Nyt on se aika vuodesta, jolloin Li Andersson on yleensä vaatinut pääomaverotusta progressiiviseksi ja varallisuusverotusta takaisin. Tosin Lillä on tänä keväänä kiireitä takoa Vasemmistoliiton rivejä suoriksi valmistautumaan Suomen Nato-jäsenyyteen. Vaikka talouspolitiikka ei näytä sisältyvän äitiysvapaalla olevan opetusministerimme fokusalueisiin, poliittisiin realiteetteihin reagoiminen sieltä löytyy. Vasemmistoliiton poliittinen vaikutusvalta nykyisellä kannatustasolla ei voi mitenkään nousta korkeammaksi kuin Marin ykkösessä. Joten hallituksesta lähtö vanhojen taistolaisten mieliksi tarkoittaisi luopumista ministerikyytien lisäksi vaikutusvallasta.
Olemme kevätpäiväntasauksen ja nimipäiväni myötä viimeistään siirtyneet osinkokevääseen. Joitain verotettuja tilisiirtoja ovat tiukan taloushallinnon yhtiöt jo jakaneetkin. Mutta kuponginleikkaajan sakset ovat perinteisesti ahkerimmin käytössä nimipäivästäni syntymäpäivääni, eli 20.3. – 28.5. Tämä oli varmasti demarivanhemmillani mielessä, kun kalibroivat syntymähetkeäni ja valitsivat nimen.
Tänä keväänä otsikoissa eivät kuitenkaan ole pörssiyhtiöiden osingot, vaan Ukrainan sota ja sen mahdollinen eskaloituminen. Tämän suhteen lähden osakestrategioissani lähtökohdasta, että Suomi liittyy lähitulevaisuudessa Natoon ja sellaiseen ei edes Vladimir Vladimirovitš uskalla hyökätä. Tämän relevanttiutta pohdiskellessa kannattaa pitää mielessä, että annoin 13. helmikuuta 20 prosentin mahdollisuuden sille, että Venäjä hyökkää Ukrainaan. Tästä yksitoista päivää myöhemmin Putler aloitti juutalaisen presidentin johtaman maan puhdistamisen natseista.
Joten perustelen näkemystäni hiukan. Jos Suomessa vain vassarit ja maalaisliittolaiset kipuilevat Nato-jäsenyydestä, ollaan sinne menossa, jos se vain suinkin on pääteaseman puolesta mahdollista. Toistaiseksi Nato on signaloinut vain sen puolesta, että Suomi on tervetullut asemarakennukseen asti, jos vain kyyti kelpaa. Lisäksi on melko loogista, että vahvojen puolustusvoimien ja -tahtojen maa, josta etelään on suorituskyvyltään heikohkojen armeijoiden Nato-maita, olisi hyvinkin kelvollinen liittymään puolustusliittoon.
Näenköhän muuten päivän, että Yle vaihtaa sotilasliiton puolustusliitoksi Natosta puhuttaessa? Betsaisin puolesta, koska en pidä vihervasemmistolaisia propaganda-artisteja varsinaisesti epäisänmaallisina. Korkeintaan jossain määrin höynähtäneinä. Suomen Nato-jäsenyyttä 1990-luvulta asti kannattanella onkin ollut suuri ilo seurata takinkääntöjään Naton suhteen. Palautti nimittäin aika paljon uskoa vasemmistomme täysipäisyyteen. Idealismissa ei ole mitään varsinaista paheksuttavaa, mutta itsensä jättämisessä vapaaehtoisesti isomman ikuisesti kiusattavaksi kyllä olisi.
Osakespekulanttien mansikkamaat 2022
Menin sitten reilu kuukausi sitten kirjoittamaan myös, että menossa oleva inflaatio on vain väliaikaista. Joskin pitempiaikaista kuin keskuspankit vielä hetki sitten väittivät. Ja sitten Putler hyökkäsi Ukrainaan. Voi villu, sanoi Palloiluseura Kynamon passarikin usein virheen tehdessään.
Nythän on niin, että itärajamme menee ainakin kaupallisesti kiinni ennustettavissa olevaksi lähitulevaisuudeksi. Miekin olen suunnitellut Saimaan Kanava -risteilyä jo vuosikymmeniä. Mutta kun Lappeenrannasta on ollut niihin kovin hankala päästä (=olisi vaatinut laivaan astumisen), on jäänyt tekemättä. Voi hyvin olla, että ensi kesänä ei sitten enää pääsekään.
Omaa kohtaloani en juuri surkuttele, mutta synnyinkaupunkini ottaa itärajan sulkeutumisesta enemmän osumaa kuin Pikku Petessä vielä ymmärretäänkään. Hyvää yötä Kaukaan PK2, hyvää yötä Chymos ja hyvää yötä pitkäkilpiset turistit. Cпокойной ночи, Lappeenranta.
Lisäksi näemme koko Suomessa hintojen nousuja mitä mystisimmissä tarvikkeissa. En tätä viikkoa ennen tiennytkään, että dieselautoihin tarvitaan Venäjän tuottamaa virtsa-ainetta.
Epäilen, että ymmärrys Venäjän kanssa kauppasuhteiden katkaisemisen merkityksestä ei ole vielä levinnyt ainakaan ihan kaikkiin kansankerrostumiin. Yritän siis ystävällisesti selittää. Trumpetistit siirtykööt tässä kohdassa lukemaan omia salaliittoteoria-sivustojaan.
Kun kahden valtion välinen vapaaehtoinen kauppa lisääntyy, molemmat valtiot voittavat.
Kun kauppa kokonaan lopetetaan, molemmat häviävät.
Tappiot eivät tietenkään kohdistu samalla lailla kaikkiin ihmisiin ja yrityksiin. Jotkut jopa voittavat ja joillekin ei tapahdu oikeastaan mitään. Venäjän ulkopuoliset urean tuottajat kusevat tällä hetkellä hunajaa. Nightingale Healthin elämän ja kuoleman kysymyksenä pysyy tuotteensa kaupallistamismahdollisuudet, jotka tuskin ovat juuri muuttuneet. Ja pysyvät liian vaikeina keski-ikäisen KTM:n analysoitaviksi.
Kriiseistä syntyy osakemarkkinoille kerran kerrasta turbulenssia. En valitettavasti tiedä, missä ovat tällä hetkellä osakesijoittajien parhaat mansikkamaat. Sen tiedän, että ylipainottamieni kiinteistösijoitusyhtiösijoitusteni näkymät ovat heikentyneet. Energian hinta lienee ottanut pysyvän pompun ylöspäin ja ulkomaiset kiinteistösijoittajat arastelevat jatkossa entistä enemmän maata, jolla on yli 1300 kilometriä itärajaa hyökkäyssotia käyvän ydinasevaltion kanssa – ilman Naton viidennen artiklan tarjoamaa vallihautaa. Toistaiseksi arvelen kuitenkin sen vallihaudan vielä tulevan kaivetuksi, joten ei pitäisi olla mithään - ainakaan kovin isoa - hättää.
Sellainen aika, jossa pörssikurssit päivittäin ottavat sekä viiden prosentin pomppuja että kuoppia ei jatku pitkään. Lisäksi monen pörssiyhtiön, kuten Finnairin ja Nokian Renkaiden, taloudellinen tulevaisuus on muuttunut isoksi kysymysmerkiksi. Näihin kysymysmerkkeihin on varsin tavanomaista ylireagoida.
Joten vaikka Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuonut paljon uhkia, tarjoaa kriisi aina mahdollisuuksia. Voi saada laatutavaraa halvalla tai sitten iskeä kätensä homehtuneisiin mansikoihin. Itse en tosin aio koskea sen enempää renkaisiin kuin lentokoneisiinkaan. Ovat sellaisessa kuusessa, että alas laskeutuminen on varsin monimutkaista.
Tällaisina aikoina on osakesijoittajalle erityisen tärkeää pitää päänsä kylmänä. Nähdäkseni stagflaatiokehitys (= kohoavat hinnat ja heikko kasvu) alkaa olla käytännön varma. Olemme kokeneet taloudellista kasvua ja yritysten tuloksia heikentävän shokin ja ei Venäjän raaka-ainetarjontaa ole mitenkään helppoa tai ainakaan halpaa korvata.
”Pää kylmänä” ei tarkoita pään pitämistä pensaassa, eli pysymistä vanhoissa positioissa ja toivomista parasta. Juuri nyt on erittäin arvokasta tehdä oikeaan osuvaa yhtiöanalyysiä ja säätää positioitaan sen mukaan. Omat pohdintani eivät ole vielä valmiita, eivätkä valmistuessaankaan ole eksaktia tiedettä, joten en halua antaa Niksi-Pirkka -tason ohjeita.
Mutta perusvirheitä voin kehottaa välttämään. Joka kevät voisin sanoa saman:
Älkää sokaistuko osinkosateesta
Osakemarkkinoilla pyörii tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon sijoittajia, joilta ovat perusteet hukassa, mutta hallussa runsaasti gambling-innokkuutta.
Tänä keväänä moni yhtiö jakaa isoja osinkoja suhteessa tulokseensa. Muistutan taas kerran, että osinko ei ole korkositoumus. Yhtiön kurssikehityksen ratkaisee sen kyky tehdä tulosta tulevaisuudessa, ei juuri millään lailla tämän kevään osinko.
Itse asiassa osingonjako tavallaan kertoo, että yhtiöllä ei ole parempaa ideaa rahankäytölle, kuin jakaa sitä osakkailleen. Ja jos näin on, silloin sitä kuuluukin jakaa.
Tämä ei tosin ole koko totuus. Monet yhtiöt hampaat irvessä yrittävät jakaa samaa tai jopa kasvavaa osinkoa vuodesta toiseen, vaikka yhtiöllä itsellään olisi rahalle enemmän tarvetta.
Lisäksi muistutan, että osakkeen hinnan kova dyykkaaminen vanhoista hinnoistaan ei ole yksinään sijoitusperuste. Pörssiosake on osuus yhtiöstä, ja yhtiöiden toimintaympäristöt ovat juuri nyt kovassa myllerryksessä.
Stagflaatiota vastaan suojautuminen
Olen kovasti pohdiskellut, miten tulevaa heikohkoa talouskasvua ja korkeahkoa inflaatiota vastaan voi varojaan suojata. Tälläkin kertaa olen päätynyt tulokseen, että se on sijoittaminen osakkeisiin.
Osakesijoittajan ympäristö on varsin haastava, koska näkyvyys tulevaisuuteen on tavallistakin lyhyempi. Mutta kun riskittömistä koroista ei saa mitään, ei oikein ole vaihtoehtoja. Toki jos on oma yritys, ja sillä kestävä bisnesidea, siihen sijoittaminen on hyvin laadukasta inflaatiosuojaa.
Meidän vähemmän innovatiivisten on sitten syytä pohtia tavallistakin tarkemmin, mitkä ovat itärajan sulkeutumisen vaikutukset osakkuusyhtiöihimme. Näinä aikoina miespuolisten osakespekulanttien joukossa Yö erottaa pojasta miehen.
Jos yhtiöiden vallihautojen syvyyksien arviointi sota-aikana tuntuu liian haastavalta, aina voi toki pysytellä vähäkuluisissa osakeindeksirahastoissa. Ne eivät ole kovin jänniä paikkoja mennä stagflaatiosuojaan, mutta niiden pitäisi kuitenkin olla inflaatiopommituksen kestäviä.
