Pakolla armeijaan otetut asevelvolliset ovat yleensä motivoituneempia sotimaan kuin vapaaehtoisesti sotivat palkkasoturit. Eivät siis pätevämpiä, mutta vähemmän halukkaita perääntymään. Ninjoilla on aina vaihtoehtoina taktisen vetäytymisen jälkeen myydä palveluksiaan seuraavalle daimiolle. Esimerkiksi talvisodassa palkkasotilaiden voimin olisi Kollaa tuskin kestänyt.
Toimitusjohtajan sitouttaminen
Pörssiyhtiön tärkein palkkasoturi on yleensä toimitusjohtaja, vaikka onkin osakeyhtiölain mukaan toimielin. Huomatkaa ”yleensä”, joskus toimari on palkattu lähinnä edustustehtäviin. Tällöin liikkeenjohdollisesti merkittävät päätökset tekevät ihan muut tahot, kuten alaisensa, omistaja(t) tai hallituksen puheenjohtaja. Esimerkiksi jos keksijä Osmo Suovaniemi on yhtiön pääomistaja, on epätodennäköistä kenenkään muun pystyvän yhtiössä kovinkaan itsenäisesti toimimaan.
SAK:laisen teorian mukaan yhtiön omistajien ja työntekijöiden edut ovat täysin vastakkaiset. Tällaisella nähdäkseni suoralla valehtelulla saadaan osa jäsenistä ampumaan itseään jalkaan ja vastustamaan hallitusta tekemällä taloudellista vahinkoa työnantajiensa lisäksi koko yhteiskunnalle.
Oli miten oli, joka tapauksessa osakkeenomistajien kannattaisi saada dirikoidensa intressit mahdollisimman yhteneväisiksi omistajien kanssa. Eivät ne nimittäin lähtökohtaisesti samatkaan ole. Yritys esimerkiksi haluaisi maksaa palkkaa välttämättömän minimin ja palkkasoturit luonnollisesti saada vähintään niin paljon kuin rahaa riittää. Lisäksi kuka tahansa päällikkö kernaasti vaihtaa isompaan kioskiin paremmalle liksalle, kun taas hyvästä toimitusjohtajasta olisi tarpeen pitää kiinni tiukemmin kuin keskinkertaisesta puolisosta.
Pankkiiriliikkeet tarjoavat ratkaisuksi ylihintaisia mutta vaikeasti ymmärrettäviä palkitsemismalleja, joista menee veroja aivan poskettomasti. Itse olen suosinut rahan lainaamista yhtiöltä palkkasoturille ja suoria osakeostoja ruudulta.
Joka tapauksessa pelkästään kuukausipalkkaisen toimitusjohtajan palkkaaminen on samanlaista jännää uhkapeliä kuin avioliitto ilman avioehtoa.
Nurminen Logistics – kun mikään ei riitä
Olen ollut havaitsevinani, että parin vuoden takaiset Naton vastustajat ovat innokkaimmin ajamassa boikotteja niille yrityksille, joilla on jäljellä mitään Venäjän kytköksiä. Itse jo 90-luvun natohaukkana taas edustan sitä vähemmistökantaa, että kauppasuhteiden katkaisupäätökset ovat vaikeita mutta tuskallisia ja jokainen pitää ratkaista tapaus kerrallaan.
Niinpä en kivitä Nurminen Logisticsia siitä, että se kuljettaa mm. Vainikkalasta venäläistä ureaa Kotkaan ja metalleja Harjavaltaan. Niin kauan kuin hyvin kannattava toiminta on Suomessa laillista, joku sitä askartelee. Kaupan päälle tulee paremmistolta pashaa niskaan myös pääsiäisajan ulkopuolella.
VR luopui toiminnasta vuoden 2022 lopussa, koska valtionyhtiössä ei ole omat rahat pelissä, mutta poliittinen paine vie helposti pallin alta kuin graduntarkastajaltani Puttoselta vuonna 2003. Viron valtion omistama kioski otti toiminnan VR:ltä haltuunsa, mutta myi North Railin Nurminen Logisticsille vain kolmentoista päivän askartelun jälkeen 13.1.2023. Miksi etelähelsinkiläiset myivät hyvin kannattavan liiketoiminnan rivakasti poroille, on jäänyt ainakin miulle epäselväksi.
Toimitusjohtaja Pohjanvirta kertoi, että virolaiset myivät halvalla, koska liiketoiminnan riskit olivat suuria. Suhtaudun tähän ystävällisesti sanottuna aavistuksen epäluuloisesti. Julkistamaton kauppahinta tai ainakin tarvittu pääoma lienee ollut neljä miljoonaa ja North Rail teki samana eli viime vuonna voittoa moninkertaisesti enemmän.
Pahansuopaiset arvaukseni ovat, että Eestissä on säikähdetty poliittista riskiä ryssien kanssa puuhastelusta, eikä ole ollut omat rahat pelissä. Tai sitten joku on lahjottu, mikä tosin 2024 on paljon epätodennäköisempää kuin 1994. Nämä pähkäilyt pohjautuvat siis omiin Baltian pokeri- ja bisneskokemuksiini, eivätkä sisällä mitään kovaa tietoa.
Kivitän Nurminen Logisticsia tai ainakin toimitusjohtajaansa siitä, että North Railin kanssaostajina toimivat tj Olli Pohjanvirta ja yhtiön ainakin aiempi osakkeenomistaja Matti Eestilä.
Narikkahan tiedotti viime vuoden tammikuussa: ”Nurminen Logistics omistaa tytäryhtiö North Rail Holding Oy:sta 79,8 % ja sijoittajat 20,2 %”.
Yle selvitti viime viikolla julkaistussa jutussa, että ”sijoittajat” ovat tj Pohjanvirta ja liikemies Eestilä. Pohjanvirta ei antanut juttuun haastattelua ja Eestilä aluksi kiisti omistavansa osakkeita. Ilmeisesti kaikki eivät noudata eteläkarjalaista ohjesääntöä, jonka mukaan ”Jos olet jo jäänyt kiinni, kannattaa tunnustaa”.
Ymmärrän miksi pienosakkaiden nimiä ei julkistettu alkuperäisen kaupan yhteydessä. Kukapa haluaisi nimensä liitettävän ryssien verimetalleihin.
Pidän salailua tässä tapauksessa kuitenkin vähän hönönä. Suomalaisen osakeyhtiön omistamisesta jää lainkuuliainen suomalainen kiinni hyvinkin nopeasti, jos sopulit yhtään verta haistavat. Osakeyhtiölaissa on nimittäin hilpeä kohta, jonka mukaan yhtiön on pääkonttorillaan pidettävä kaikkien halukkaiden nähtävillä osakasluettelonsa. Yle onnistui kolmessa kuukaudessa väsyttämään North Rail Oy:nkin näyttämään omansa.
Iltalehti kertoi, että Pohjanvirran mukaan Nurmisella ei ollut laittaa vaadittua neljättä miljoonaa euroa kolmen perään, joten hänet ja Eestilä tarvittiin mukaan. Mie epäilevänä Akina pidän tätä vähän epäuskottavana. Nurminen Logisticsilla oli rahavaroja 31.12.2022 reippaat kuusi miljoonaa euroa ja kassavirta plussalla. Yksi mega ei Nurmiselle ole mikään pikkuraha, mutta toisaalta Pohjanvirta sanoi Talouselämälle tällä viikolla ”Kauppa pystyttiin myös rahoittamaan kotimaisista rahoituslaitoksista”. Eli myös lainarahaa oli saatavilla.
Kyllä tämä vähän ainakin näyttää siltä, että tarjolla oli liian hyvä kauppa kokonaan yhtiölle annettavaksi. Mikä sinänsä on vähän hassua, koska Nurminen Logisticsin tapauksessa toimitusjohtaja oli 31.12.2022 varsin napakasti sitoutettu yli viidellä miljoonalla osakkeella. Mutta aina ei mikään riitä.
Toki toimitusjohtaja, joka on myös hallituksen jäsen (vaarallinen yhdistelmä), kertoi jäävänneensä itsensä, kun Nurminen Logisticsin hallitus kaupasta lopullisesti päätti. Tämä varmaan lienee vähintään muodollisesti totta.
Nurminen Logistics sijoituskohteena
Jos pelaat ESG:ssä, on osake luonnollisesti vahva väistely eli strong avoid. Jos tykkäät hypätä arvoansoihin, kyseessä on huutava osto eli screaming buy. Inderes nimittäin ennustaa 2024 EPS:iä 0,14 = alhaista P/E:tä 7 perjantain päätöskurssilla 1,025. Osinkoakin on tulossa kuusi senttiä eli lähes kuuden prosentin osinkotuotto.
Ollaan hyvinkin jännän äärellä monissakin kysymyksissä:
Saako Nurminen Logistics jatkaa pankittamista liikuttamalla tavaraa Venäjän rajalta Suomen sisällä?
Alkaako rahtia virtaamaan raiteita pitkin kunnolla myös Haaparannan kautta Göteborgiin?
Onnistuvatko huthit estämään Suezin kanavaliikenteen, jolloin Keski-Aasian rahdin kasvu jatkuu?
Ja kestävätkö nykyiset omistajat käynnissä olevan Nurminen Logisticsin median sakinhivutuksen vai laittavatko laput laitaan?
Vaikka sijoitussuosituksien antaminen on kiellettyä, lupaan silti, että Nurminen Logisticsiin sijoittavalle on luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Luultavasti myös lisää hilpeän ristiriitaisia lausuntoja.
Itselläni on ihan hiljan ostettu mitätön tarkkailupositio, jonka turvin suunnittelen meneväni tarkkailijaksi 17.4. yhtiökokoukseen Vuosaareen.
P.S. Huomasin vuosikertomusta lukiessani, että olin iloisesti missannut, että 1980-luvun lopulla merkitsemäni ja listautunut Kasola Oy muuttui 2007 Nurminen Logisticsiksi. Kasolan pojat menivät kassakaappeineen yksityisyyden hämärään ja John Nurminen tuli julkiseksi mieheksi. Vähän kyllä hävettää nolkytluvun pörssihistoriallisten tapahtumien heikko seurantani.
IL 29.3.2024: Kansanedustajan veljelle ja toimitusjohtajalle pikavoitto Venäjän-rahtibisneksestä
Yle 21.3.2024: Suomalaisyhtiö tekee valtavaa bisnestä venäläisten kanssa – ”Olemme mukana isänmaallisessa työssä”
