”Yksityisen sijoittajan kannattaa vain pitää osakkeistaan kiinni ja unohtaa kaupankäynti, koska myynnistä tulee vain kustannuksia ja vastassa ovat instituutiot ja robotit.”
”Yksityissijoittaja saa osakemarkkinoilta vähemmän tuottoa kuin mitä on keskimääräinen markkinatuotto.”
Tämän tyyppisesti kertovat sellaiset sijoittajat, jotka ovat amerikkalaiset tutkimuksensa lukeneet - ja yleensä epäonnistuneet omissa osakekaupoissaan.
He jatkavat ”Joillakin sijoittajilla täytyy tietenkin käydä hyvä tuuri, ja se selittää, miksi jotkut onnistuvat markkinoita paremmin pitkiäkin ajanjaksoja. Joten parasta on vain aloittaa sijoittaminen mahdollisimman aikaisin ja unohtaa kaikki kaupankäynti”.
Mie taas uskon arvosijoittamiseen ja syklien mukaiseen ajoittamiseen. Nämä ovat useimpien rahoitusteoreetikkojen silmissä hyvin lähellä homeopatiaa tai enkeleiden puheiden tulkitsemista ja joka tapauksessa vaarallisuudessaan rokotevastaisuuteen verrattavaa.
Tälläkin viikolla pokeripöydässä miulta kysyttiin ”Ootsssä lukenu Kahnemannin tutkimuksssia?” Kysyjä oli selkeästi syventynyt Kahnemannin lisäksi joihinkin alkoholipitoisiin tuotteisiin aivan lähiaikoina. Sanoin lukeneeni, vaikka ”Thinking, Fast and Slow” on vielä vaiheessa ”Olen selaillut, lukenut tiivistelmän ja ehkä ehdin joskus lukea kokonaankin”.
Mutta tiesin, että tulossa on vakuuttelua siitä, että indeksiä ei voi biitata. Jos sen on menneisyydessä biitannutkin, se on johtunut hyvästä flaksista. En ollut kovin kiinnostunut jatkamaan keskustelua, ja onneksi se kuivui yllättävän nopeasti kysyjän kiinnittäessä huomionsa seuraavan drinkin hankkimisen lisäksi välillä jopa pelaamiseen.
En nimittäin koskaan ole ymmärtänyt, miksi sijoituksensa pitäisi unohtaa. Jos ostat auton tai asunnon, kannattaako huollot unohtaa? Näistä sijoituskohteistaan suomalaiset yleensä pitävät parempaa huolta kuin puolisostaan. Ja sijoituskohteita ovat nekin, vaikkakin odotusarvoltaan huonompia kuin osakkeet.
Huoltotaidottomana ja Helsingin keskustassa asuvana en näe tarpeelliseksi omistaa autoa tai asuntoa, mutta osakesalkkuani huollan päivittäin. Tämä ei tarkoita, että tekisin kauppaa joka päivä, mutta seuraan uutisia ja kurssikehitystä jatkuvasti, ja reagoin kun siltä tuntuu.
Ongelmana on tietysti, ovatko päätökset oikeita. Tosin jokainen kauppa ei voi - eikä tarvitsekaan - olla täydellinen. Riittää kunhan pitkällä aikavälillä roiskii vähän keskimääräistä paremmin.
Tämä ei ole kovinkaan vaikeaa, koska sen verran äkkinäisten kavereiden tiedän tähän pystyneen. Tosin nämä eivät yleensä halua tulla julkisuuteen, elleivät aio myydä yleisölle jotain tuotetta. Heillä onkin aiheellisena pelkona pelkällä kirjakokemuksella hyökättävän selittämään, että kaikki askartelusi on turhaa. Jos avaa salkkuhistoriansa, siirrytään puhumaan ruotsalaisesta jääkiekosta ja Hannu Hanhesta. Lisäksi kaupan päälle tulee rajattomasti lisää sellaisia sijoitusmahdollisuuksia, joita ei edes kannattaisi tutkia.
Vaikka sijoitusmarkkinoilla pärjääminen ei ole vaikeaa, on se vaativaa. Töitä täytyy nimittäin tehdä jonkun verran. Täytyy seurata uutisia, tavata vähän ihmisiä ja sitten vielä tehdä niitä päätöksiä.
Kaikkien ei kannata edes yrittää, vaan pysyttäytyä indeksisijoittamisessa tai vaikka ostaa ”laatuyhtiöitä” ja sitten pitää niistä sisukkaasti kiinni. Selkeää on, että kovin laiskan sijoittajan ei kannata aktiivista osakekauppaa käydä. Mutta millaisia ominaisuuksia pitää olla, ennen kuin kannattaa yrittää todistaa osakemarkkinoiden olevan tehottomia ja omalla työllään pystyvän tekemään lisäarvoa?
Päättäväisyys
Omien kykyjensä realistisesti arvioiminen on kaikille varsin haastavaa, koska tutkitusti melkein kaikki ovat keskimääräistä parempia autonajajia. Onneksi mie olen varsin äkkinäisenä kuskina tasoittamassa tilastoja.
Tämä saattaa olla helpoin ominaisuus pohtia, koska lähes kaikki käyvät kaupassa ja tietävät, tulevatko omat ostopäätökset helposti, vai pitääkö heittää pitkään mielessä kolikkoa ”suomalaisia vai ulkomaisia tomaatteja” –tyyppisen, maailmaa mullistavan päätöksen kohdalla.
Jos päätökset normaaleissa arkiaskareissa syntyvät kivuttomasti, voi aktiivinen osakekaupankäynti olla ihan relevantti vaihtoehto sijoitusstrategiaksi.
Kylmähermoisuus
Panikoida ei osakemarkkinoilla pitäisi koskaan, vaikka päätöksiä pitää suhteellisen nopeasti pystyäkin tekemään. Ei ole mitään lakimääräistä pakkoa lähteä tulppaanikuplaan mukaan, vaikka naapuri olisikin tienannut sipuleilla jo hirveät hillot. Samaten ei ole välttämätöntä ampua salkkua tyhjäksi, vaikka kurssikäyrä olisi jo pitkään näyttänyt kaakkoon. Isojakaan voittoja ei ole pakko realisoida, jos sijoituskohde edelleen vaikuttaa lupaavalta.
Tässä jäin pohtimaan, että onkohan osakespekulaatioissani mitään valoa. Saan nimittäin paniikkikohtauksia, jos meinaan kaataa maitolasin, grogilasista nyt puhumattakaan. Samaten kiihdyn nollasta sataan nopeammin kuin Ferrarit, jos joku alkaa esimerkiksi selittämään pokeria tuuripeliksi tai kestävyysvajettamme mitättömäksi.
Luulen kuitenkin pystyväni tekemään järkeen pohjautuvia päätöksiä paremmin pokeri- ja sijoituspöydissä kuin tavallisessa arkielämässä. Tähän onkin pakko uskoa, muutenhan touhuissani ei olisi mitään valoa.
Joka tapauksessa ihmiset kyllä tietävät itse, ovatko taipuvaisia panikoimaan, vai pystyvätkö he paineen alla tekemään edes jossain määrin järkeviä päätöksiä. Jos tietää jo etukäteen ajautuvansa viimeistään toisena laskupäivänä paniikkiin, kannattanee aktiivinen osakekauppa unohtaa. Niitä kuoppia nimittäin on sijoittajan elämänmittaisella uralla tulossa vastaan useita.
Looginen ymmärrys
Tämäkin on paha kohta itsetutkiskeluun, koska lähes kaikki ovat omasta mielestään älyttömän loogisia, mie en ole mikään poikkeus. Tässä voisi yrittää hakea realistista perspektiiviä muistelemalla yläasteen matematiikan tunteja. Jos siellä selitetty ei vaikuttanut ylivoimaisen haastavalta, pitäisi loogisen ymmärryksen riittää osakepoimintaan.
Valehtelemisen tunnistaminen
Sijoittajan uralla on paljon apua, jos on kyvykäs lukemaan, milloin ihminen kertoo vaihtoehtoisia faktoja. Tämä ei nähdäkseni ole välttämätön, mutta hyödyllinen ominaisuus. Pokerikokemukseni on auttanut sijoittamisessa paljon, koska 23 vuoden vakavan pokeriuran jälkeen on paljon helpompaa pohtia näyttääkö toimitusjohtaja uskovan omaan tarinaansa vai ei. Olisi ollut vaikea tankata niin raskaasti Technopolista kuin tein, ellen olisi ollut täysin vakuuttunut, että Keith Silverang ja tiiminsä itse uskovat konseptiinsa.
Sataprosenttiseksi tässä ei pääse kukaan, sillä esimerkiksi patologiset valehtelijat eivät edes koe valehtelevansa, joten tukena on vain sanoman sisältö. Tämä tosin on muutenkin tärkein indikaattori tarinoiden uskottavuudessa: Onko järkee vai ei?
Osavuosikatsausten tulevaisuuden näkymät on monissa yhtiöissä se kohta, joka on sijoituspäätökselle (pitäminenkin on päätös) kaikkein ratkaisevin. Ja niistä löytyy niin paljon satuja ja tarinoita, että Kimmo Kiljustakin hävettäisi niitä kaikkia esittää edes vaalien alla eläkeläisille.
Jos näistä päättelet, että aktiivinen osakesijoittaminen ei sovi sinulle, se ei tarkoita, että osakesijoittaminen ei sopisi. Vähintään indeksisijoittaminen sopii kaikille. Lisäksi ”Osta hyviä osakkeita ja unohda ne salkkuusi” on sijoitusstrategiana kuitenkin paljon parempi kuin pankkitili.
P.S.
Pidin tästä aiheesta sekavan, mutta huonosti esitetyn kymmenminuuttisen Facebookin Sijoituskerhon tilaisuudessa torstaina. Katsoin osuuteni, oksensin ja päätin, että täytyy täsmentää heti seuraavana sunnuntaina kirjallisesti, koska punaisen langan löytäminen sanomisistani olisi vaatinut meedion kykyjä.
Selitelläkseni ala-arvoista suoritustani kerron, että sain keskiviikkoaamuna jonkun hartiakrampin ilmeisesti yläselkätreenin seurauksena ja laadin esitykseni puhekortin hyvissä relaksanteissa. Näiden olisi jo pitänyt haihtua showtimeen mennessä, ja varmaan olivatkin, koska yläselkää särki taas jo ihan auttavasti. En ollut kirjoittanut koko puheenvuoroa, vain muutaman pääkohdan, joiden hyvin tuttuina aiheina arvelin menevän comanecimaisen notkeasti.
Tajusin noin minuutin puhuttuani, että asiani ei muuten juohevasti kymmeneen minuuttiin mahdu, joten paahdoin menemään vauhdilla, mikä taas harvoin on hyväksi. Lisäksi luulin esityksen menneen ihan siedettävästi, kun oikein taputtivat. Mutta suomalaiset ovatkin tapakohteliasta väkeä.
Katselen omia nauhojani oppiakseni esiintymään paremmin. Tämänkertaisen perusteella voisi päätellä, että evääni riittävät korkeintaan kokonaan etukäteen laadittuihin puheisiin ja paperista lukemiseen. Mutta seuraavalla kerralla joka tapauksessa aion valmistautua huolellisemmin, olin mömmöissä tai ei. Toinen samanlainen veto, ja saatan piiloutua uuninpankonpoikana läppärini taakse.
