Juhannusviikolla OmaSp:n hallitus vihdoin ymmärsi, että sen oli pakko päästää irti kaikkien aikojen kyvystään eli toimitusjohtaja Pasi Sydänlammista. Hallituksen puheenjohtaja muisti kuitenkin kiittää Sydänlammia hänen pitkäaikaisesta panoksestaan ja urastaan OmaSp:ssä.
Ulkopuoliselle tarkkailijalle toimitusjohtajan tilanne vaikutti lähinnä pitkitetyltä joutsenlaululta maaliskuisen varatoimitusjohtajansa Pasi Turtion äkkilähdön ja huhtikuisen tulosvaroituksensa jälkeen. Jos varatj on tehnyt jotain sellaista, mistä seuraa 20 miljoonaa ”harkinnanvaraista lisävarausta” (=luottotappioita), on pankin toimitusjohtaja ollut mukana päätöksissä. Tai mikäli hänet on onnistuttu pitämään pimennossa, vielä pahempi. Molemmissa tapauksissa toimitusjohtajan lähtölaskenta oli jo alkanut.
Tosin isännättömän rahan organisaatiossa ovenkarmit ovat epäonnistujan kaulassa hivenen rauhallisempaan tahtiin kuin yhden eteläafrikkalaisen lapsiaikuisen bisneksissä.
Tulosvaroituksen jälkeen OmaSp aloitti siilipuolustuksen ja vaikeni kaikesta mistä suinkin ilkesi pankkisalaisuuteen ja hiljaiseen kauteen vedoten. Vanhan säästöpankkityöntekijän silmin vaikutti otetulta lisäajalta papereiden työntämiseksi silppureihin.
Noh, varmaan myös pohdittiin henkilöratkaisuja. Hallituksen puheenjohtaja teki 23.5. saman ratkaisun, kuin miekin olisin vastaavassa positiossa tehnyt, ja erosi. Hivenen kummallista kyllä, uudeksi puheenjohtajaksi otettiin vanhan hallituksen jäsen, vaikkakin tuoreehko sellainen. Jos pankin kirjat haiskahtavat vähänkin keitetyiltä, olisi ulkopuolisella ratsuväellä kiire ratsastaa paikalle, ennen kuin kaikkien arveluttavien luottopäätösten allekirjoitukset roihuavat jo takassa.
Meno kuin säästöpankissa
Olin Helsingin Suomalaisessa Säästöpankissa töissä säästöpankkikriisin kulta-aikaan 1988-1992. Tämän viikon Talouselämästä tuli paljon muistoja varsinkin pankkiurani viimeiseltä vuodelta, jolloin miulle mm. selvisi, miten niitä asuntoluottoja 1980-luvulla myönnettiin: Tarvittiin lähinnä asunto-osakekirja ja puhtaita vaatteita pultsarille.
”Pankin asiakkaiden lisäksi myös henkilöstölle tyrkytettiin sijoitusasuntolainaa.”
Lainaa tosiaan myytiin 1980-luvullakin aggressiivisesti. Ei ehkä kuitenkaan HSSP:n henkilöstölle. Jouduin itsekin jonkun aikaa etsimään pankinjohtajaa, joka myöntäisi persaukiselle oman pankin sijoitusneuvojalle miljoonaluotot.
”Pankki lainoitti taloyhtiöitä. Sitten se rahoitti näistä taloista asuntoja ostaneita sijoittajia.”
Tuttua huttua. Miut lähetettiin erikoistehtävään Kluuvin konttoriin tutkimaan pankin riskejä yhdessä – melko pian nurin menneessä – pörssiyhtiössä. Ilmeni, että pankilla oli yhtiön osakkeita, se rahoitti yhtiötä ja lisäksi lainoitti yhtiön osakkaita. Luottojen vakuutena olivat luonnollisesti kyseisen kioskin osakkeet. Riskienhallintaa iloisella 80-luvulla.
Tilanne on tainnut 2020-luvulla olla jo jonkun aikaa, että Helsingissä on uudenkarheita OmaSp:n rahoittamia kerrostaloja, joihin ei enää löydy yhtiölainojen vuoksi eurollakaan ostajia. Taitavasti vivutettu, sanoisin.
”Lainaa turvaavia vakuuksia ja asiakkaan maksukykyä ei voinut todentaa asiakirjoista. Hän ei vienyt luottoa eteenpäin. Lopulta laina kuitenkin hyväksyttiin Seinäjoen konttorilta. Työntekijä ei löytänyt jälkikäteenkään tarvittavia dokumentteja pankin järjestelmästä.”
Tässä siirryttiinkin sitten riskinotosta riskien keskittämisen kautta rikollisuuteen. Oli HSSP:ssäkin joitain asiakirjapuutteita (=isännöitsijäntodistus puuttui tms.), mutta silloin oli 1980-luku ja pankki-ATK:kin lapsenkengissä. Oletin tällaisen pankkitoiminnan jääneen 1980-luvun myötä Suomessa pankkihistoriaan.
Sitten kun vielä lisätään, että pankin toimitusjohtaja ja oikea kätensä ovat tehneet kumpikin miljoonatilin vuonna 2023(!) kiinteistösijoituksissa yhdessä ilmeisesti suurimman asiakkaansa kanssa, voitaneen veikata, että OmaSp-kriisissä loppuu seuraajilta vielä popparit kesken. Vaikenemalla ei muuten pääse sopuleista eroon, kun ne ovat kerran veren makuun päässeet.
Itse betsaan lehtijuttujen ja pankkikokemukseni perusteella, että olemme nähneet Omassa Säästöpankissa luottotappioiden jäävuoren huipun. Kaivoinkin naftaliinista vanhan 1990-luvun alun tunnuslukuni eli Arvatut luottotappiot per koko oma pääoma. Tämän tunnusluvun perusteella (oli yli yksi) totesin HSSP:n konkurssikypsäksi viimeistään vuonna 1991 ja vuosi ennen Suomen Säästöpankin (R.I.P. sekin) perustamista.
Omaa pääomaa OmaSp:llä on reippaat 500 megaa. Talouselämän jutun perusteella pehmeää skriittaa on miljoonia siellä ja kymmeniä täällä, mutta ei nyt ehkä toivottavasti kuitenkaan edes sataa miljoonaa yhteensä. Mutta se sata megaa saattaa hyvinkin vielä löytyä, jos joku ihan löytääkseen (eikä siis piilottaakseen) etsii.
Sitten voi olla, että TE ei ole kaikkea löytänyt, vaikka on kiinnityksiä ansiokkaasti perannutkin. Luultavasti entisen henkilökunnan ilmiantojen perusteella. Tässä tapauksessa pidän muuten kantelemista yhteiskunnallisesti kannustettavana toimintana. Uutta pankkikriisiä emme todellakaan kaipaa.
Eikä sellaista Suomessa sitten 1990-luvun ole ollutkaan. Finanssikriisi 2007-2009 oli pelkkää näpertelyä.
Pankkikriisiä tästäkään ei saa millään, pankki on riittävän pieni. Tai jos saa, ostan muita pankkeja. OmaSp:kin veikkaisin kestävän pystyssä. Tietysti jos on pitänyt valtakunnan yllä valtakunnan lepsuinta luotonantopolitiikkaa useita vuosia, mahtuu kuuden miljardin antolainaukseen kaikenlaista osumaa.
Henkilökohtaisesti harmillista tässä on, että OmaSp:n suurin omistaja on Etelä-Karjalan Säästöpankkisäätiö. Nostin aikoinani EKSP:stä opintolainani ja sain vielä sieltä viimeisen sijoituslainani 1990-luvun alussa, kun kukaan muu ei enää antanut. Ilman tuota lainaa olisin luultavasti käynyt ottamassa vauhtia varattomuuden puolella. Onneksi kuitenkin jutussa väitetään pankkia johdetun Seinäjoelta, vaikka pääkonttorinsa onkin Lappeenrannassa.
Hallitusta pitää vaihtaa
Samalla kun OmaSp antoi kenkää toimitusjohtajalleen (ihan sama miulle ”sovittiinko” tämä vai ei) se nimesi nimitysvaliokuntaan viisi jäsentä, kaikki viiden suurimman omistajan eli säätöpankkisäätiöiden nimeäminä.
Tälle viisikolle miulla onkin nyt sitten viesti: Puhdistakaa se hallitus nyt heti ensi alkuun. Näytöt on nähdäkseni annettu, kun ovat hyväksyneet Sydänlammin ja Turtion omien bisnesten rahoittamisen. Ottakaa tilalle rahoitusalan ammattilaisia, eikä pelkästään yleisnäppäriä ja -mukavia poikia ja tyttöjä. Teillä on kiire löytää ja pelastaa OmaSp:n taseen terve osa.
Lisäksi lehti- ja muiden tietojen mukaan hyvin sisäänlämpiävän organisaation tervehdyttäminen ei onnistu sisältä käsin.
Tai mitäs sitä turhia tekemään vielä mitään radikaaleja ratkaisuja. Mie oon vähän shorttina OmaSp:ssä. Viimeksi olin mihinkään instrumenttiin lyhyenä vuonna 1995. Toiset osallistuvat ikäloppujen SM-kisoihin tunteakseen itsensä vielä nuoreksi. Mie taas aloin shorttailla skandaalipankkeja.
P.S.
Onnistuin välttämään melkein kaikki nousut OmaSP:ssä, koska ajattelin, että jos Zsarille antaa, antaa kaikille ja se on jopa arvoliberaalin mielestä vähän liian monelle.
En ole julkaissut shorttiani aikaisemmin keskustelupalstalla, koska pelkäsin meidän nilkkien paahtavan perässä. Lyhyeksi myynnillä kun voi menettää koko omaisuutensa. Ostamalla vain sijoitetut varat. Enkä suosittele ketään muuta menemään shortiksi, tai edes myymään osakkeitaan. Tehkää omat päätelmänne tilanteesta.
Kaikilla virallisilla tunnusluvuillahan OmaSp on poskettoman halpa. Inderesin ennusteilla 2024 P/E on alle viisi. Mikä on mielestäni arvoansa. Mutta voihan se olla niinkin, että OmaSp:n holveista löytyy turvaavat vakuudet esimerkiksi Raimo Sarajärven kiinteistöimperiumin jalkapallostadioineen lainoille. Jos omavelkainen takaus löytyy, pienentää se yksinään arvioituja luottotappioita radikaalisti.
P.P.S. Onkohan säästöpankkisäätiöt muuten edelleen täysin itse itseään täydentäviä, kuten ainakin HSSP oli 1980-luvulla? Vaaleilla valittiin 10 uutta jäsentä 40-henkiseen isännistöön. Sitten nämä vanhat 40 ja uudet 10 kokoontuivat ja valitsivat keskuudestaan 40 ”uutta” isäntää. Yleensä vanhat 40 jatkoivat, ellei ollut eroamisia tai kuolemantapauksia.
Talouselämä 18.6.2024: Asuntobisnestä pankkisalaisuuden varjossa ja kuuden miljoonan euron Fincap-mysteeri – Talouselämä selvitti, mitä Oma Säästöpankissa on tapahtunut
Kauppalehti 15.6.2024: Kriisissä rämpivä Oma Säästöpankki voi tarjota sijoittajalle kymmenien prosenttien tuoton
Kauppalehti 25.4.2024: Miksi Oma Säästöpankki vaikenee?
