”Kysyntä kasvussa ja hinnat maltillistuneet, mutta tulppa odottaa poksahtamistaan” 1/2023
”Hinnoissa vakautumista ja myyntiajoissa lyhentymistä” 4/2023
”Kauppa kävi normaalia selvästi vaisummin, mutta syksy näyttää lupaavalle” 7/2023
Kiinteistönvälittäjän työ on henkisesti hyvin raskasta. Ensin saadakseen kohteen myyntiin täytyy arvioida se vähän yläkanttiin. Ja lopuksi kaupan saadakseen samalle taholle kertoa, ettei se ihan niin arvokas ollutkaan. Välissä täytyy toki väittää ostajakandidaateille, että heitä on liikenteessä pilvin pimein, kiinnittämättä erityistä huomiota oikeasti tarjoushalukkaiden lukumäärään.
Mutta ei ole välttämättä täysin stressivapaata olla Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton tiedostusvastaavakaan. Pitää nimittäin sisukkaasti väittää, että asuntojen hintakehityksessä hyvin lyhyen tunnelin päässä näkyy valoa, eikä se ole vastaantuleva juna. Olen kikatellut itsekseni liiton mainostetuille twiiteille erikoiskatsauksineen, joissa sisukkaasti Sielun Veljiä lainatakseni ”Nyt nykii”. EDIT: Erikoiskatsauksia julkaissut ja twitternäkyvyyttä ostanut liitto on Suomen Kiinteistönvälittäjät ry.
Suomen Kiinteistönvälittäjät ry siis maksaa Xitter-näkyvyydestä lapsiaikuiselle puhuakseen asuntojen hintoja ylös tai ainakin saadakseen ihmisiä tekemään asuntokauppoja. En ole ihan varma strategian toimivuudesta, sillä asuntojen hinnoissa on hehkutuskampanjan kuluessa tapahtunut pahin stetsonin lerpahtaminen sitten finanssikriisin.
Liiton uskottavuudellakin luulisi olevan jotain arvoa, vaikka olisi miten pahamaineisesta alasta kysymys. Jos SKVL profiloituu matiasmäkyseksi, saattavat alan lainsäädäntöhankkeissa sen lobbaamista kuunnella vain omassa puolueessaankin oppositioon joutuneet vasemmistodemarit.
Siitä huolimatta, että kiinteistönvälittäjät väittävät hintojen olevan kohta nousussa, voi nyt olla fiksukin hetki ostaa kämppä. Ainakin kymmenkunta prosenttia parempi kuin vuosi sitten. Kiinteistönvälittäjäliittojen markkinakatsauksien otsikoita ei siis kannata käyttää kontraindikaattorinakaan. Ne pysyvät kyllä positiivisina, vaikka joskus oikeastikin näyttäisi lupaavalta.
Syöksylaskijoita kaikki tyynni
Tämänhetkinen tilanne asuntomarkkinoilla näyttää käppyräkansan silmin pelottavalta:
Lisäksi voitaneen olla varmoja, että graafit jatkavat vielä ainakin hetken laskuaan, kunhan loppukesällä sovitut kaupat saadaan ensin tehtyä ja sitten tilastoihin.
Lisäksi Suomi on ajautumassa taantumaan jopa Ossuuspankin mielestä. Ainakin rakennusalan työttömyys kasvaa auringonvarmasti ja työttömät muuten aika harvoin uutta asuntoa ostavat.
Eurokorot ottivat Viagraa
Korotkin ovat nousussa, kuten patologiset käyrien ekstrapoloijat tapaavat sanoa.
Itse muotoilisin, että eurokorot nousivat nollasta neljään aika monet tai ainakin miut yllättäneen nopeasti. Ja paljon korkeammalle kuin kuvittelin euroalueen eväiden riittävän. Mihin ne taas jatkossa menevät, on epäselvää kuin David Coverdalelle biisissä ”Here I Go Again”. Vanha lavalla itsensähiplaajakin toki tiesi, missä oli ollut. “I don't know where I'm going. But I sure know where I've been.”
Veri virtaa kadulla
Kaikki itseään kunnioittamattomat sijoituskirjoittajat (incl. me) tykkäävät olla lainaavinaan Nathnan M. Rotschildtiä, jonka väitetään sanoneen ”Kun veri virtaa kaduilla, on aika ostaa”. Onko Britannian Napoleonin sodat rahoittanut pankkiiri oikeasti sanonut näin vai ei, tuskin on kovin relevanttia. Koska vertauskuva on hauska. Ja soveltuu myös asuntomarkkinoihin. Asuntoja oli esimerkiksi paljon parempi ostaa 1992 oikean laman keskellä kuin 1989 iloisten kasinovuosien ja Holkerin hallitun rakennemuutoksen kalkkiviivoilla.
Pyöreästi kaikki asunnonostokykyiset tietävät hintojen laskeneen, taantuman tulevan ja korkojen nousseen. Asumisen tarve ei ole kadonnut mihinkään, mutta tilanne pelottaa melkein kaikkia. Isossakin mediassa kirjoitellaan pakkorealisointienkin uhasta säännöllisesti. Mutta mikäpä sen mukavampaa, kuin ostaa pakon edessä myyvältä.
Kun muut pelkäävät, kannattaa yleensä olla rohkea. Jos esimerkiksi Christine Lagarde solariumissaan meditoidessa keksii, että eiköhän nämä koronnostot tähän hätään riitä, ottavat vapaaehtoisesti asuntoaan myyvät heti pari taka-askelta. Ja pakkohuutokauppoihin tulee tungosta muistakin kuin uteliaista naapureista ja vahingoniloisista vihahenkilöistä.
En siis povaa mitään asuntomarkkinoiden äkkikäännettä, mutta sellaisenkin mahdollisuus kannattaa pitää mielessä. Ja toki luonnollisesti tarkastella sekä paikkakunnan että taloyhtiön elinkelpoisuutta. Kiteyttäisin näkemykseni asuntomarkkinoista SDP:n edellisen puheenjohtajan viisaita sanoja mukaillen:
Nyt on oikea aika lähteä tekemään laatumökeistä rivoja tarjouksia.
