Hivenen kikattelin, kun löysin Dovren vuosikertomuksesta kohdasta ”Miksi sijoittaa Dovreen” vastauksen ”hyvä osinkohistoria”. En ehkä olisi juuri tätä itse käyttänyt sellaisena vuonna, kun yhtiö jaettuaan pitkään sentin per osake päätti jättää osingon kokonaan maksamatta.
Keväisin eletään osinkokiimankin aikaa. Osinkohaukat ruokailevat tyytyväisinä ja vasemmistopoliitikot paheksuvat toisten työllä eläjiä. Kummatkin ovat aika usein väärillä perusteilla liikenteessä.
Osingonsaajien perspektiivistä voi jäädä näkemättä, että osingonjako tarkoittaa, että yhtiöllä ei ole rahoille parempaakaan käyttöä. Arvailen, että esimerkiksi Teslan kurssi ottaisi pahasti osumaa, jos Elon Musk vaikkapa pilvipäissään päättäisi jakaa itselleen ja muille osakkaille vähänkin pääomanpalautuksia.
Poliitikkojen taas pitäisi juhlia jokaisesta osingonjakopäätöksestä, koska valtiontalous kipeästi kaipaisi verotuloja. Vaikka vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jussi Saramon agitaatiossa raha on ilmaista. Toisaalta jos mie olisin vaikka Li Anderssonin (pj. vas.) asemassa, paheksuisin osinkojen jakamista kovasti. Missään tapauksessa en paljastaisi suurelle yleisölle osinkojen olevan oikeasti verotettuja tilisiirtoja. Omille potentiaalisille äänestäjille kannattaakin kertoa lähinnä sellaisia asioita, mitä he haluavat kuulla.
Dovren osingottomuus oli oikea päätös
Graduntarkastajani Vesa Puttonen kysyi Dovren keskiviikkoisessa yhtiökokouksessa mihin yhtiö käyttää rahat (1,06M€), jotka jäävät yhtiön käyttöön, kun osinkoa ei jaeta. Tämä oli erittäin hyvä kysymys, koska olin ajatellut itse kysyä samaa. Poikkeuksellisesti hallituksen varapuheenjohtaja Dovren ”The Man” (termin copyright kuuluu eräälle Aalto yliopiston rahoituksen prosessorille) vastasi sekä miuta että Vesaa tyydyttävästi. Olen siis kysellyt vuosikymmenten varrella yhtiökokouksissakin kaikenlaisia rivouksia, ja yhdeksän kertaa kymmenestä vastaan tullut sellaista corporate jargonia, josta pitäisi tuomita esimerkiksi ruumiinpesijäksi Butšan kaupungin hautausmaalle. Poikkeuksina tulee mieleen ainakin Technopoliksen Keith Silverang 2017 ja Ilari Koskelo 2022.
[[{"fid":"11366","view_mode":"default","attributes":{"height":"1154","width":"2048","class":"media-element file-default"},"fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"","field_file_image_title_text[und][0][value]":""},"type":"media"}]]
Dovre nimittäin maaliskuussa 2021 osti 51 prosentin osake-enemmistön suomalaisesta tuulivoiman suunnittelu- ja rakennusyhtiö Suvic Oy:stä. Rakennusbisneksessä pitää antaa sekä rakennus- että takuuaikaisia vakuuksia. Jotta Nordea antaa näihin pankkitakuita tyytyväisenä, pitää yhtiön taseen olla paremmassa kunnossa kuin Lehto Groupilla. Tämä on täysin järjellinen peruste pitää yhtiön tase ylilikvidinä. Hyvä huusivat lapset, ja taputtivat karvaisia käsiään.
Mistä raha tulee Dovreen?
Dovrella on kolme toimialaa: Projektihenkilöstö (liikevaihto 76,2M€/ liikevoitto 2,9M€), Konsultointi (16,1M€/ 2,3M) ja Seksikäs Uusiutuva Energia Suvic (1.4.-31.12.2021 50,4M€/1,9M€).
Sivuutan pohdinnoissani konsultoinnin ja projektihenkilöstön liki kokonaan. Olen vaikutelmassa, että toimitusjohtaja Arve Jensen jaksaa hyvin jauhaa niistä tasaisehkoa kassavirtaa Dovreen. En kerro miltä toimialalta, etteivät kaikki ESG-sijoittajat luovuta lukemista tässä vaiheessa.
Kasvu tulee, jos tulee, Suvicista. Kannattaa visioissaan ottaa huomioon, että Dovre raportoi koko Suvicin liikevaihdon ja liikevoiton, vaikka sille nähdäkseni kuuluu vain 51%. Tokihan sitten tuloslaskelmassa on mukana myös erä vähemmistön osuus. Tämä on fiksua osakkeen arvonmuodostuksen kannalta, koska Evlin osakkeen kurssikäyttäytyminen perjantaina kertoi, että osakemarkkinoilla askartelee melko suuri määrä finanssilukutaidottomia ihmisiä.
Jutustelin kokouksen jälkeen jonkun aikaa mukin ääressä Suvicin kahden johtavan ja omistavan insinöörin (CEO Ville Vesanen ja Design Manager Jaakko Norrkniivilä) kanssa. Ekonomin vaikutelma oli, että nämä pojat osaavat tehdä sellaisia taikatemppuja, mitä ei varsinaisesti Kauppakorkeakoulussa opeteta. Suomen tulevaisuuden pelastavatkin reservin upseerien lisäksi insinöörit. Jos se siis pelastettavissa on. Onneksi olen sentään lakkautetun aselajin reservin luutnantti. Eli on ainakin teoreettisesti mahdollista, että tekisin jotain isänmaallekin hyödyllistä.
Suvicilla on myös kilpailijoita, kuten Ilari yhtiökokouksessa sanoi. Ja viime vuonna oli joku valu mennyt pieleenkin. Joten vaikka firma olisi seksikkäällä alalla ja pätevissä käsissä, ei sinne välttämättä rahasäkkejä sisään ainakaan päivittäin kuskata.
Olen hirveän nihkeästi ostanut mitään vähänkään seksikästä osaketta. Mutta yhtiökokouksen jälkeen ostin kuitenkin pienehköön Dovre-positiooni kaikki aiemmin kalliimmalla myydyt osakkeet takaisin. Vaikutelmani yhtiökokouksesta nimittäin oli, että Dovrella on täysipäinen hallitus ja toimiva johto. Markkina-arvonsakaan 63M€ ei @0,602 ole liikevaihtoon 143M€ ja Suvicin tilauskantaan 90M€ suhteutettuna mitenkään sikakallista.
Toivottavasti Oulun Yliopiston kasvatit saavat jatkossa myymistään tuulivoimalan perustuksista yms. hyvin katetta sisään ja ESG-sijoittajat ostavat Dovren lappuja housut märkänä. Vuoden 2021 tuloksen perusteella laskettu P/E (hinta per osake) 17 on seksikkäälle kasvuyhtiölle matala. Joskin korkeampi, kuin vanha paskayhtiösijoittaja on yleensä tottunut maksamaan. Mutta yhtiökokouksen perusteella arvailen P/E:n 2022 olevan kuitenkin selvästi matalampi.
Firmassa on hyvä olla ainakin yksi rumpali
Dovren päävastuullinen tilintarkastaja Ari Lehto nuoresta iästään huolimatta mitä ilmeisimmin downshiftasi toimestaan. Sen lisäksi että Ari on kokenut tilintarkastaja, hän on myös erinomainen rock-rumpali, eli kyseessä on Dovrelle menetys. Mutta ei hätiä mitiä: Yhtiön hallitukseen nimitettiin DI Sanna Outa-Ollila, jolla pysyvät kapulat myös hyvin käsissä. Joten Dovren seuraava 12 kuukautta ei pitäisi ainakaan rumpalin puutteeseen kaatua.
P.S. Kuulemma neljäntenä ihmisenä kysyin, mistä tulee nimi Suvic. Pohjanmaalla ei kyselläkään mitään epäolennaista. Etelä-Karjalassa taas liki pelkästään niitä. Joka tapauksessa Suuret Visiot Construction (jos nyt oikein muistin) todisti, että jopa insinööreillä voi olla huumorintajua. Tätä on kuitenkin vaarallista yleistää koko insinööripopulaatioon.
