Miten on mahdollista, että pöydässä on neljä kurkoa, ja sinulla oli yksi kädessä, kun pelataan vain yhdellä pakalla? Kyseessä on itse asiassa varsin tavanomainen pokeritapahtuma. Tallinnassa viime viikolla tämä esimerkiksi toteutui, kun
Kimmo oli flopannut kalleihinsa kolmoset ja mie kipannut yhden.
Kimmo Kurko ei voittanut Kings of Tallinnissa yhtään turnausta, mutta oli rahoilla neljässä. Tämä ei tosin riittänyt viemään joukkuettaan Team Huu-Haata edes palkintopallille, kun joukkuetoverinsa Juha ”Huu-Haa” Helppi ei päässyt rahoille yhdessäkään, kuten ei aiemmissakaan Tallinnan Kurkoissa. Neuvottelimmekin Kimmon kanssa Sami Pulliaisen siirtosummasta, Helppi pitäisi ottaa vaihdossa. Saimi kun esimerkiksi voitti Kings of Tallinnin toiseksi viimeisen turnauksen eli satasen turboversion Main Eventistä. Kimmolla ei ollut tarpeeksi rahaa päällä, että olisimme voineet lyödä lukkoon Huu-Haa-Saimi treidin.
Tiimiturnauksen voitto varmistui Onnenpekoille, kun pieni maanviljelijä (ja myös pokeriammattilainen) Loimaalta eli Matias Knaapinen voitti Main Eventin ja kahden hengen dealin jälkeiset 45.000 euroa. Matias voitti myös yhden satasen sivuturnauksen, joten jos turnaussarjassa olisi palkittu MVP, olisi sekin mennyt Matiakselle. Hän keräsi yksin enemmän pisteitä kuin esimerkiksi Team Huu-Haa yhteensä. Vahvana tukena hänellä oli joukkueessaan Torsti Kettula, joka voitti Sviten Specialin. Lisäksi joukkueessa pelasivat Antti Kärkkäinen ja Leo Pietilä.
Sviten Specialia ei siis tällä kertaa voittanut pelin suurlähettiläs Martin ”Franke” von Zweigbergk. Franke sen sijaan voitti syntymäpäivänään pineapplena pelatun puoliavokinkin, josta mie en muuten osaa edes sääntöjä. Headsup-vastustajansa Janne ”JR” Raevaara osaa kyllä säännöt ja vähän muutakin. Franken ottama kolmen promillen etumatka oli kuitenkin Jannelle liikaa.
Paremmalleen ei vaan kerta kaikkiaan aina pärjää. Tämän saivat todeta tänään jopa norjalaiset hiihtäjät Iivo Niskasen viedessä ylivoimaisen maailmanmestaruuden hiihdon MM-kisoissa.
Dopingtestejä ei Tallinnassa onneksi pidetty. Lahdessa muuten pidetään, ja toivottavasti Suomi saa tällä kertaa pitää mitalinsa myös niiden jälkeen. Joka tapauksessa Franke käytti eri aineita kuin meidän hiihtäjäsankarimme edellisissä kotikisoissa.
Suomalainen hiihtoyleisö ainakin osin käytti taas ihan samaa nesteytystä kuin Frankekin.
Huonosta valmistautumisesta ei voinut syyttää Crazy Pineapple Turbon voittanutta Ilkka Larsiotakaan. Hänelle opetettiin nimittäin pelin säännöt juuri ennen turnauksen alkua. Myös Ilkka piti nesteytyksestä hyvää huolta, mutta pahoin pelkään, että turnausvoittajien promillekuninkuus meni tällä kertaa kuitenkin Ruotsiin eli Frankelle.
Näin tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulopäivänä täytyy mainita, että Franke tykkää enemmän eestiläisistä pojista kuin tytöistä. Lisäksi hän pitää suomalaisia ruotsalaisia parempina sekä pokerissa että jääkiekossa. Jos ette muuten usko, katsokaa Frankesta tekemäni haastattelu iGame Openista vuodelta 2012. Vie vain kolme minuuttia ja pidän sitä toimittajaurani tähänastisena huipentumana.
Suomalaisittain Kings of Tallin meni varsin hyvin. Tähän auttoi hyvin runsaslukuinen ja nimekäs suomalaisjoukkue. Heti ensimmäisen turnauksen voiton vei Justus ”Jude” Valtonen. Vähemmän tunnetuista nimistä Mika ”Sharkie” Paasonen voitti yhden ja oli toisessa toinen. Lisäksi suomalaisvoittoihin ylsivät jo mainittujen lisäksi Kristian Zitting, Tomi Luoto, Jerri Rantio, Martti Ojala ja Matti Salminen. Suomalaiset voittivat siis 12/35 eli yli joka kolmannen turnauksen. Tämä oli paremmin kuin alkuaikojen Casino Rayn kansainvälisissä turnauksissa, joissa yleensä suomalaiset eivät voittaneet edes sököä, jonka säännöt opetettiin vieraille paikan päällä. Suomalainen pokeriosaaminen on kahdessakymmenessä vuodessa mennyt reilusti eteenpäin.
Mie ennustan, että Itämeren turnaussarjojen kuninkuus siirtyy jatkossa Kings of Tallinnille. Hieno kasinohotelli, 24/7 käteispelit ja puoli-ilmaiset juomat ovat kilpailuetu, johon Casinot Helsinki ja Cosmopol Copenhagenista puhumattakaan eivät pysty mitenkään vastaamaan. Turnausjärjestelyt ovat jo suomalaisella tasolla, niistä vastaakin vuoden 2003 European Poker Awardseissa Poker Staff of the Year palkinnon pokannut Casino Rayn kasvatti Teresa Nousiainen. Samasta talosta kotoisin oleva Hilton-hotellin kasinonjohtaja Heikki Rinta-Panttila vakuutti, että käteispelissäkin parannetaan koko ajan. Lisäksi mie voin vahvistaa, että pelinjärjestämisen taso on noussut ajan funktiona näinä noin viitenätoista vuotena mitä olen Tallinnassa pokerimatkaillut.
Helsingissä ollaan vielä tällä hetkellä käteispöytien avaamisessa ja täyttämisessä tehokkaampia (ja Tukholmassa vielä parempia) kuin Tallinnassa. Epäilen kuitenkin, että yksityinen yritys pystyy kuromaan monopolikasinoiden tämänhetkisen etumatkan vielä kiinni. Reikissä se on itse asiassa jo toteutunutkin. Tai tarkalleen ottaen on menty ohi. Reikki on nykyisin sama 5%/max 10€ kuin Helsingissäkin, mutta se peritään 25 sentin erissä. Eli kun 110 euron potista menee Suomenlahden pohjoispuolella viisi euroa, eteläpuolella veloitetaan viisi ja puoli.
Olin omaan reissuuni muuten tyytyväinen, mutta vanheneminen on edelleen vittumaista, toisin kuin PikkuPro yrittää meille uskotella. Koska pääsin Mainissa finaaliin, jouduin pelaamaan sitä viisi päivää. Muita turnauksia sitten en jaksanutkaan pelata, ja käteistäkin vain kuuteen päivään marginaaliset 20 tuntia päätyen niistä marginaaliplussalle.
Finaalissa löysin ysit keskipositiosta mielestäni heikkoa UTG-avausta ja vielä heikompaa perästä tullutta minuakin pienemmän stäkin syöksyä vastaan. Heti takaani heräsivät kallet. UTG-avaaja irrotti, syöksyjältä löytyi A4s, floppiin ässä ja riveriinkään ei ysiä (tai kallea) ja Akin pääturnauslaulut oli laulettu ja nuotit pantu nippuun lopullisena sijoituksena finaalin viimeinen eli yhdeksäs.
En mökötä, varsinkin kun jätin Jyri Merivirran turnausrahastusten lukumäärässä taakseni suomalaisten listalla nousten yksin viidenneksi 64:llä rahasijalla. Johtavaa Helppiä (159) tai toisena olevaa Kurkoa (107) en saa koskaan kiinni, elleivät herrat vaihda ammattia. Päinvastoin, epäilen poikien etumatkan lähinnä kasvavan vuosi vuodelta, ellen siirry grindaamaan pelkkiä liveturnauksia täysipäiväisesti. Niin innokkaaksi turnausjyräksi tuskin kuitenkaan ryhdyn. Turnausrahastusten lukumäärä pitkässä juoksussa kun tulee yhtälöstä volyymi kertaa suhteellinen osaaminen ja epäilen jääväni molemmissa jatkossakin ainakin niukasti jalkoihin.
Jyräyksen kanssa tasainen kamppailumme vitossijasta jatkuu sen sijaan seuraavaksi Macaossa.
Lopuksi lainaan Juha Helpin turkulaista luovuutta osoittavaa haastattelulausuntoa ja kerron, että ”Kings of Tallinn is in my tournament schedule every year”. Itse asiassa toivottavasti näitä pidetään jatkossa useammin kuin kerran vuodessa!
