Osakemarkkinoilla ei onneksi olekaan kuplaa, vaikka olen viime aikoina välillä ollut siitä huolestunut. Tämän voi päätellä Taloussanomien eilisestä otsikosta ”Kokeneet sijoittajat näkevät selkeän markkinakuplan”. Käytän siis Taloussanomien otsikoita kontraindikaattorina.
Otsikko ei tosin vastaa jutun sisältöä, mutta se näyttää olevan nykyisin samanlainen Maan Tapa kuin poliittiset virkanimitykset ovat olleet jo pitkään. Esittäytyisin muuten paljon mieluummin sutenööriksi tai jopa perustuslakijuristiksi kuin Sanomien nettiotsikkovastaavaksi.
Empiiristen tutkimusteni perusteella innokkaimmin kuplaa huutavat laskua jostain syystä toivovat. Tavallisin syy karhumarkkinoiden toivomiseen on liian aikaisin myydyt tai liian pienet osakepositiot. Toinen hyvin yleinen peruste ovat kateus isommalla markkinariskillä ajelleita kohtaan.
Jotkut osakkeet ja omaisuuslajit toki ovat käytännön varmasti kuplassa. Mutta sellainen tilanne on osakemarkkinoilla päällä lähes aina. Listalta on kaikkina aikoina löytynyt sekä yli- että aliarvostettuja yhtiöitä ja toimialoja. Muuta väittävät ovat ehkä perehtyneet rahoituksen perusteisiin, mutta eivät yleensä käytännössä ole perehtyneet osakemarkkinaan muuten kuin jollain epäonnistuneella pintaraapaisuilla.
Olen toki näkevinäni itsekin kuplia siellä täällä. Mieli on tehnyt aika ajoin shortata kaikenlaista Teslasta Bitcoiniin. En tosin ole ollut lähelläkään liipaisimen painamista, vaan olen seuraillut kuvittelemieni kuplien pullistumisia täysin eunukkina haaremissa.
Mikä lienee johdannaissotakokemuksella varustettujen fundamenttisijoittajien keskuudessa selvästi mediaanitulosta parempi. Aika moni saman hiippakunnan edustaja on nimittäin käynyt vähän polttamassa kynsiään sekä sähköautoissa että vielä räjähdysherkemmissä vekottimissa.
Olen neuvotellut itseni kanssa, että en ilman kunnon insidertason-tietoa (=supervahva näkemys, joka ei ole markkinoiden yleinen käsitys) tosiaankaan myy mitään lyhyeksi. Jos jonkun yhtiön markkina-arvo on 30x liikevaihto, se voi yhtä hyvin mennä 40x. Tai 100x. Seurasin teknokuplassa lähinnä katseella älyvapaiden hintojen menemistä vielä älyvapaammiksi.
Lisäksi tykkään nukkua yöni hyvin. Tässä tosin ovat säännölliset laihdutusyritykseni kovasti haitaksi. Mutta en kaipaa kuralla olevia shorttipositioita lainkaan murheekseni. Voi olla, että jätän pokeritermein valueta pöydälle väistellessäni osakkeiden shorttaamista ortodoksisesti. Toistaiseksi olen kyllä pelkästään säästänyt rahaa.
Sen sijaan hodlailen P/E 10 - 15 osakkeitani ja toivon saavani niistä 7 – 10 prosenttia vuotuista tuottoa. Näin kyllä pitkällä aikavälillä käykin, jos yhtiöitteni tulostaso pysyy nykyisenä. Tästä ei valitettavasti ole täyttä varmuutta, osakesijoittaminen on kuitenkin riskibisnestä.
Ehkä pitäisi tunnustaa haaveilevani joillain pikkutreideillä tekeväni mahdollisesti jotain lisänököä? En taida kuitenkaan. Saisin vain kimppuuni ”Osakemarkkinoita ei voi biitata” -fundamentalistit. Jotka ovat asiassaan yhtä kiihkeitä ja oikeassa kuin talibanit naisten kohtelussaan.
Kupla on epäselvä, mutta FOMO on varma
Olen tänä vuonna päässyt tarkkailemaan hyvin kokeneiden osakesijoittajien kryptokuumeeseen sairastumista. Vuosi sitten saatuna tauti ei olisi ollut muuten niin vaarallinen. Suomessa naapurien bileiden seuraaminen tyytyväisenä omalta kuistilta käsin ei ole näköjään vieläkään muodostunut erityisen suosituksi ajanvietteeksi. Jos olisi pakko betsata, löisin vetoa sen puolesta, että tänä vuonna aloittaneet kryptosijoittajat jäävät keskimäärin uraltaan tappiolle. Mutta en todellakaan ole halukas lyömään asiasta vetoa eli shorttaamaan kryptoja. Onnekkaasti luiskahdin ainoasta lyömästäni Bitcoin-vedosta voittajana ulos.
Miehistä parhaimmatkin ovat selkeästi altistuneet FOMO:lle (Fear Of Missing Out). Jos Mikko Mäkinen oikeasti pitää ”parin euron” (=27%) mahdollisia nousuja mitättöminä, olemme ehkä sittenkin ajamassa ensimmäisessä luokassa helvettiin yhdessä Suomen valtiontalouden kanssa. Nollakorko-olosuhteissa 27 prosenttia on törkeän paljon tuottoa.
Aika harvoin näen yli 30 prosentin aliarvostuksia edes pilkun lähestyessä. Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että Daytrader muotoili vain vähän löysästi ”Ehkä paluu normaaliin voisi nostaa Cityconia pari euroa?” Jos näin oikeasti kävisi, olisin onnesta soikeana. Tosin tuskin koko Citykani-farmini selviäisi hengissä sinne asti.
Jos lukee sijoittamisen facebook-ryhmiä, ne indikoivat kyllä kuplaa. Markkinoille on tullut mukaan perusteistakin aivan iloisen pihalla olevaa väkeä, kuten yleensä aina ennen markkinoiden taitekohtia.
Oletan useimpien noviisien tulleen osakemarkkinoille juuri FOMO:n ansiosta, joten markkinatilanne on räjähdysherkkä. Mutta yleistä kuplaa en silti näe, koska en usko eurokorkojen nousuun. Kun joku ennustajaukko povaa korkojen nousua, kysykää häneltä 1) Mitä korkoja hän tarkoittaa? 2) Kuinka korkean korkotason hänen mielestään Etelä-Euroopan maat kestävät? 3) Kenen käsissä eurokorot ovat ja antaako tämä taho valtiontalouksien ajautua maksukyvyttömyyteen?
Oikea kupla on julkisella sektorilla
Kehysriihidraamaa seurattuani olen päätellyt Marinin hallituksen aikovan työntää kaikki julkisen sektorin murheet seuraavan hallituksen niskaan. Näyttää selvältä, että koronakriisi on kohta ohi ja nousukausi ovella. Ja viisikko vaikuttaa haluavan jatkaa julkisen sektorin mahdollisimman kiihtyvää velkaantumista.
Sivuutan kokonaan höpinät ”Rahaa riittää, kunhan keskuspankki sitä painaa” tai ”Kannattaa antaa mennä vaan, kun Etelä-Euroopassakin pidetään bileitä”. Kaikki täysipäiset ymmärtävät, että velkaantuneella valtiolla on seuraavassa kriisissä vähemmän luotonottomahdollisuuksia käytettävissään.
Mikä musta joutsen seuraava on, en tiedä. Ehkä Putin pitää seuraavat sotaharjoituksensa Karjalassa eikä Krimillä? Tai joku virusmuunnos läpäisee kaikki vanhat ja uudetkin rokotteet? Tai finanssijärjestelmämme tosiaan romahtaa muissakin kuin Bitcoin-Petejen myyntipuheissa?
Ei se joutsen musta olisikaan, jos sitä osaisi odottaa. Mutta joku uusikin kriisi vielä Suomeakin kohtaa. Ja olisi mukavaa, että tykkejä ja vielä ammuksiakin niihin olisi varastossa vähän enemmän kuin talvisodassa.
Koronan luulisi opettaneen ainakin kuntosali- ja ravintolayrittäjille vararahastojen merkityksen. Vasemmistoliitto tosin teeskentelee ymmärtämätöntä, ja vaatii paluuta vuokrasääntelyyn. Vuokra-asuntojen tarjonnan rajoittaminen ratkaiseekin kalliin asumisen ongelmat yhtä näppärästi kuin mie kudon sukkia. Eipä tarvitse sitten kuin asunnon ostamiseen kykenevien muuttaa turhaan kämpästä toiseen.
Setämiehenä muistutan, että 1986 oli voimassa vielä vuokrasääntely. Tämä tarkoitti, että Helsingissä ei vapailla markkinoilla ollut vuokra-asuntoja tarjolla ollenkaan. Oma opiskelupaikkani ratkesi, kun luin jostain esitteestä, että Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta (KY) takaa kaikille ulkopaikkakuntalaisille asunnon. En tiennyt tästä lukiessani, mitä kauppatieteet oikeastaan ovat, mutta asunto Helsingistä (vaikka oli 12 neliömetriä ennestään tuntemattoman kanssa) oli sellainen porkkana, jonka nielaisin pureskelematta.
Toki vassareiden intresseissä lienee, että luokkahypyt ovat mahdottomia, joten esityksensä voi olla puolueen kannalta ihan järjellinen. Jos siis tavoitteensa on saada ääniä kansanosalta, joka toivoo saavansa jollain taikasauvalla halvemman ja isomman vuokra-asunnon.
Miten pitäisi reagoida julkisen sektorin velkaongelmaan?
Poliitikkojen neuvomisen näen kannattamattomana. Useimmat heistä tietäisivät, mitä pitäisi tehdä, mutta eivät sen tekemisen jälkeen tiedä miten tulisivat valituiksi uudestaan.
Mutta yksityisen ihmisen olisi perusteltua varautua siihen, että julkisen sektorin vajeet tulevat vielä verojen, maksujen ja petettyjen eläkelupausten muodossa kansan maksettaviksi.
Joten kannattaa säätää kukin mahdollisuuksiensa mukaan oma taloutensa mahdollisimman ylijäämäiseksi ja kerätä niitä vararahastoja. Ja huolimatta siitä, että osakkeiden tuotto-odotus lienee alhaisempi kuin pitkään aikaan, on se kuitenkin edelleen pitkällä aikavälillä positiivinen. Joten tänäänkin (tai tarkemmin ehkä maanantaina) on hyvä päivä aloittaa osakesijoittaminen.
Eivät pörssiyhtiöt nimittäin sovinnolla tee tappiota. Vapaaehtoisen tappion tekemisen ne jättävät julkisen sektorin privilegioksi.
P.S. Hehkutan uudelleen HS-Visiota. Olen nähnyt paljon istuvia pörssiyhtiöiden hallitusten puheenjohtajia, joiden parasta ennen päiväys oli vuosikymmen pari sitten. Mutta en ole muistaakseni koskaan nähnyt valtamedian paljastavan, että keisarilla ei ole vaatteita.
Elina Lappalaisen lauantainen juttu Biohitistä ja sen pääomistaja/hpj Osmo Suovanniemestä oli aika kova. Epäilen asiasta käytävän vielä oikeutta, sillä ainakin nuorempi Osmo oli kova poika prosessoimaan.
En tiedä nykytilanteesta jutun ulkopuolelta mitään, mutta touhuiluaan Labsystemsin kanssa 80-luvulla tarkkailtuani olen menestyksekkäästi väistellyt kaikkia sijoituksia Suovanniemen yhtiöihin. Enkä siis saanut mitään osumaa Labsystemsissäkään.
En silloinkaan erityisesti halunnut koskea sellaiseen, mitä en ymmärtänyt. Lisäksi vaikutti siltä, että Osmon lausunnot olivat säännöllisesti optimistisempia kuin mitä oikeasti tapahtui, joten en nähnyt kovin tarpeelliseksi yrittääkään ymmärtää.
