Aviation Club de Francella pelataan lähes ympäri vuorokauden 5-5 NL Holdemia. Tämän paremman liverahapelin löytäminen on todella vaikeaa. Peli ei ole aivan niin pientä kuin miltä kuulostaa. Tavanomaisin avausreissu vähänkään pitempään kestäneessä pelissä on 40-50 euroon. Tämä koskee kahta kolmasosaa poteista. Reissun maksaa tavallisesti vähintään kolme pelaajaa. Monet pelaajat harrastavat kellon ympäri pelaamista, joten pelissä voi olla useita monen tuhannen euron stäkkejä. Monet aloittavat minimillä, survaisevat sen keskelle kahdella isohkolla kortilla ja jollei palautusta tule ostavat viidelläsadalla. Hyvää pelistrategiaa ei kannata vaihtaa vielä viidelläsadalla, mutta jos epäonni kohtaa, on aika ostaa tonnilla. Sitten siirrytään peliin, jossa avausreissu on muutaman kympin ja aletaan pelata deep stack NLH:ta.
Useimmat pelaajat, jotka ennen floppia maksavat tyytyväisenä jopa kolmasosan stakistaaan 87:lla, eivät flopin jälkeen pelaa mitenkään aggressiivisesti. Jatkolyönti ei ole mitenkään varma ja monet pelaajat ovat luettavissa lyönnin suuruuden perusteella. Yleistrendinä ovat pikkubluffit ja isot salettilyönnit. Salettilyönti ei tosin tarkoita aivan välttämättä saletteja, vaan pelaajan sellaiseksi kokemia.
Otetaanpa muutama esimerkkijako:
24 tuntia pelannut Käkkäräpää avaa potin tavanomaisella neljälläkympillä. Hänen vieressään oleva Harmaatukka maksaa, koko vuorokauden pelannut Lyhyttukka maksaa myös ja buttonissa oleva Valkohapsi maksaa. Blindit saavat sydänkohtauksen eivätkä maksa. En muista kaikkia nimeltä, joten erottelen heidät hiustyylin mukaan. Kaikilla on rahaa edessään useita tuhansia.
Floppi on 357 rainbow. Käkkäräpää ja Harmaatukka sököttävät, Lyhyttukka lyö neljäkymppiä, Harmaahapsi maksaa, Käkkäräpää checkreissaa 340:ään, Harmaatukka maksaa kylmänä, Lyhyttukka maksaa ja vieressäni istuva Valkohapsi alkaa katsella korttejaan tuskaisena ja näyttää ne minullekin, joka istun vieressä, neuvoa pyytävän näköisenä (olemme siis Pariisissa, eikä Helsingissä, joten jakaja ei sano mitään). Kädessään hänellä on niinkin väkevä käsi kuin A4. Minulta menee hetki tajuta, että kyseessähän on double bellybuster eli sekä kakkosella ja kuutosella saa suoran. Pitkään pohdittuaan, ja yhden paikallisen, joka myös näki kortit puistettua päätä, hän kuitenkin luopuu vedostaan.
Turnista tulee nelonen, joka avaa yhden värinvedon. potissa on noin 1300 euroa. Pöytä on siis 3457. Käkkäräpää sököttää, Harmaatukka menee allin vajaa kolmetuhatta. Hetken tuskailtuaan sekä Lyhyttukka että Käkkäräpää kippaavat. Olen pelannut herrojen kanssa kymmenen minuuttia, mutta totean, että noin selvää salettisuoraa näkee harvoin, joskin itse olisin lyönyt paljon vähemmän saadakseni maksuja.
Riidini oli väärä, Harmaatukka näyttää kädestään 46, flopattu salettisuora. Huomattavaa on, että 68 olisi ollut flopista päihinveto ja actionin perusteella se olisi voinut olla kummalla tahansa muista potissa olevista. Myös käkkäräpäällä, sillä UG-reissu 68:lla, checkraise päihinvedolla pikkubetsiä vastaan ja salettien sökötys turnista olivat kyllä herran pelivalikoimassa myöhempien havaintojen mukaan. Harmaatukka olisi hyvin voinut tehdä yli kahden ja puolen tuhannen virheen 5-5 pelissä. Ei kuitenkaan tehnyt ja toivotan hänelle hyvää onnea jatkossakin.
Ensimmäisen jaon Harmaahapsi teki vahvan maksun myöhemmässä jaossa. Hän oli pienestä blindista ottanut reissun kiinni ja sököttänyt sekä flopin, että turnin viiden hengen potissa. Turnista button löi noin potillisen ja Harmaahapsi maksoi ensimmäisenä ja muut kippasivat. Pöytä oli AT24 kolme ruutua. Riveristä tuli patakolmonen ja molemmat sököttivät. Harmaahapsi näyttää KQ:n ilman ruutua ja voittaa. Harmaahapsi olisi riverissä kipannut mihin tahansa lyöntiin, hän ei ollut ottamassa pilliä kiinni vaan vedossa. Mutta oikein hänkin pelasi.
Eräs herra avasi potin UG:sta 200:een kuuden sadan stäkillä. Kukaan ei maksanut, ja herra näytti ylpeänä AK:n. Hyvin meni tämäkin jako, sillä blindit tulivat. Ilmeisesti herra oli kyllästynyt siihen, että viidenkympin reissut katsotaan säännöllisesti T9-tyyppisillä käsillä ja flopista vedetään ohi.
Mielessä toki täytyy pitää, että joukossa on hyviäkin pelaajia ja huonot pelaavat eri lailla huonosti. Ääriesimerkkeinä Harmaahapsi, joka vetää 80 prosenttia käsistä eikä lyö juuri millään ja Käkkäräpää, joka vetää 70 prosenttia käsistä, mutta kikkailee kaikella mahdollisella tavalla. Tosin omaa melko pahan ”heikko on vahvaa”- tellin.
NLH:ta pyörii myös pienempänä ja lisäksi joka päivä aukeaa myös 5-5 Dealer’s Choice, jossa suurin osa pelaajista valitsee viiden kortin Omaha High-Lowta, ja sitä on itsekin syytä sekä valita että osata. Peli on osaamattomalle aivan murhaa ja osaamattomia suurin osa pelaajista myös on. Lisäksi on mahdollisuus pelata limiittinä 60/120 Texas Omaha Triple Draw Padugia. Aion opetella Padugin ennen seuraavaa matkaa, koska limiittipelaajina ranskalaiset ovat tavallisesti vielä huonompia kuin isojen lyöntien peleissä.
Minä pelasin viikon Texasia ja Johanna viikon Dealer’s Choicea ja tällä kertaa tuotot riittivät jopa Johannan ostoksiin. Vähänkään osaavalle NLH-pelaajalla on hyvä mahdollisuus tehdä itsensä ja puolisonsa onnelliseksi menemällä Pariisiin. Pariisi on yksi maailman hienoimmista kaupungeista ja matkan usein kustantavat ACF:n iloiset sammakonsyöjät!
