Amerikkalaisen keskuspankin toimet ovat talousmediassa kovasti tapetilla, onhan USA maailman suurin talous. Mainitsematta usein kuitenkin jää, että Japanin, Euroopan, Kiinan, Kanadan ja muiden keskuspankkien toimiin verrattuna FEDin toimet ovat olleet vähemmän radikaaleja.
IceCap Asset Managementin raportin mukaan täytyy siis olla joku muu selitys draamalle, jonka perusteella jenkkidollarin oletetaan olevan luhistumisen partaalla.
Tässä vaiheessa nousee esiin reflaatio, eli talouden laajentuminen hallituksen elvytysohjelmilla (stimulus), joka raha- tai finanssipoliittisesti.
Talousteoreetikot ovat kautta vuosien julistaneet, että ylenmääräinen stimulus korkoja leikkaamalla, keskuspankin tasetta pullistamalla ja erityisesti näiden yhdistelmä johtaisi inflaation voimalliseen paluuseen markkinoille.
Siitä on kuitenkin jo 40 vuotta kun inflaatio oli ongelma länsimaissa. Monet ovat lähestulkoon unohtaneet inflaation potentiaalin.
Alla Bloombergista napattu USA:n pitkän aikavälin inflaatiokuvaaja.
Kuvaajan taustalla on monta tarinaa.
Talouspuristien mukaan inflaatio on ilmiö, joka ilmestyy talouspoliittisten päätösten perusteella. Toisin sanoen, jos keskuspankki printtaa lisää rahaa, on inflaatio vain ajan kysymys.
Kuvaajaa katsomalla inflaatio ei ole ollut ongelma viimeisen reilun vuosikymmenen aikana, jolloin keskuspankkien printterit ovat käyneet kuumimmillaan.
IceCap kertoo kulman takana kurkkineen inflaation joka kerta kadonneen globaalin räjähdysmäisen talouskasvun syövereihin. Globalisaatio on toiminut inflaatiopelkojen tasoittajana. Kehittyvien maiden lisääminen kehittyneiden maiden tuotantoketjuihin auttoi pitämään hinnat alhaalla.
Joidenkin hintojen räjähtäessä ylöspäin, toiset ovat junnanneet paikalleen tai ne ovat halventuneet.
IceCapin mukaan opetuksen ja terveydenhuollon juokseva inflaatio johtuu voimakkaiden ammattiyhtiöiden palkkio- ja eläkepaketeista yliopistoissa, ja amerikkalaisesta tavasta tarjota sekä julkista että yksityistä palvelua terveydenhuollossa. Nämä kaksi suurta palvelukokonaisuutta on rakennettu tuottamaan korkeaa inflaatiota. IceCapin mukaan rahan printtaamisella on hyvin vähän tekemistä kyseisten hinnannousujen kanssa.
Tietokoneiden hintojen pysyessä lähes muuttomattomana niiden tehokkuus on kasvanut eksponentiaalisesti. Toisin sanoen kuluttajat saavat vastinetta rahoilleen.
Analyysitalo ei ole jättänyt huomiotta asuntojen hintojen puuttumista inflaatiolukemien laskemisessa.
Ekonomistit käyttävät asuntojen hintojen sijaan OER-lukua (Owner equivalent rent) mittaamaan asuntojen inflaatiota, ja tämä luku aliarvioi asumisen kulujen merkitystä tavallisen pulliaisen kukkarossa.
IceCap kertoo FEDin kahden prosentin inflaatiotavoitteen olevan täysin hatusta vedetty. Ja samaan syssyyn muistuttaa, ettei yksikään keskuspankkiiri pysty selittämään, miksi inflaatio ei ole noussut viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen.
Keskuspankit ovat siis epäonnistuneet tehtävässään.
Teknokuplan jälkeen mahdollisesta 20 vuodesta korot ovat olleet lähellä nollaa 15 vuotta, keskuspankkien samalla printatessa lisää rahaa.
Näiden 20 vuoden aikana inflaatio on ylittänyt kahden prosentin tavoitteena vain kolmena vuotena. Tämä ei ole rajoittunut vain USA:han, sama pätee Eurooppaan, Japaniin, Kanadaan ja Britanniaan.
IceCapin mukaan epäonnistuminen johtuu yhdestä syystä - korkoja ei ole leikattu tarpeeksi ja rahaa ei ole printattu tarpeeksi.
Historialliset stimuluspaketit eivät ole johtaneet yritysten ja yksilöiden ostosvimmaan. Vastoin keskuspankkiirien odotuksia, kumpikaan taho ei ole osallistuneet talouden pumppaamiseen. Keskuspankkien epäonnistunut tapa aiheuttaa inflaatiota johtuu nimenomaan keskuspankkien ratkaisuista inflaation kohottamista kohtaan.
Keskuspankkien matalat korot eivät ole hyvä asia kaikille. Ne ovat rosvonneet riskiä kaihtavan säästäjän mahdollisuuden säilyttää elintasonsa.
Korkotarinalla on kaksi puolta. Yksi puoli lainaa rahaa tehdäkseen pitkän aikavälin sijoituksia tai rahoittaakseen lyhyen aikavälin tarpeitaan. Molemmat lainaavat tulevista tulovirroistaan.
Toinen puoli saa korkoa myöntämästään lainasta. Tälle yksilölle se tarkoittaa kumulatiivisten aiemmin kertyneiden säästöjen käyttämistä nykyisen kulutuksen rahoittamiseen.
Näiden kahden puolen ollessa tasapainossa kyseinen prosessi lisää arvoa talouteen. Jos ne ovat epätasapainossa, globaalista taloudesta syödään arvoa.
Suosimalla lainaajia säästäjien sijaan, keskuspankit ovat luoneet epätasapainotilanteen markkinoille.
Keskuspankit elvytystoimenpiteillään pitävät korot matalina mahdollisimman pitkään. Saavuttaakseen ei-kapitalistisia lopputulemia, seuraavat asiat tapahtuvat:
- Valtio kuluttaa enemmän kuin se kerää verovaroja.
- Valtion tulee lainata rahaa kattaakseen erotuksen.
- Valtio laskee liikkeelle velkakirjoja, jotka ostetaan välittömästi maan suurimpien kaupallisten pankkien toimesta.
- Nämä pankit myyvät välittömästi velkakirjat keskuspankille.
Tämä prosessi aiheuttaa kaksi välitöntä seurausta:
- Keskuspankit rahoittavat valtion budjetin alijäämän.
- Keskuspankkien ostokset ovat niin suuria, että ne vaikuttavat kyseisten velkakirjojen hintoihin, ja muiden velkakirjojen hintoihin ympäri maailmaa. Nettovaikutuksena korot laskevat.
Tämä ei kuitenkaan ole koko tarina.
Ostaakseen velkakirjat, keskuspankki luo rahaa digitaalisesti kuin ilmasta. Printattua rahaa ei kuitenkaan suoraan lähetetä talouteen aiheuttamaan inflaatiota.
Sen sijaan rahavirta etenee seuraavalla tavalla:
- Kaupallinen pankki ostaa uusia velkakirjoja valtiolta.
- Keskuspankki ostaa kyseiset velkakirjat kaupalliselta pankilta.
- Keskuspankki maksaa velkakirjaostoksensa hyvittämällä kaupallisen pankin reservitiliä keskuspankissa.
Reservitilin varoja ei voida kaupallisen pankin toimesta nostaa. Tämä johtaa printatun rahan jumiutumiseen pankkijärjestelmässä ja solmu voidaan avata vain kaupallisten pankkien myöntäessä uusia lainoja.
FEDin tase on kasvanut voimakkaasti (punainen viiva), mutta kaupallisten jenkkipankkien myöntämät lainat ovat laskeneet sitäkin voimakkaammin (sininen).
Jos elvytys toimisi odotetusti, myönnetyt lainat kasvaisivat taseen paisumisen tahdissa. Nyt tapahtuu päinvastoin. Jos printattu raha ei lähde kiertoon, mikä muu voi olla syynä asuntojen, osakkeiden ja raaka-aineiden hintojen nousuun?
IceCap uskoo suorien stimulusshekkien olleen suurempia kuin mitä niitä saaneet henkilöt ennen pandemiaa tienasivat työstään palkkana. Tämä olisi johtanut asunto-ostoksiin, remontteihin, ruokatilauksiin, osakkeisiin ja kryptosijoituksiin.
Pandemian vaikutus toimitusketjuihin on ollut merkittävä.
IceCap myöntää keskuspankkien rahatulvan olleen palautumisen merkittävin tekijä.
Tyson Foodin tilastot näyttävät tarjonnan supistumisen vaikutuksen: vaikka volyymi on laskussa, hinnat ovat nousseet.
Talouden rajoitusten ja stimulusshekkien yhdistelmä johtaa kutistuneen tarjonnan kohtaamaan kasvavan kysynnän tuotteille ja palveluille. Tämä johtaa inflaatioon.
Kysymys kuuluukin; onko tämä väliaikainen vai pysyvä nousu inflaatiossa?
Tällä hetkellä kaikki pankit ja analyytikot toitottavat, että inflaatio on tullut jäädäkseen ja verrattavissa 1920 Weimariin. Ja että kaikki olisi FEDin rahaprinttereiden syytä.
IceCapin mukaan äkillinen 20 prosentin korjaus osakemarkkinoilla poistaisi nopeasti puheet inflaatiosta. Salkkujen arvon laskeminen vaikuttaisi nopeasti kalliisiin ostoksiin, asuntokauppoihin ja remontteihin.
Suuren enemmistön ollessa samaa mieltä markkinan suunnasta, teemasta tai odotetusta tulevasta tapahtumasta, odottamattoman tapahtuman todennäköisyys voi nopeasti johtaa tilanteeseen, jossa kaikki yhtäkkiä liikkuvatkin toiseen suuntaan.
IceCap uskoo inflaatio-odotusten johtavan seuraavan lopputulemaan:
- Keskuspankkien rahapolitiikka ei aiheuta inflaatiota.
- Talouspolitiikka ja erityisesti stimulusshekit aiheuttavat inflaatiota.
- Globaalit rajoitukset 2020 huhti-kesäkuussa aiheuttivat disinflaatiota ja nämä luvut tulevat aiheuttamaan korkeampia vuosittaisia inflaatiolukuja samoille kuukausille vuonna tänä vuonna.
- Rajoitukset ja muut reaktiot pandemiaan ovat aiheuttaneet toimitushäiriöitä. Elleivät häiriöt ole pysyviä, niiden vaikutus vähenee ajan mittaan talouksien avautuessa.
- Osakemarkkinoiden vakava korjaus (20 prosenttia tai enemmän) vaikuttaa negatiivisesti varallisuuteen ja laskee inflaatio-odotuksia.
- Pitkän aikavälin inflaatio todennäköisesti tulee aiheutumaan raaka-aineiden hinnoista ja pandemian ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksesta tarjontaan.
Hieman yli vuosi sitten oli vaikea kuvitella maailmanlaajuista pandemiaa, tai sitä että vuosi pandemian jälkeen osakkeet tekisivät huippulukemiaan vaikkeivat taloudet olisi auki täydellä teholla
Monella tapaa elämme epätodellisessa taloustilanteessa; nollakoroissa ja rahaa printattu tappiin asti.
Eikä pelkästään osakkeiden hinnat, myös raaka-aineet ja kryptosijoitukset ovat lentäneet vuoden aikana.
Mihin tästä eteenpäin? Nouseeko inflaatio entisestään vai palautuuko se entiselleen kesäkuukausien jälkeen? Jaa mielipiteesi Sijoitustiedon foorumilla.
