Lyhyestä mutta kunniattomasta pankkiurastani jäi kuitenkin käteen paljon pankkibyrokratian ymmärtämistä. Olen täyttänyt esimerkiksi hymy naamalla satakunta rahanpesulappua viedessäni käteistä pankkiin. Ei tietenkään ole vuorossa olevan pankkivirkailijan syy, että Suomessa Finanssivalvonta on keskittynyt varsinaisen valvonnan sijaan enimmäkseen maksimoimaan turhaa raportointia.
Ehkäpä tuoreehko johtajansa Tero Kurenmaa tuo Fivan toimintaan jotain järkiperäistämistä? En tosin ole kovin toiveikas, sillä vuosikymmeniä ystävällisesti sanottuna alisuorittaneen organisaation virtaviivaistaminen on varsin haastavaa kenelle tahansa. Jopa entiselle sisäministeriön poliisiosaston ylijohtajalle.
Tosin Casino Helsingin ovella kysytään nykyisin kaikilta, ovatko he poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä. Eli Kurenmaan taakseen jättämä Poliisihallituskin vaatii hyödyttömiä, mutta työläitä operaatioita valvottaviltaan aivan kuten Finanssivalvonta.
Kopista Nordeaan
Päädyin Kansallis-Osake-Pankin asiakkaaksi kahtakin reittiä. Olin vuonna 1992 perustamassa viidettä tai kuudetta yritystäni ja tiesin yrityksen tärkeimmiksi tukiverkoiksi luotettavan kirjanpitäjän, yksinkertaisen tilintarkastajan ja täysipäisen pankinjohtajan.
Luottopankinjohtajani HSSP:ssä oli saanut kenkää, joten kysyin itseäni pidemmän pankkiuran tehneeltä entiseltä esimieheltäni, mahtaisiko hän tuntea ketään silinterihattuista, joka avaisi perustettavalle yhtiölle tilin ja myöhemmin ehkä antaisi järjellisiin hankkeisiin luototustakin. Nykyinen Suomen johtava pokerireportteri suositteli KOP:in Töölönkadun konttorin johtajaa, ja siitä alkoi yli neljännesvuosisadan mittainen pankkibromance.
Vanhat HSSP:n tilini ja luottonikin siirtyivät kansallismieliseen leiriin säästöpankkien isojaossa vuonna 1993. Siinä säästöpankkien 650 konttoria jaettiin neljälle kilpailijapankille, ja Hessun Pankin pääkonttori luiskahti KOP:in laariin.
Vinkki oli siis hyvä ja henkilökohtainen pankinjohtaja oli onnellinen asia. Aina kun soitin sille, kaikki onnistui joko välittömästi tai johtoryhmässä kuitattuna. Jaa, sain mie yhdestä luottoanomuksesta kättä naamaan, mutta se olikin riskiprojekti pankin silmin aavistuksen arveluttavassa (=luottotiedottomassa) seurassa, jolle en välttämättä vieraan pääoman ehtoista lainaa olisi antanut itsekään. Vaikka siis omiani laitoin sisään ihan huolella eli enemmän kuin kaikki likvidit varat.
Kyseinen projekti päättyi pitkien itkujen ja hammastenkiristysten jälkeen kuitenkin onnellisesti. Tout est bien qui finit bien.
KOP muuttui Meritan kautta Nordeaksi, mutta pankkiasiani rullasivat mutkattomasti. Hilpeimpiä yksityiskohtia oli, kun vein Munkkiniemen Ekin kasinolta saamani shekin lunastettavaksi pankinjohtajalleni. En siis yrittänytkään pankin deskillä, koska vanhana pankkitoimihenkilönä tiesin, että Ekin väkerrykset eivät peruskassalle tosiaankaan kelpaa.
”Shekki täyttää kaikki väärennetyn shekin tunnuspiirteet. Mutta lunastan tämän. Jos se tulee katteettomana takaisin, otan rahat tililtäsi sen enempää kuittausta kyselemättä”, oli lausunto, jota juuri olin toivonut.
Ennen kaikki oli paremmin, Mielensäpahoittaja
Pankkidirikani oli mitä ilmeisimmin keskimääräistä näppärämpi. KOP:in ja SYP:in fuusion jälkeen puhjenneessa kroaattien ja serbien sodassa kroaatit olivat yhtä heikoilla kuin RAY:n väki Uudessa Veikkauksessa. Silti äijä luikerteli kaksinumeroisen määrän yt-neuvotteluita palli tallella läpi.
Lopulta se vinkui itselleen paketin, vaikka ei ollut vielä pakollisessa eläkeiässä eikä saamassa kenkää. Yritin kyllä kovasti ylipuhua sitä jatkamaan vielä kauden pari, mutta tämä projekti epäonnistui.
Siitä asti olen ollut Nordean perusasiakaspalvelun varassa. Jonka taso on, että sijoitusyhtiöni uusi toimitusjohtaja sai pankkitunnukset Nordealta neljässä viikossa, mutta luottokortin toimitusaika on vielä epäselvä. Onneksi on kuitenkin pääsyt kerran pari viikossa kuuntelemaan suuruusluokkaa kymmeneksi minuutiksi Nordean puhelimen jonotusääntä.
Kysyin pääpankiltani luottotarjousta vuosi pari sitten, jolloin selvisi, että Nordean yrityslainabyrokratia-aita oli miulle liian korkealla hypättäväksi. Vaikka olen hypännyt korkeutta ilman vauhtia 150 senttimetriä. Sain Handelsbankenista tarjouksen samana päivänä ja Nordeasta en lopulta edes hakenut.
Luulisin saavani rahaa Nordeasta kuitenkin pitkällä hyvin hoidetulla pankkihistoriallani. Jos sillä luottohakemusta käsitteleville algoritmeille on mitään merkitystä, en siis oikeasti tiedä. Mutta en viitsinyt käydä läpi lomakerumbaa ja toimittaa dokumenttikasaa päästäkseni neuvottelemaan mahdollisesta luotosta.
Vanhan liiton luotonhakijat neuvottelivat ensin ja toimittivat dokkarit myöhemmin. Toisaalta kaikki pankit, missä olen ollut töissä, ovat menneet nurin. Eli on siinä nykyisessä pankkibyrokratiassa puolensakin.
Nordean osakkailla kaikki hyvin
Olen käynyt kauppaa Nordean ja sen edeltäjien osakkeilla 1980-luvulta asti. Silloin kun kollegat ostivat lahje kovana uberseksikästä QT:tä, ne pitivät miuta harmaine pankkiosakkeineni mielenvikaisena tai ainakin ajastaan jääneenä.
Oli miten oli, tälläkin hetkellä omistan Nordeaa, joten odotin viime torstain osavuosikatsausta mielenkiinnolla. Olin poikkeuksellisen positiivisin odotuksin varustettu. Ylitin nimittäin syyskuun lopussa korkeimman kynnyksen, mitä Pyysingin ESG-sijoituksilla löytyy: Ostin Nordeaa kalliimmalla kuin olin sitä aiemmin myynyt.
Olin kuitenkin seurannut markkinakorkojen nousua, jonka tiesin satavan Norpan laariin paremmin kuin Saimaan verkkokalastuksen. Ja saanut säännöllisiä tiedotuksia palvelumaksujen korotuksista. Kirsikkana kakussa toimarini selvitti, että paperitiliotetta ei saa peruttua kuin puhelimella.
Tämä on suorastaan nerokasta, koska maailmassa on paljon pyysingejä, jotka eivät viitsi jonottaa kovinkaan pitkään viisi euroa kuussa säästääkseen. Toki paljon on sellaisiakin, jotka keskittyvät enemmän kulunittailuun ja hintojen noususta valittamiseen kuin tulopuolen kuntoon järjestämiseen.
Osari oli niin ilotulitusta kuin se nykypankeilla oikein voi olla. Oman pääoman tuotto 10,8% -> 12,7% ja osakekohtainen tulos 0,25€ -> 0,27€. Hoitoon saadun uuden varallisuuden nettomääräkin oli edelleen positiivinen, vaikka pörssikurssien laskun myötä varallisuuden arvo aavistuksen pieneni.
Vanhat pankithan tekivät paljon kauppaa omaankin lukuunsa ja sieltä tuli välillä kaikenlaista yllätystä. Välillä tehtiin onnistuneita Kouri-kauppoja ja välillä olivat Nick Leesonit päässeet buikkoihin.
Sanoisin, että Nordean P/E ei voi ikuisesti olla alle kympin. Joko sen tuloksen on huononnuttava tai kurssin noustava. En vain oikein keksi, miten Nordea tekisi vuonna 2023 heikomman tuloksen kuin 2022. Silloin on valtaosa luottokantaansa ehtinyt rullautua jo korkeammille koroille.
Luoton saaminen Nordeasta on niin hankalaa, että tuskin sieltä ihmeempiä luottotappioita tulee, vaikka taantumaan olemmekin iloisesti ajamassa. Toki joitain itäsuomalaisia kiinteistöyhtiöitä kaatuilee, mutta Nordea on ollut niidenkin suhteen pitkään varovaisempi kuin kilpailijansa.
En jaksa oikein uskoa italialaispankkien vastuiden tulemista Nordean maksettaviksi. Vaikka Matti Vanhanen on sen puolesta työskennellytkin. En siis epäile eteläeurooppalaisten halukkuutta työntää kättään pohjoiseurooppalaisten taskuun, vaan EKP:n pitävän italialaispankit pystyssä. On siellä nyt jo vuosia kuitenkin yritetty saada tolkkua toimintaan.
Yleensä olen myynyt kaikki Nordeani kympin yläpuolella. Niin aion tehdä tässäkin syklissä. Eli ainakaan alle kymmenen euron pörssikurssin en harkitsekaan kevennyksiä. Perjantaina osake päätti @9,498.
Koska mainitsin tämän kolumnin yhteydessä Fivasta pari ei-niin-kovin suotuisaa sanaa, täytyy disclaimerina mainita, että mitään takuita Nordean menemisestä kymppiin enää koskaan en tietenkään tässä väitä olevan olemassa. Kunhan lätisin omista huolistani, murheistani ja turhista toiveistani.
P.S. Itseni lisäksi myös Ålandsbankenin Lars Söderfjäll ja Ossuuspankin pääanalyytikko Antti Saari (jota ei pidä sekoittaa Nordean päästrategiin Antti Saareen) tykkäsivät kilpailijansa tuloksesta ja pitävät pankkisektoria yleisestikin huokeana.
