Niin paljon me teihin luotettiin
Uskottiin ja rakastettiin
Ja kun mä selkäni käänsin pois
Iskit puukon mun unelmiin
”Niin paljon me teihin luotettiin” oli Olavi Virtaakin pateettisemman Olli Lindholmin kosto Yöstä eronneelle Jussi Hakuliselle. Enemmänkin olisi voinut kostaa, sillä Hakulisen myötä bändistä lähti luovuus, joskin monistamiskyky sentään jäi. Molemmat taiteilijat heittivät hiljan (=2019 & 2022) Ässien hokkarit nurkkaan, reilusti ennen 60-vuotispäiviään.
Omina synttäreinäni pyrin aina tsekkaamaan, ketkä kaikki rocktähdet päihitän ikävuosissa. Olli Lindholmin ohitinkin, aorttansa repesi jo 54-vuotiaana. Jussi Hakulisen selkä ei vielä ole tullut vastaan, se ehti kuitenkin täyttää 57 vuotta.
Tämä kolumni taas on kosto Cityconille. Tosin kostaessani kaupunkihuijareille ammun omaan jalkaani. Sijoitusyhtiölläni on 841.666 kania, eikä siinä vielä likikään kaikki. Myös äitini, tyttäreni ja nuorempi poikani on kanitettu. Nuoremmat vähän ärhäkämmin, koska äiskän vakuusarvoprosentit eivät ole enää ainakaan nousemaan päin.
Lisäksi olen harhaanjohtanut miljoonia ja miljoonia fanejani kanipaistin äärelle. Pyydän kaikilta anteeksi vilpittömämmin kuin Fatim Diarra Mestarilta, mutta ei tarvitse antaa. Tunnen itseni niin vitun tyhmäksi, että en ansaitse muuta kuin nauloja päähän. Niitä olen kyllä jo omatoimisestikin naputellut.
Pidetään kuitenkin mielessä, että uimakandidaattienkin juttuja luetaan omalla vastuulla. Puhun aina niin totta kuin voin, mutta ennustaminen on kovin vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden.
Erityisen vaikeaa oli kristallipallostani nähdä, että Citycon suuntaa annin sisäpiirilleen ja muille instituutioille viikon päästä siitä, kun yhtiön CEO F. Scott Ball, Bachelor of Science sanoi Q4-puhelussa: “There has been no conversation internally about issuing shares at any price (–––) Just to be very very clear, there is no intention of issuing any shares on near future."
Ovaron torstaisten spontaanien voitonjuhlien (= kaksi hallituksen jäsentä osallistui) jälkeen istuin kotisohvalla von Döbelninä viestejä katsellen. Ja sitten vasta tajusin, että Citycon on oikeasti suuntaamassa antia lähipiirilleen ja Aleksanterinkadun Big Swinging Dickeille. Olin yhden viestin kuitannut aiemmin puolihuolimattomasti tajuamatta oikeasti sisältöä. Hän pihisi, puhisi ja yski ja hieroi hyvin sumuisia silmiään.
Seuraavaksi hän tyhjensi rouvan Jamesonin yhdellä kaadolla ja päätyi rikkomaan itse itselleen asettamaa ”kännissä ei someteta” -kieltoa.
Herättyäni olin yllättynyt, että en yhtään hävennyt öisiä viestejäni. Mitä ilmeisimmin parin avioliiton aikana hankittu kännitekstariosaaminen oli vielä säilömuistissa.
”Jos viestittelet pienessäkin hönössä, tarkista, tarkista ja tarkista ennen lähettämistä” olisi toimintamalli, jota kaikki puoluetoimistot toivoisivat kaaderiensa noudattavan. Esimerkiksi Mika Lintilä ei välttämättä ole kaikkina aikoina Apollonkadun ohjeita totellut.
Pitäisiköhän muuten valtion perustaa joku sellainen toimielin, jonka tehtävä olisi vahtia, että pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat saisivat valehdella vain rajoitetusti? Yleensä en uusia valtion virastoja kannata, mutta arvopaperimarkkinoiden itsesäätelyyn uskominen olisi jonkunlainen homeopatian ja astrologian ristisiitos.
Citycon tarvitsi oman pääoman ehtoista rahaa
En varsinaisesti epäillyt, etteikö Citycon oman pääoman ehtoista rahaa olisi tarvinnut. Yhtiö puolustaa ”Investment Grade” -luottoluokitustaan yleisesti ja melkein nollakorkobondiensa kovenantteja erityisesti. Tähän käsitykseen en vain viikon takaisesta tilinpäätöstiedotteesta ja audiocastista tullut.
Perspektiivistä riippuen yhtiö joutui tai pääsi ostamaan Kistan kauppakeskuksesta puolikkaan ja tämä heikensi vakavaraisuustunnuslukuja. Luulen vieläkin, että halvalla saivat, mutta suhtautukaa lausuntoihini lähes yhtä epäilevästi kuin Pallin hehkutuksiin.
”Luottoluokittajilta tulee kysymyksiä ja sinne annetaan vastauksia” kommentoi CFO Sakari Järvelä, kun aiheesta lauantaina tivasin. Kolumnissa kerron omia johtopäätöksiäni enkä niinkään käytä Järvelän suoria lausuntoja. Citycon voi antaa halutessaan vastineen kolumniin, julkaisemme kyllä.
En nauhoittanut puhelua (en edes tiedä miten se puhelimessani tehdään), joten lainaan Kauppalehden haastattelua, ettei tule ainakaan väärin viitattua:
”Koimme tarpeelliseksi vahvistaa tasetta ja suojella investment grade -luottoluokitusta, joka on meille hyvin tärkeä. Velkaantumisaste nousi vuoden 2023 neljännen neljänneksen raportin jälkeen sekä arvonalentumisten että Kistan ostoskeskuksen oston takia ”
Uskon tämän. Tosin edelleen pohdin, miten tilanne muuttui viikossa akuutiksi. Tällä viikolla ei ostettu mitään, eikä tehty arvonalennuksia.
Kuponkianti olisi ollut reilumpi
Instituutioille suunnattujen antien vitsaus on vallannut Pohjoismaiden pörssimarkkinat. Homma toimii siis siten, että yhtiö julkistaa annin iltapäivällä ja sitten pankkiirit soittavat ”instituutioissa” töissä oleville golfkavereilleen ja nämä ostavat osaketta päivän pörssikurssiin verrattuna alennuksella. Suurin osa myy laput menemään seuraavana päivänä ja näin pääsevät vähän kaventamaan kroonista indekseille häviämistään.
Toinen vaihtoehto olisi ollut järjestää perinteinen merkintäoikeusanti. Kaikki osakkaat pääsevät halutessaan ”talkoisiin” tai voivat myydä merkintäoikeutensa pörssissä. Tämä kohtelee kaikkia osakkaita tasapuolisesti, vaikka ihan kaikki tuulipuvut eivät välttämättä ymmärrä, mitä kuponkianti tarkoittaa. Suosittelen kuitenkin opiskelemaan asian. Vie lahjakkuudesta riippuen puolesta tunnista tuntiin. Jos on siis läpäissyt yläasteen matematiikan hyväksytysti.
”Hallitus totesi, että suunnatulla annilla voitiin toimia nopealla ja kustannustehokkaalla tavalla, ja että on yhtiön edun mukaista toimia nopeasti.”
Tätä en enää usko. Olin joskus käsityksessä, että kuponkiantien järjestäminen on tolkuttoman kallista. Näin ovat väittäneet kaikki, joille olen aiheesta vinkunut, ja tämä on vuosien varrella aika monta CFO/CEO:ta. Väite julkaistaan myös säännöllisesti talousmediassa.
Otin yhteyttä pariin kaveriin, jotka ovat askarrelleet näiden kanssa koko työuransa ja molemmat kertoivat kuponkiantien tosiaan olevan kalliimpia, koska prospektus pitää väsätä ja sekä tilintarkastajalle että Finanssivalvonnalle pitää maksaa jotain ekstraa. Useimmat hallitukset eivät luota In Da House -osaamiseen, vaan päästävät jonkun ison juristitalon rahastamaan. Jolloin pakolliset kulut voivat nousta 50 000 euroon asti. Toki normaalin kuponkiannin tapauksessa järjettömään markkinointiin voi polttaa rahaa niin paljon kuin haluaa. Muuten järjestäjäpankki ottaa sekä kavereille että yleisölle suunnatuista anneista suuruusluokkaa saman.
Kävin kovin kuumana, koska olin luullut hintaeron olevan jotain paljon suurempaa. Olin siis uskonut suunnattujen antien erikoismiesten pashapuheita. Onneksi olen kuitenkin Leninini lukenut ja vihdoinkin muistin, että luottamus hyvä, valvonta paras.
Lisäksi olen aika varma, että standardit ja köyhät olisivat kokeneet 50 miljoonan tai suuremman julkistetun kuponkiannin samaksi asiaksi kuin 50 megan suunnatun. Cityconilla ei ollut, eikä ole likvidideettikriisiä. Yhtiön edun mukaista oli ehkä toimia nopeasti, mutta ihan yhtä nopeaa olisi ollut julkaista suunnitelma kuponkiannista ja luottoluokittajavaikutus olisi ollut täsmälleen sama. Käyn ottamassa allergialääkkeen ennen kuin jatkan, sillä corporate bullshit alkaa aina aivastuttamaan.
Olen toki joihinkin suunnattuihin anteihin osallistunut minäkin. Pasi Sormusen lisäksi miekään en halua tituleerata itseäni jeesukseksi. Jos puoli-ilmaista odotusarvorahaa työnnetään syliin, vielä jaksan laittaa käden alle. Mutta kahden hengen organisaationi ei repeä avaamaan tiliä ja luomaan suhdetta kaikkiin pankkiiriliikkeisiin, jotka näitä järjestävät.
Samanaikaiset osingonjaot ja osakeannit ovat rahan polttamista
Olen toista kertaa selittämässä isosti omistamalleni pörssiyhtiölle, että saman rahan kerääminen osakkailta ja sitten niille jakaminen verotettuina osinkoina on valon kantamista säkissä sisään. Toki jos on riittävän iso omistaja tai muuten verovapaa seppä, tapahtuu vähemmän vahinkoa.
Ja sitten jos vielä pääomistaja Katzmanina tai toiseksi suurimpana Ilmarisena pääsee itsekin osallistumaan alennusmyynteihin, osumaa ottavat pelkästään pienosakkaat.
Joten epäilen olevani tuuleen huutelemassa, toisin kuin Technopoliksen kanssa. Cityconin hallituksessa on yhtä paljon suomalaisia kuin Guardianin listauksessa sadasta parhaasta nurmellakieriskelijästä. Tosin Lukas Hradecký lienee ollut lähempänä listalle pääsyä kuin joku kaikkien osakkaiden etuja ajava Cityconin hallitusta.
Jos Ovaro olisi päättänyt samanaikaisesta osingonjaosta ja osakeannista, olisin a) juntannut päätöstä vastaan b) äänestyttänyt päätöksen ja pataan otettuani c) eronnut hallituksesta. Cityconin Kissamiehen osaketta omistamattomista kumileimasimista tuskin kukaan edes harkitsi kriittisen mielipiteen esittämistä.
Taivas ei pudonnut niskaan
Kun aloin tuntemaan orastavia rintakivun oireita, miuta rauhoiteltiin, että eihän Citycon polttanut shareholder valueta tässä projektissa kuin jonkun viisi megaa. Alta prosentin markkina-arvosta siis. Mutta sai aika monet potentiaaliset osakkeenostajat olemaan kusemattakaan kaneihin päin. Jos källäät pienesti, olet kykenevä källäämään myös isosti.
Citycon on hyvä firma, joka omistaa useita erinomaisia kauppakeskuksia. Tosin yhtiön koko tulos on pääomistajan ja osinkohaukkojen tarpeiden mukaisesti jaettu sisukkaasti ulos, eikä velkoja ole lyhennetty. Joten nyt jouduttiin keräämään vähän rahaa epäreiluilla metodeilla. Mutta Iso-Kristiina avautuu myös ensi maanantaina, ei mithään hättää.
Viikko sitten joku Ajatusten Saimaan Kanava sanoi:
”Erityisesti kuraposition kanssa pitää aina pohdiskella, ostaisinko, ellei olisi. Ja Kaupunkihuijarin tapauksessa vastaus on aika helppo: Ostaisin ja niin perkeleesti.”
Joudun pakittamaan. En enää uskonnollisista syistä ostaisi. Tämä ei johdu pääomistajan juutalaisuudesta, vaan omasta piensijoittajien kusettamisvastaisesta uskonnostani.
Jään kuitenkin hodlailemaan. Juutalaisen rahan kanssa on hyvä olla samalla puolella.
P.S. Jos Cityconin IR ottaa yhteyttä, ja jos meiän nilkit sen seurauksena poistaa uudelleen uskontoläppäni, lupaan vetää luutnantti Koskelana poliittisesti epäkorrektin vaihteeni kakkoselle.
Mieluummin olisin Hiltonin alakerrassa pelannut omahaturnausta kuin parjannut suurinta sijoitustani. Mutta jokainen pelaa kykyjensä mukaan.
Kauppalehti 23.2.: Cityconin manööveri suututti pienomistajat – Näin yhtiö vastaa
