Jos kysyy miulta ”Mihin nyt kannattaisi sijoittaa?” kerjää verta nenästään. Eli on huomattava mahdollisuus tulla paikalla olevan yleisön naurun kohteeksi, mikä on useimmille suomalaisille selkeästi pahempaa kuin saada kirveestä ainakaan hamarapuolella.
Jos kyseessä on täysin tuntematon, vastaan yleensä rehellisesti ”Sen kun tietäisikin”. Yritän työkseni arvailla epävarmaa tulevaisuutta, mutta en ole mistään varma. Tämä vastaus johti kerran pokeripöydässä reaktioon ”Olet sitten mulkku, kun et halua jakaa muille”.
Tutummille saatan vastata ”Juuri siun kannattaisi sijoittaa pelisi kehittämiseen” tai ”Ei ainakaan noihin vaatteisiin, joita on päälläsi”. Nämäkään vastaukset eivät ole aina johtaneet positiivisiin reaktioihin.
Tosin edustan sitä filosofian koulukuntaa, että kysyminen ei ole koskaan tyhmää, mutta tietäväisen esittäminen aiheesta, josta on iloisesti pihalla, on sekä raivostuttavaa että tyhmää. Bangkokissa jos kysyy tietä, saa aina vastauksen, koska kulttuuriin ei kuulu olla a) auttamatta b) tietämättä vastausta. Melko nopeasti opin siellä luottamaan enemmän vajavaisiin suunnistustaitoihini ja epätarkkaan turistikarttaan kuin paikallisten varmoihin neuvoihin.
Mutta kysyessäkin kannattaisi keskittyä kysymään relevantteja kysymyksiä. ”Ajeleekohan Elon Musk ihan täysillä valoilla” ja ”Onko Teslan 47 miljardin dollarin markkina-arvo perusteltu” ovat esimerkiksi keskustelunarvoisia aiheita. Ensimmäiseen sanoisin ”Twiittiensä perusteella ei” ja jälkimmäiseen ”Haiskahtaa kalliilta, mutta tilanne on epäselvä”.
”Mihin nyt kannattaisi sijoittaa” taas ei ole ilman lisäinformaatiota järkevästi vastattavissa. Kenen kannattaa sijoittaa mihinkin riippuu kovin monesta tekijästä. Pitäisi vähintään selvittää paljonko kysyjällä on sijoitettavaa, mikä on oikea riskinsietokykynsä ja minkälaisia tuottoja hän tavoittelee, ennen kuin voi antaa mitään vähänkään hyödyllisiä vastauksia.
Pankin sijoitusneuvoja toki suosittelee pankin omia rahastoja sen enempää murehtimatta, koska bonuksensa riippuvat niiden myynnistä. Joten jos haluaa nopean vastauksen, pankista kuin pankista sen saa. Mie taas olen kovin taipuvainen vastaamaan juuri tähän usein kuulemaani kysymykseen jollain omasta mielestäni hauskalla läpällä.
Vedän hätäisiä johtopäätöksiä heti ihmisten ensikysymystenkin perusteella. En voi tälle mitään, spekulatiivinen sijoittaminen osakkeisiin ja ammattimainen pokerinpeluu saavat ihmisen siviilien silmissä vaikuttamaan kyyniseltä mulkulta. Toki tämä johtopäätös ei ole ainakaan kokonaan vailla perusteita.
Joskus olen ollut oikeassakin. Vuonna 2008 vastasin Pokeritiedon keskustelupalstalle minulle tuntemattoman nimimerkin Jeans89:n omahakäsikysymyksiin ja lopetin pohdiskeluni näin:
”Eväät Omahaan ovat sinulla erittäin hyvät, kysyt nimenomaan järkeviä kysymyksiä ja pohdit peliäsi. Näissä jaoissa ei ollut mitään dramaattista eikä minun analyysini ole maailmanselitys.
Tämä oli todella hieno poikkeus verrattuna posteihin “kippaanko tässä keskisetin” ja vielä pahempaa “Minulla oli saletit ja minusta vedettiin ohi mitä olisi pitänyt tehdä toisin?”
Epäilen, että tapaamme jonain päivänä samassa pöydässä. Silloin saatan katua, että innostuin näitä analysoimaan.”
Olemme myöhemmin tosiaankin tavanneet Jens Kyllösen kanssa samassa pöydässä, ja nuorukainen meni pokeriosaamisessa ohi viimeistään täytettyään yhdeksäntoista vuotta eli muutama kuukausi tämän ensikosketuksemme jälkeen. Tosin vastauksillani ei ollut tähän mitään merkitystä, enkä kadu niitä, vaan rehvastelen mielelläni tällä kertaa oikeaan osuneella arvauksellani.
Sijoittamisessa keskustellaan käsittämättömän paljon lillukanvarsista. Jos havaitsen jonkun naama punaisena vaativan pörssiyhtiöltä osakesplittiä tai kvartaaliosinkoja, osallistun usein keskusteluun omalla ystävällisellä tavallani, joka on omiaan vähentämään ystävien lukumäärää. Mie vaadin sijoituskohteiltani erkkisinkkona ennemmin tuloksentekoa kuin suuren yleisön psykologisiin väärinkäsityksiin perustuvien toiveajatusten täyttämistä.
Missään tapauksessa en kuitenkaan halua kannustaa kyselemään vähemmän. Kun joku kysyy Sijoitustiedon keskustelupalstalla jonkun triviaalikysymyksen vaikkapa osingon irtoamisesta, vastan mielelläni, koska oikean tiedon levittäminen on yhteiskunnallisestikin hyvä asia.
Lisäksi jos joku omahyväinen hauskanpitäjä heittää vastaukseensa mukaan jonkun laadukkaan ”Google.com” -läpän, ei kannata masentua. Nauraminen pidentää ikää, ja kyky nauraa myös itselleen on eduksi sijoittajauralla. Vain itselleen rehelliset ihmiset pystyvät pelaamaan pokeria voitollisesti ja heillä on hyvät edellytykset tulla menestyksekkäiksi sijoittajiksikin.
Tosin valitettavasti vain muille epärehellinen väki pystyy myymään muille riskittömiä 20 prosentin tuottoja. Mutta näiden tarinoiden uskojille sitten jo pitääkin nauraa. Eivät ne asiallisesta analyysista ota kuitenkaan opikseen, mutta muut saattavat yrittää varoa joutumasta yleisen naureskelun kohteeksi.
Tämä tosin johtaa siihen, että ihmiset yleisesti salaavat huonot sijoituksensa. Tämä on väärin, koska kaikkien kannattaisi erityisesti pohdiskella, miksi luulivat ostavansa Midaksen kiven ja saaneensa Seitsemän tähden liikkeen. Harhalaukausten jälkeen kannattaa korjata tähtäintä eikä väittää olleensa ampumatta.
Joka tapauksessa sijoittaminen on iloinen asia. Kysellään jatkossakin vain tyhmiäkin kysymyksiä aiheesta ja nauretaan sitten niille kaikki yhdessä. Kun kaikki geelitukat pystyvät mikaelrautasena nauramaan itsekin geeleilleen, ollaan jo aika lähellä maailmanrauhan saavuttamista.
Aki Pyysingin blogi: Eläköityneen optiospekulantin portfoliosijoitukset
