Esittäydyn mielelläni osakespekulantiksi. Tässä on tosin totuutta mukana yhtä paljon kuin Antti Rinteen lausunnossa ”enkä ylipäätään puhu koskaan muuta kuin totta”. Teen nimittäin spekulaatiopäätökseni hyvin samanlaisella ajatusprosessilla kuin itseään osakesijoittajiksi kutsuvatkin. En vain erityisesti yritä peitellä olevani liikenteessä rahanansaitsemistarkoituksessa – kuten kaikki muutkin ovat.
Sijoitusmessuilla pari päivää hetken pyörittyäni tunnen tarpeelliseksi palata taas spekuloinnin perusteiden pariin. Lisäksi Sijoitus Investiksi nykyisin nimetty tapahtuma olisi syytä supistaa yksipäiväiseksi. Pitää olla aika fundamenttiuskovainen asianharrastaja, että jaksaisi kaksi päivää Messukeskuksessa pyöriä. Nykymallissa kaikki tulevat ykköspäivänä ja ne, joilla vielä jalka nousee, menevät illalla johonkin bileisiin. Kakkospäivänä sitten vieraina on lähinnä karkkivajausta potevia eläkeläisiä.
Enkä ole likikään ainoa, joka sisukkaasti kutsuu tapahtumaa Sijoitusmessuiksi. En nyt varsinaisesti ehdota Posti – Itella -Posti -tyyppistä ratkaisua, vaan vähän naureskelen nimenmuutostyöryhmien kyvykkyydelle. Pasilan Mällityöryhmäähän nykyään häpeää jo osa niiden isistäkin. Äidit toki tukevat omiaan vielä väkivaltarikostuomioidenkin yhteydessä.
Menestyksekäs spekulointi on vaikea taitolaji, jossa onnella on suurempi osuus kuin pokerissa. Niinpä arpajaishallintomme saattaakin tulevaisuudessa kieltää osakesijoittamisen. Tämä ei ole kuin puoliläppä, arpajaislakimme on niin huonosti kirjoitettu, että viranomaisella on iso harkintavalta. Tämän perusteellahan juuri laitettiin Liigapörssi kiinni.
Joka tapauksessa on paljon helpompaa yrittää kertoa, millä metodeilla ei ainakaan kannattaisi rahojaan osakespekulaatioissa hävitä, kuin yrittää kertoa miten tiliä varsinaisesti tulee. Koska kuten pokerissakin, kaikki riippuu kaikesta ja oikotietä onneen ei ikävä kyllä ole.
Ahneet sijoittajat tulevat kivikaudelta maailmanloppuun tekemään samoja virheitä – ellei sitten keinoäly korvaa inhimillistä ajattelua Arnold Schwarzeneggerin onnistuessa lopulta terminoimaan Sarah O’Connorin. Jos muuten tykkää heikohkoista toimintaelokuvista, kannattaa uusin terminaattori Dark Fate mennä ilman muuta katsomaan. Tosin suosittelen sekä pohjien että eväiden ottoa.
Vanhan spekulantin kolme perusteesiä:
Spekulointi ei ole lottoa
Järkyttävän suuri osa sijoittajista laittaa rahansa osakkeisiin täysin pseudotieteellisin perustein. Esimerkiksi luettuaan lehdistä Wärtsilän toimitusjohtajan sanomana ”Onhan Wärtsilän tulevaisuus ihan toisenlainen kuin mitä osakkeen arvo nyt” ja tutkimatta asiaa yhtään sen enempää. Siitä olisi päässyt pari viikkoa myöhemmin ottamaan tulosvaroituksen vastaan.
En muuten täysin ymmärrä, miksi Jaakko Eskola saa jatkaa tehtävässään. Olen kuitenkin varma, että hpj Mikael Lilius on ripittänyt Eskolaa ihan kotitarpeiksi siitä, että insinöörien ei pidä sotkeentua ekonomien hommiin eli pörssikurssipohdintoihin. Eikä ainakaan toimitusjohtamastaan pörssiyhtiöstä julkisesti.
Esimerkkini on tosin vähän huono. Toimitusjohtajien lausuntojen analysointi on jo varsin edistynyttä spekulaatiota.
Vaarallisinta sijoittamista on ostaa jotain Privanettia 50 sentillä sillä perusteella, että se joskus maksoi kolme euroa. Firma menee vielä käytännön varmasti nurin, elleivät sen erittäin ansiokkaat myyntimiehet löydä jostain lisää hönöjä laittamaan käsiään paskaan.
Toki yleensä osakespekuloinnin palautusprosentti on 107 ja loton 39. Joten siinä mielessä kyseessä on parempi lotto. Mutta numeroiden valinnalla on paljon väliä, toisin kuin puhtaissa onnenpeleissä.
Maailmassa lienee teknisen analyysin taikureita, jotka pystyvät käppyröitä kääntelemällä tekemään jotain ylituottoa. Mutta kurssikäyrän perusteella sijoituspäätösten tekeminen kuuluu ”Älä yritä tätä kotona” -dokumentteihin.
Osake on osuus yrityksestä, ja sijoituksen menestyksekkyys korreloi erittäin hyvin sen kanssa mihin yritykseen ja millä hinnalla sijoittaa.
Markkina-arvolla on väliä
Elämme siinä mielessä vaarallisia aikoja, että osalla sijoittajista on hintasensitiivisyys vaikuttanut unohtuneen kokonaan. Tämä on yleensä edeltänyt tuomiopäivän pasuunien töräytystä karhumarkkinoiden alun merkiksi.
Kyösti Kakkonen osti Dovrea 0,2075 sentillä, ja sen jälkeen beesaajansa vetivät lapun yli 30 sentin. Haloo Varsova, tämä on 20 miljoonan markkina-arvosta 30 miljoonaan. Kyösti tuskin Dovrelle tuo mitään uutta osaamista. Itse yhtiössä ei tapahtunut yhtään mitään.
Mie irrotin Dovresta, koska näkemykseni mukaan tässä kurssinousussa ahneus selätti terveen järjen. Tämä ei ole mikään epäluottamuslause Dovren johdolle tai hallitukselle, vaan tavanomainen tarina siitä, miten normaalille sijoittajalle kaikelle on hintansa. Jos ei kukaan myy koskaan mitään osakkeita, kuihtuvat pörssit muuten kokonaan.
Sama homma Fodeliassa. Pähkäilin pitkään, merkitsenkö ollenkaan ja huolella tutkittuani päätin lopulta iskeä mahdollisimman isosti. Jos sijoituskohdetta täytyy excelillä tutkia, täytyy marginaalieni olla pieniä.
Olin iloisesti yllättynyt, kun Fodelia avasi noin 20 prosenttia merkintähintansa 4,30 yläpuolella. Kun se seuraavana päivänä nousi melkein toiset 20 pinnaa, totesin maailman menneen sekaisin ja Fodelian maksavan 30 miljoonan sijaan yli 40 miljoonaa. Jos miun piti arpoa 30 miljoonassa, 40 miljoonassa ei ollut enää mitään mietittävää.
Myin kaiken. Jos Fodelia olisi listautunut merkintähintansa tuntumaan, olisin jäänyt odottelemaan seuraavaa osaria ja tarkkailemaan jatkuuko kasvutarina.
Myyntini saattoivat olla hätäisiä eikä niitä ole tarkoitettu ainakaan miksikään myyntisuosituksiksi. Yritin vain valottaa tuoreilla esimerkeillä, minkälainen ajatusprosessi on yli 30-vuotisen sodan käyneen spekulanttiveteraanin myyntipäätösten takana.
Osa kansasta haluaa Kakkosen kyytiin tai ipoinnostukseen mukaan hinnalla millä hyvänsä. Tämä lähestymistapa sekä nostaa riskiä että pienentää odotettua tuottoa radikaalisti. Ellei ymmärrä miksi, saattaa suora osakesijoittaminen olla toki mukava harrastus, muttei mitenkään odotusarvoisesti tie Midasten valtakuntaan.
Prosentin allokaatioon ei kannattaisi hirveästi rehkiä
Lienee selvää, että jossain vaiheessa seniiliydyn niin pahasti, että paras vaihtoehto perikunnallekin olisivat indeksirahastot. Toisaalta eihän tätä orastava alzheimer-tapaus itse mitenkään ymmärrä. Joten tehnen suoria osakesijoituksia lopulliseen omaan ratkaisuuni asti.
Niin kauan, kun luulen olevani tolkuissani, aion edelleenkin lyödä houkutteleviin kohteisiin isosti kiinni. En epätoivoisesti etsi monikymmenkertaistujia, joten mitään valoa ei olisi pienen allokaatiomuutoksen takia hukata hirveästi yhden miehen osaston analyysiaikaa.
Luulen, että ainoa suhteellinen etuni sijoitusmaailmassa on valmius lyödä reilusti rahaa kiinni, jos sattumalta hyvään kohteeseen törmään. Tämä ominaisuus on hioutunut pokerissa, jonka parissa vasta opin mitä odotusarvot oikeastaan ovat. Teorian toki osasin valmiiksi, käytännön soveltamista en. Esimerkiksi pokerin ansiosta ymmärsin 80-luvun osakestrategiani itsemurhaisiksi.
Ilmarisen kannattaa pähkiä pitkään prosentin allokaatiomuutoksia. Useimpien yksityissijoittajien ei ainakaan odotusarvomielessä olisi syytä. Toki jos tykkää sijoitustutkimuksesta ja on fundamentalistinen riskinkarttaja, en tuomitse.
Ehkä tämäkin on itsestäänselvyys, mutta joudun jaarittelemaan joka viikko moneen kertaan kavereitten prosenttipositioista. Eli havaintojeni mukaan merkityksettömän kokoisia sijoituspäätöksiä murehditaan hämmästyttävän paljon ja siksi nostin tämän esille.
Kaikenlaiset janhurrit toki selittävät, että osakkeilla ei kannata käydä kauppaa lainkaan. Eikä ehkä niiden, jotka pitävät Taloussanomia varteenotettavana talousmediana kannatakaan käydä.
Kun kuulin kummisetäni hävinneen yksiön sökössä 60-luvulla, mietin heti, että joku sen voittikin. Osakesijoittaminen on pokeria palkitsevampaa puuhaa, koska ei askarrella kulullista nollasummapeliä, vaan odotusarvoisesti rahat ovat tuottavassa kohteessa.
Osin sama reaktio tuli Hurrin pamfletista. Mietin, että olenpa ollut noheva poika, koska miun on toistaiseksi kannattanut osakepositioita säätää. Toisaalta toki vain luulen, että miulla on perusteet kunnossa. En aio tehdä tieteellistä tutkimusta aiheesta, joten asia jää arvailujen varaan. Olen hyvin saattanut olla vain poikkeuksellisen onnekas.
Niin ainakin kaikki tuntemani indeksiprofeetat väittävät.
Aki Pyysing: Spekulantit tekevät arvokasta työtä
Aki Pyysing: Kuinka paljon sijoitusbuumissa voi Finanssivalvonnan alla myydä vaihtoehtoisia faktoja - Case Privanet
Aki Pyysing: Dovre alkoi ostaa omia osakkeitaan
Akin blogi: Eläköityneen optiospekulantin portfoliosijoitukset
