Nordea on ollut Ruotsin kymmenen arvokkaimman brändin joukossa. Nyt kun se on ilmoittanut aikeestaan muuttaa pääkonttorinsa Suomeen, ruotsalaiset tutkijat ovat sitä mieltä, että brändi on vaarassa.
Siitähän ei ole kuin reilu vuosi, kun Nordean tytärpankit muutettiin sivuliikkeiksi, eli käytännössä siirrettiin Ruotsiin. Kuinka moni suomalainen tutkija, tai kukaan muukaan, oli silloin huolestunut Nordean brändiarvosta? Tai ylipäätänsä siirron seurauksista. Oikeastaan ainoa joka silloin älähti oli Finanssivalvonnan ylijohtaja Anneli Tuominen.
Tämä kuvaa hyvin suomalaisten ja ruotsalaisten suhtautumista yritystoimintaan. Suomessa on keskusteltu lähinnä Nordean muuton tuomista riskeistä: joutuuko Suomi maksumieheksi, jos tulee uusi pankkikriisi; riittävätkö Fivan resurssit ja osaaminen noin suuren pankin valvontaan; mitä jos ja jos ja jos…
Ruotsissa keskustelu on ollut päinvastaista. Paljonko ja mitä Ruotsi menettää, kun yksi suuri yritys siirtää pääkonttorinsa maasta ulos? Jopa Ruotsin pääministeri Stefan Löfven suuttui ja syytti Nordeaa suurin piirtein isänmaanpetturiksi, varsinkin kun valtio oli sitä avokätisesti aiemmin tukenut.
Tukiväite ei tietenkään pitänyt edes paikkaansa, mutta se tuntuu olevan sivuseikka. Ketä semmoinen kiinnostaa näinä vaihtoehtoisten totuuksien aikakautena? Tärkeämpää on huolehtia Ruotsin eduista.
Ruotsin talouden ykkösnimet Jacob ja Marcus Wallenberg tulivat huolineen myös hyvin voimakkaasti julkisuuteen ja aika poikkeuksellisella tavalla, Svenska Dagbladetissa julkaistulla vetoomuksella. Heidän mukaansa tilanne on vakava, ja pitkän ajan vaikutukset Ruotsille ovat tuntuvia.
Wallenbergien mukaan pääkonttoritaloudella on suuria dynaamisia vaikutuksia työpaikkoihin, kykyihin, innovatiivisuuteen ja kasvuyritysten syntyyn, mitkä tarkoittavat yhdessä kasvavaa hyvinvointia.
Myös tuhannet ruotsalaiset osakkeenomistajat ovat lehtitietojen mukaan luopuneet Nordean osakkeistaan muuttopäätöksen jälkeen. Moniko suomalainen luopui Nordean osakkeistaan pankin lopetettua Suomen tytärpankin? En ole nähnyt siitä mitään lukuja, eihän sellainen ole meillä edes mikään uutinen.
Päinvastoin, meillä iloitaan, kun yrityksiämme myydään ulkomaille. Esimerkiksi Vaconin, yhden pörssimme silloisista tähtiyrityksistä, myynti kolme vuotta sitten tanskalaiselle Danfossille herätti silloisen elinkeinoministerimme hehkuttamaan, kuinka hienoa oli, että kelpasi.
Mistä ihmeestä tämä alamaisasenne kumpuaa? Sjutton också sanoisi jopa muuten niin korrekti ruotsalainen. Ja tsaari varmaan katselee tyytyväisenä pilvenreunalta: hyvin on alamaiset koulutettu, kun vieläkin on oppi selkäytimessä.
Minulle tämä ero ruotsalaisessa ja suomalaisessa kansanluonteessa on käsittämätön. Se kyllä itsessään selittää monia asioita, myös sen, miksi Suomessa osakesäästäminen ei ole läheskään niin suosittua kuin Ruotsissa, ja erityisesti sen, miksi Ruotsin taloudella menee paljon paremmin kuin Suomen taloudella.
On luonnollista, että jos näkyvissä on tuottoa, sisältyy siihen myös riskiä. Nordean muuttoon liittyvä tuotto-odotus Suomelle on niin suuri ja siihen liittyvä riski niin pieni ja jaettu niin laajalle ympäri Eurooppaa, että tämä on meille ehdottomasti hyvä asia.
Nordeahan on Euroopan pankkivalvonnan alla olevista pankeista niitä kaikkein vakavaraisimpia ja lainakannaltaankin terveimmästä päästä. Itse asiassa Suomen pankkisektorin ydinvakavaraisuussuhde heikkeni kun Nordea poistettiin pankkisektorin luvuista viime vuoden vaihteessa.
Kaiken tämän lisäksi Nordea tekee huipputulosta, jopa nykyisten nollakorkojen aikana. Ja niin kuin me kaikki pankin omistajat tiedämme, ennen pitkää edessä oleva koronnousu räjäyttää pankin.
Osakesäästäjien keskusliiton puheenjohtajan, Vaasan yliopiston laskentatoimen ja rahoituksen professori Timo Rothoviuksen kolumni on julkaistu Viisas Raha-jäsenlehdessä 9/2017.
