Heräsin puolitoista vuotta sitten helmikuussa Lontoossa puolivakavaan itseaiheutettuun pahoinvointiin. Talviolympialaiset olivat menossa, joten päätin kurkata, näyttäisikö BBC naisten syöksylaskua tai jotain. Jos osakemarkkinat ovat syöksyssä, voi sijoittajamiesten ympärillä pyörivien naisten laskeminen nimittäin onnistua pikku kankkusessakin.
Menossa oli kuitenkin vain miesten viidenkympin hiihto. Jossa karussa oli kaksikko Boshunov/Niskanen. Entisenä fanaattisena penkkiurheilijana unohdin väliaikaiset terveydelliset murheet ja kannustin Iivoa niin, että varmasti ainakin naapurihuoneeseen kuului. Ei ehkä sentään kuitenkaan ihan Pyeongchangiin asti, joten en voi väittää olleeni varsinaisesti vaikuttamassa Niskasen olympiakultaan.
Hivenen ihmettelin, kun maaliintulosta siirryttiin suoraan voittajahaastatteluun. Yllättävän nopeasti tajusin katsoneeni jälkilähetystä ikään kuin livenä. Tästä ei ollut mitään valittamista. Joskus liika ”tieto” voi olla jopa sijoittajallekin haitallista.
Twitteristä selvisi pian, että olin menettänyt Suomen television kommentaattorin legendaarisen analyysin entisen pariviestikaverinsa tilanteesta, kun itänaapurin vaihdetut sukset näyttivät luistavan pelottavan hyvin. Sami Jauhojärvi oli sanonut tilanteessa tornionlaaksolaisittain ja ammattimaisesti: ”Ei mithään hättää”.
Hermostuneet osakemarkkinat
Osakemarkkinoilla on vallinnut hetken aikaa pienimuotoinen paniikinpoikanen. Tämän voi päätellä pörssikurssien lisäksi siitä, että tällä viikolla on kymmenkunta sijoittajaa kysellyt, että olisiko tilanteeseen syytä reagoida.
Kaikille olen vastannut, että en tiedä. Ja jos kertoisin tietäväni, ei olisi syytä kuunnella. Olen melko allerginen lausunnoille, joissa kerrotaan ”Notdkean” menevän vitoseen - ilman varsinaisisia perusteita. Ja sitten jos se tosiaan saavuttaa ennustetun tason (alhaalta tai ylhäältä käsin), hehkutetaan pohjalta ”Mie tiesin tämän”.
Toki oikeaan osunutta arvausta saa tuuletella. Olisi arveluttavaa tuomita tätä, koska teen sitä itsekin aina tilaisuuden tullen. Mutta tiedosta ei oikeaan osuneissa ennustuksissa yleensä ole kysymys, vaan juurikin onnistuneista veikkauksista.
Olen itsestään selvien ja mukamas hauskojen juttujen lisäksi yrittänyt vähän analysoida tilannetta. Taloudelliset näkymät ovatkin varsin synkät. Trumpin ”hyvät ja helposti voitettavat kauppasodat” eivät ole toistaiseksi edenneet kaatumisen kautta voittoon, kuten Lasse Viren Münchenissä 1972. Katsoin muuten hiljan juoksun uusinnan Yle Areenalta, eli aivan kokonaan en ole penkkiurheilusta luopunut.
Jo pelkkä kauppasodan uhka on myrkkyä investoinneille. Jos yritykset eivät löydä oman arvionsa mukaan kannattavia investointikohteita, ne eivät investoi, oli rahaa taseessa vaikka kuinka paljon. Warren Buffetilla olisi jotain 122 miljardia sotakassaa, ja varmasti etsii joka päivä ostettavaa. Ei vain ole löytänyt sellaista, joka maistuisi.
Lisäksi pyöreästi kaikki Euroopan talousindikaattorit osoittavat vähintään itäkaakkoon. Jos taantumaa haluaa, onkin kauppasodan käyminen siihen varsin tehokas keino.
Pienempiin murheisiin tällä hetkellä kuuluu Brexit. Konservatiivit valitsivat johtajakseen Boris Johnsonin, joka suhtautuu totuuteen joskus harvoin käyttökelpoisena työkaluna. Olen vakuuttunut, että Boris tekee kaikkensa - tukkansa pörröisenä pitämisen lisäksi - saadakseen aikaan sopimuksettoman Brexitin. Tämä siis siitä huolimatta, että hän ja päästrateginsa Dominic Cummings ovat kertoneet näin toimivansa. Lentokoneet tästä tuskin tippuisivatkaan taivaalta, mutta saarivaltakunta ajautuisi kyllä vähintään jonkunlaiseen taloudelliseen kaaokseen ja eiköhän Pohjois-Irlannista löydy vielä joitain autopomminrakentamistaitoisia IRA-veteraaneja.
Betfairin vedonlyöntipörssin mukainen todennäköisyys sopimuksettomalle Brexitille tänä vuonna on noussut noin 41 prosenttiin. Ei siis kuitenkaan siihen sataan, mitä jotkut suomalaispoliitikotkin ovat viime päivinä antaneet ymmärtää.
Brexit on tällä hetkellä pieni murhe, koska Hong Kongissa on suurempia. Osmo Soininvaara twiittasi viikolla: ”Spontaaneissa kansanliikkeissä on se ongelma, että kun niitä ei johda kukaan, kukaan ei pysty myöskään päättämään lopettamisesta.” Tässä Ode osui nähdäkseni naulan kantaan, mellakoiden lopettaminen demokratialiikkeen omin voimin on hyvin haastavaa.
Sen sijaan Kiinan Xi pystyy yksin päättämään lähettää mannerkiinalaiset joukot ”rauhoittamaan” tilanteen. Tästä seuraisi kaaos Hong Kongin lisäksi globaalissa taloudessa. Länsimaat joutuisivat kaiketi vastaamaan joillain taloudellisilla pakotteilla ja sitten voitaisiinkin jo varautua pelkän taantumaan sijaan kunnon lamaan.
Joten pörssien hermostuneisuuteen on paljon oikeitakin syitä. Mutta huomattavaa on, että osakekurssit ”tietävät” kaiken ylläolevan ja katsovat eteenpäin. Trumpin voittaakseen 2020 presidentinvaalit pitäisi todennäköisesti pitää sekä USA:n talous nousussa että pörssikurssit ylhäällä. Tämä edellyttänee jonkunlaista sopimista Xi:n kanssa, jolla eivät vaalit ole minkäänlaisena murheena.
Olli Rehnin mukaan Euroopan Keskuspankki käyttää ”suurta rahapoliittista sinkoa” syksyllä. Ampuivat ne sitten pakettiautojen pysäyttämiseen sopivalla Suomen armeijan kertasingolla vai järeämmällä kalustolla, markkinoille on siis tulossa lisää rahaa jollain metodilla.
Mihin pörssikurssit sitten syksyllä menevät, en tosiaan tiedä. Mutta voin kertoa, mitä olen tehnyt.
Akin salkun kevät ja kesä
Mie en ole keksinyt, miten Euroopan nollakoroista päästäisiin eroon. Tai oikeastaan olen. Tehdään vain eurovaltioissa tarpeelliset rakenneuudistukset, katkaistaan yrityszombeilta selkärangat ja siirrytään oikeaan markkinatalouteen. Tätä ennen SaiPa tosin voittaa liigamestaruuden – kahdesti peräkkäin.
Joten näen potentiaalisiksi sijoituskohteiksi edelleen lähinnä osakkeet ja kiinteistöt. Käteinen ei muuten ole varsinainen sijoituskohde, vaan parkkipaikka, jossa vielä hinnat ovat nousemaan päin.
Alkukeväästä salkussani olikin poikkeuksellisen paljon käteiseen rinnastamaani tavaraa. Nyt olen kevään ja kesän mittaan ostellut melko tasaisesti kaikenlaista nähdäkseni taantuman kestävää pientä kivaa. Syklisiin osakkeisiin en ole vieläkään uskaltanut koskea, vaan defensiivisissä olen edelleen pysynyt.
Tosin kuten lähes aina, olen laittanut ostohousut jalkaan liian aikaisin. Lisäksi tällä kertaa olen betsaillut ainakin toistaiseksi hyvin huonosti juosseita hevosia, kuten Ovaroa ja Nordeaa.
Eliniänodotteen vähenemisen myötä olen salkkuallokaatioissani siirtynyt paljon pehmeämpiin ratkaisuihin kuin maailman omasta mielestään varmasti valloittavana kauppatieteen ylioppilaana.
Ajoittaminen osakemarkkinoilla ei nähdäkseni ole ollenkaan niin vaikeaa, kuin monet teoreetikot väittävät. Kun kurssit laskevat, ostaa pikkuhiljaa lisää. Kun kurssit nousevat, keventelee taas sitten vastaavasti. Ei pidä vain tehdä mitään kovin radikaalia, kuten hypätä kokonaan pörssistä ulos tai ottaa sellaisia velkavipuja, että vakuudet voivat kuopassa paukkua. Ei kovin monimutkaista.
En ole - osin iloista punaista näyttävästä - salkustani juuri yhtään huolissani. Oman arvioni mukaan sijoituskohteissani ei konkurssikandidaatteja juuri ole. Nurinmenemispotentiaalia on ehkä vain jollain Neo Industrialilla, mutta sitä on hyvin pienellä painolla. Riskisiäkin osakkeita voi filosofiani mukaan ostaa, mutta niihin ei ole lasten koko perintöä kovin vastuullista sijoittaa. Elleivät nyt mukulat satu olemaan täysiä kusipäitä.
Toivottavasti olen yhtä oikeassa kuin Sami Jauhojärvi 24.2.2018, kun arvailen, ettei tässä ole osakemarkkinoilla mithään hättää.
P.S. Siltä varalta, että jothain hättää kuitenkin tulee, ajattelin neuvotella luottolimiittejäni vähän suuremmiksi.
