Pokeriyhdistyksen Nordean tili on ollut lukittuna jo pitkään. Missasimme jonkun FYC (=Fuck Your Customers) -deadlinen ja Norppalive sammutettiin meiltä. Tiedämme siis, että siellä se norppa luodolla röhnöttää, mutta emme näe sitä.
Tilanteen korjaamiseksi olemme toimittaneet Nordean vaatimia pöytäkirjoja. Sitten juristi pitää sitä pöydällään niin kauan, että voi hymy naamalla ilmoittaa, että tiedot ovat jo vanhentuneet ja tarvitaan uusi. Tai että teillähän on uusi hallituksen jäsen, tarvitaan sen PEP (=Politically Exposed Person) -tiedot. Eli onko kyseessä ministeri, kansanedustaja, puoluejohtaja tai muussa narsistin unelmapestissä tahi sellaisen lähipiiriä, eli esimerkiksi puoliso, hoito taikka koira.
Ja sitten kun on odoteltu, kokeeko kansanedustajan avustaja itsensä Pepiksi ja toisaalta mitä Nordean nipottaja siitä tykkää, onkin pidetty jo uusi kokous ja tarvitaan sen pöytäkirja. Tai ainakin edellinen on jo liian vanha. Sihteerimme Raevaaran kanssa olemme juosseet tätä oravanpyörää jo useamman vuoden.
Mutta olen vakuuttunut, että vielä nostamme maalissa kädet ylös ja otamme viskit. Maistuvat luultavasti yhtä hyvältä kuin eiliset ”USA:n aseapupaketti Ukrainalle” -bourbonit. Jos tilanne vaikuttaa toivottomalta, uhkaan Nordea-pokerien järjestämisen lopettamisella.
Tämä siksi, että pitkäaikaisen asiakkuuden poisvetämisellä uhkaaminen on tyhjänpäiväistä. Toiminnanjohtamallani sotaveteraanisäätiöllä oli Nordeassa korottomalla tilillä melkein miljoona euroa. Kovan työn jälkeen sain selville Nordean vähäkuluisimman lyhyen koron rahaston. Matkalla sain noottia siitä, että ei niistä kuluista kannata olla kiinnostunut, vaan tuotosta. Mie vastasin Sledgehammerin sanoin: ”Trust me, I know what I'm doing”.
Taisin sanoa myös: ”Tiiän mie senkii, miksie yrität miulle kovempikulusia myyä”. Tämä olisi saattanut kannattaa jättää sanomatta, koska keskustelun perään lähettämäni Säätiön pöytäkirja ei johtanut mihinkään reaktioon. Voi olla, että laatimani pöytäkirjateksti sisälsi liikaa eteläkarjalaisuutta jopa norpankin makuun:
Päätettiin valtuuttaa Aki Pyysing edelleen tekemään asiakassopimuksia ja antamaan toimeksiantoja osakkeista ja rahastoista pankeilla ja pankkiiriliikkeille Säätiön sijoituksista. Tämä käsittää niin ostot, myynnit, merkinnät, lunastukset kuin kaiken muunkin sijoituksiin liittyvän.
Nordea taitaakin olla pohjoissaimaalainen norppa. Savossa ei nimittäin ihan kerran kerrasta eteläkarjalaista läppää ymmärretä.
Aina välillä, riittävästi compliancen seinään päätä hakattuani, vaihdan myös pankkia. Kilpailuttamiseen olen liian vanha ja suuripiirteinen, mutta vaihtamiseen en. Nyt sitten jännätään, mahtaako kyseinen pöytäkirja riittää Säätiölle Nordnetissä ihan talletustilin aukaisuun.
Jos pitäisi lyödä 50/50 veto, sanoisin, että ei. Pitää olla tuoreempi tai täsmällisempi tai molempia. Suomalaiset juristit ovat yleensä nipottajia, mutta ruotsalaisilta kollegoiltaan pitäisi viedä kaikki valta. Tai jotain vielä pahempaa, kuten leikata hiukset. Säätiön rahat siirsin kuitenkin jo pois Nordeasta. Pidän hynkkyä mieluummin sellaisen kioskin nollakorkoisella tilillä, johon on toimiva neuvotteluyhteys.
Lisäksi olen seurannut kavereitteni ponnisteluja luoton saamiseksi Nordeasta. Tämä onkin johtanut semituottoisaan bridge funding -bisnekseen. Suomeksi siis koronkiskontaan kavereilta. Puolustellakseni toimintaani mainittakoon, että empiiristen tutkimusteni mukaan myös kaverit maksavat korkeakorkoiset velat selvästi nopeammin takaisin kuin esimerkiksi korottomat.
En varsinaisesti ymmärrä, miksi Nordeassa annetaan kategorisesti kättä naamaan viime tilikaudella tappiota tehneille sijoitusyhtiöille. Eikö pitäisi lähinnä tarkastella rahoitettavan sijoituskohteen järkevyyttä ja tarjottuja vakuuksia? Toki tietysti pitää katsella luottoa hakevan vempulan vakavaraisuutta ja yleistä asioiden hoitamista, mutta sijoitusyhtiön vuositulos ei ole juurikaan relevantti asia, vaan lähinnä kohinaa.
Eläkevakuuttajatkin tekevät välillä tappiollisia vuosia korkeamman riskiprofiilin (kuten mie) sijoittajista puhumattakaan. Sijoitusfilosofiani riskin suhteen voisi tiivistää:
Jos ei vähintään kerran pari vuosikymmeneen tule tilikaudesta pataan, on riskiä otettu liian vähän.
Tällä vuosikymmenellä on jo yksi tappiollinen tilikausi (2022-2023) ja toinen hyvää vauhtia menossa, joten filosofiaa on tullut toteutettua. Tosin osumat eivät ole tulleet Nordeasta:
Kuvaajassa SMA (=Simple Moving Average) 50 on pääsiäisen ja helluntain välisen ajanjakson mittainen pörssikurssin liukuva keskiarvo. Tästäkin kuvaajasta voi päätellä, että tekninen analyysi antaa enimmäkseen virhesignaaleja. Ja että olin liian laiska ottamaan pois liukkaria, kun tuli kerran jo snipattua.
Jos jossain Hihhulandiassa Atlantin takana on pientä pankkikriisin poikastakin, ottaa meidän kotinorppamme pörssikurssi aina osumaa. Pidän ilmiötä naurettavana ja sen hyödyntämättömyyttä joko laiskuutena tai pelokkuutena.
Olen ollut ilman avioehtoa kahdesti naimisissa, joten omat näyttöni ainakin jonkinasteisesta ahkeruudesta ja pelottomuudesta pitäisi olla annettu jo vuosikymmeniä sitten. Silti täytyy vakuutella itseäni kyvyistäni pyörällä ajamiseen edelleen ja treidailen Nordeaa sisukkaasti vastapalloihin. Momentum-Matikainen silitelköön snautsereitaan myötäkarvaan kaikessa rauhassa.
Kokemukseni asiakkuudesta Nordeassa ovat vakuuttaneet organisaation tuloksentekokyvystä. Sen takia olen aika huolettomasti lappua hodlaillut. Kun tuli nollakorot, tuli perässä myös melko lyhyin väliajoin tiedotteita palvelumaksujen nostoista. Korkojen noustua en ole palvelumaksujen alentamiskirjeitä ensimmäistäkään bongannut.
Lisäksi toisin kuin kuukausipalkkaiset analyytikot, en ole ollut Nordean luottotappioista huolissani. Jos soliditkin hankkeet saavat kättä naamaan, menee seulan läpi tosi vähän pilvilinnoja. Tämän näkemykseni tällä viikolla tosin haastoi Seiska, joka kertoi Nordean rahoittaneen jostain käsittämättömästä syystä Janne Katajan ja Aku Hirviniemen konkurssiin haettua Hihhihhiitä. Toivottavasti Nordealla on kuitenkin pohjakiinnitykset ja toisella pankkirahoittajalla OmaSp:llä jälkipantit.
Ja asiakkaat, jotka eivät suostu ostamaan korkeakuluisia rahastoja millään ilveellä, voi hyvinkin päästää muualle vinkumaan ja kitisemään. Paljon tärkeämpää on saada oma organisaatio ruoskittua myymään tuotteita, jotka ovat pankille mahdollisimman kannattavia.
Puhumattakaan joistain yhdistyksistä, joista tulee pankille lähinnä rupia perheeseen. Tosin Suomen Pokerinpelaajat Ry ei aio kiusallaankaan pankkia vaihtaa.
Nordean osari jyräsi
Nordea ei kirjannut luottotappioita Q1 käytännön lainkaan ja teki tulosta per osake 0,38€ ylittäen konsensuksen ylälaidankin. Mitä ilmeisimmin geelitukat eivät ole yrittäneet hakea Nordeasta riskirahoitusta. Yksityisethän toki saavat sieltä asuntolainoja edelleen. Paitsi jos asuvat muuttotappiopaikkakunnalla.
Inderesin lapsinerojen on pitänyt säätää tuottovaade 10 prosenttiin, että ovat saaneet arvostusmallinsa pitämään Nordean tavoitehintansa ”vain” @12,50. Tämä selvisi kurkkaamaltani ja suosittelemaltani videolta ”Onko Nordea hyvä korkosuoja osakesalkulle?”. Nähdäkseni jos on harrastusta tavoitehintojen mallintamiseen, mutta ei ole oikein koskaan viitsinyt syventyä, Kasper-Verneri taivuttaa rautalangasta jopa siviileillekin ymmärrettävästi.
Old-school anaalina totean vain, että onhan nyt P/E alle kahdeksan ja osinkotuotto yli kahdeksan täysin naurettavia lukuja pankille, joka ei lähtökohtaisesti ole antanut riskiluottoja vuosikausiin. Nordea odottaa oman pääoman tuottonsa ylittävän 15 prosenttia vuonna 2024 ja treidaa P/B 1,1. Haiskahtaa halvalta perjantain vähän nousseellakin päätöskurssilla @10,89.
Ok, hyväksyn Kasper-Vernerin pointin, että ei ole näkyvissä sitä tuloskasvua. Toivottavasti korot tosiaan tulevat alas ja Nordea tekee sitten vähän pienempää korkokatetta. Toisaalta saattaa korkojen laskiessa myös lainakysyntä nousta ja varainhoitopalkkiot pulllistua.
Osarin jälkeen aion ottaa tulevat norppamyyntini (totta kai niitä tulee) entistä kireämmällä spreadillä takaisin. Sellainenkin vaihtoehto on nimittäin olemassa, että joku päivä isoja solideja pankkeja arvostetaan myös yli P/E:llä kymmenen.
P.S. Olen joskus ollut väärässäkin jyräämisessä. Otsikoin ensimmäisen kolumnini vuonna 2011 puhjenneesta toisesta nettipokerisodasta ”Ne jyrää meitin”. Ei ne mitään jyränneet, kenraali Rydman adjutanttinsa Pyysingin kanssa ja fremenilaumojensa avustuksella voittivat vapaussodan oikeudesta jatkaa Suomesta nettipokeria ulkomaille niin yllättäen, että ex-arpajaishallintopäällikkö Jouni Laihoa viluttaa vieläkin.
Ei koskaan jyrää paremmin ja pois ei mieli tee,
Saa naiset vibaa puntteihin kun rovaniemen markkinoilta toin mä lapin kultaa, jee.
Ja vetskari hajoo ja taivas aukeaa,
Ja amatöörikitaristin jytäinstrumetti kuudesti laukeaa.
Nordeassa jyrää,
Nordeassa jyrää,
Nordeassa jyrää.
Ja ennen pitkää kaikki tietää, sitten raukeaaaaa.
-Juice Leskinen
