävästi aikoinaan käytiin läpi tarpeelliset toimet isomman hädän yhteydessä, käsittelen tällä kertaa vain pienempää hätää.
Barcelonassa totesin olevani oikeassa turnauksessa, kun pisuaarin edessä sai pappaturnauksen tauolla olla aika etukenossa, ettei seisonut kusilammikossa. Tosin joko espanjalaisten pisuaarien muotoilussa on jotain vikaa tai katalonialaiset välittävät vähemmän, koska lattialle kuseminen Espanjassa vaikuttaa olevan Suomea suositumpaa muutenkin kuin pappaturnauksen yhteydessä.
Käsien peseminen ei sekään vaikuttanut olevan kovin suosittua. Paperia sen sijaan käsien pyyhkimiseen olisi ollut tarjolla, toisin kuin Casino Helsingissä. Käsipuhaltimiahan on kahta mallia: Niitä, joita käytettyä voi kuivata kätensä housuihin ja niitä, joista saa puhalluksen myös naamalle. Luettuani tutkimuksen siitä mitä kaikkea naamalleen saa puhalluksen lisäksi, olen vältellyt niiden käyttöä kuin indeksisijoituksia.
Pokerinpelaajat koskettelevat samoja chippejä ja basilleja kierrätetään siten kivasti. Joten en varsinaisesti vastustaisi, vaikka vessoihin laitettaisiin käsipyyhkeiden lisäksi myös käsienpesupoliisit.
Minun iässäni alkaa olla liian myöhäistä kasvattaa vastustuskykyä mahdollisimman laajalla altistumisella erilaisille bakteereille, koska uuden flunssan aiheuttamaan vitutukseen on liian suuret mahdollisuudet kuolla. Pesen siis käsiäni ahkerasti ja olen vakavasti suunnitellut alkaa pitää käsidesiä taskussa, vaikka aika neitimäiseltä vaikuttaisikin.
Kun kiertää maailmaa, näkee kaikenlaista uutta. Lorotellessani tyytyväisenä Barcelonassa aloin ihmetellä, mitä viereinen jamppa touhuaa. Vaikutti kovasti siltä, että siellä oli menossa ylipitkä hemputus. Uteliaana luonteena vilkaisin päätä kääntämättä, ja näin kusivieruskaverini pyyhkivän munaansa paperilla. Sitten hän jätti näin käytetyn paperin pisuaarinsa päälle ja marssi ulos – luonnollisesti käsiä pesemättä.
Vastaavaa suoritusta en ollut koskaan aiemmin todistanut. Pokerimatkailu avartaa.
