Narinkkatoria Helsingin Kampissa ei voi päiväsaikaan ylittää ilman, että tarjotaan mahdollisuutta ryhtyä rahan kuukausilahjoittajaksi. Yleensä sanon Unicefin edustajille vihaavani lapsia, erityisesti omiani. WWF:n feissareille taas valehtelen vihaavani eläimiä.
Tämä ei tarkoita, että Unicef tai WWF tekisivät mielestäni jotenkin huonoa työtä. Olen vain addiktoitunut oman hauskan pitämiseen jo vuosikymmeniä sitten.
Hyväntekeväisyydessä itsessään ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Sijoittajaidolini Warren Buffett on esimerkiksi sitoutunut lahjoittamaan 99% Berkshire Hathawayn osakkeistaan hyväntekeväisyyteen. Tämä on jotain 85 miljardia dollaria. Nälkäiset kiittävät, lapsistaan en ole varma.
Pitäisikö amerikkalaisten syyllistää Bill Gatesia varallisuudestaan, kuten demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivä Bernie Sanders tekee, vai olla kiitollisia hänen yllättävän paljon menestystä saamasta ohjelmastaan ”Kaikki miljardöörit lahjoittakaa ainakin 50% varallisuudestanne”?
Enemmän saadaan tietenkin hyvää aikaan, jos rahantekemiseen kyvykkäät gateseina ja buffetteina niputtavat seteleitä parhaansa mukaan – ja sitten toinen jalka haudassa eivät jätäkään sitä seuraavan polven humputeltavaksi.
Ekonomit ovat yleensä keskivertokansalaisia näppärämpiä kasaamaan varallisuutta. Olen Narinkkatorilla selittänytkin, miten saan enemmän hyvää aikaan, jos annan korkoa korolle -efektin takoa arvo-osuustileilleni isompia numeroita ja siirryn hyväntekijäksi vasta sitten, kun olen liian seniili biittaamaan markkinaa.
Eivät ole feissarit juuri teorialleni lämmenneet.
En toki usko kovinkaan monen vassarin hyväksyvän pragmaattista hyväntekeväisyyden optimointimalliani ”hynkyt ensin, hyväntekeväisyys sitten” edes jouluna. Paatuneiden hyvesignaloijien mielestä ainoa oikea tapa tehdä hyvää on toimia verovaroin rahoitetuissa ”yleishyödyllisissä” yhdistyksissä ja vaatia muita maksamaan enemmän veroja. Toki mahdollisimman pienen summan mahdollisimman äänekäs kuukausilahjoittaminen mahdollisimman yhteiskuntavastaiselle järjestölle hyväksytään.
Ajattelin tämän kolumnin sisällön auttavan osakesijoittajia joulupöydissä puolustautumaan sukulaisten syytöksiltä siitä, että osakesijoittajat tekevät vain rahaa, eikä siitä ole mitään hyötyä. On nimittäin täysin avantoon kannettua vettä yrittää selittää paremmistolle jostain resurssien paremmasta allokoitumisesta. Tai siitä miten paljon maksaa veroja. Mikään alle sadan prosentin kun ei Finéreille, Lainàlle ja vastaaville riitä.
Kysymyksen muotoon puettu väitelause on erinomainen metodi siirtää todistetaakka vastapuolelle: ”Kumpi parantaa enemmän maailmaa, Gatesin tuuppaamat 70 miljardia terveydenhuoltoon, koulutukseen ja tasa-arvoon vai Mannerheimintien tukkiminen?”
Jos vastaukseksi tulee ”Mannerheimintien tukkiminen”, suosittelen ottamaan lisää kinkkua ja irrottautumaan keskustelusta, ettei tule syyllistyttyä joulurauhan rikkomiseen.
Hyvää Joulua itse kullekin säädylle!
P.S. Koska en ole Maria Pettersson, tunnustan jo ennen kiinnijäämistäni tekstini iloisesti plagioiduksi Ekonomi-lehdestä 3/2020.
P.P.S. Oon mie jotain pienimuotoista hyväntekeväisyyttä harjoittanut vielä omasta mielestäni viriilissä iässäkin. Kuten laitoin kymppitonnin Pelastusarmeijalle muutama vuosi sitten. Ihan vain pysyäkseni kuukausilahjoittajista kaukana edellä absoluuttisissa ja todistettavissa summissa. Ja koska Pelastusarmeija vuotaa paljon vähemmän kuin muut entiset Veikkauksen edunsaajat. Mutta puhelinlahjoitusten kerjääjille annan vain luuria naamaan. Puhelinmyyjien terrorin vuoksi joudun pitämään kännykkää äänettömällä, enkä tosiaankaan halua lahjoitusvaroillani tukea terrorismia.
