Neljän vuoden välein ilmestyvä sosiaali- ja terveysministeriön rahapelitutkimus piipahti hetken alkuviikosta otsikoissa. Koska tällä hetkellä ei ole vireillä nettipokerin kieltolakia, se jäi nimenomaan piipahdukseksi.
Erityisesti vuonna 2007, mutta jossain määrin myös vielä 2011 oli tutkimuksen ympärillä mediarummutusta siitä, miten nettipokeri aiheuttaa syöpää tai ainakin vie rahojen lisäksi mielenterveyden. Tutkimukset itsessään ovat olleet melko neutraaleita. Tällä kertaa tiedotusvälineet tyytyivät lähinnä siteeraamaan THL:n tutkimuksen yhteenvetoa, eikä siitä sen enempää.
Uusimmasta tutkimuksesta otsikkoihin nousi, että naiset pelaavat entistä enemmän. Vähäisemmälle huomiolle jäi, että raha- ja ongelmapelaajista valtaosa on edelleen miehiä. Minulla on teoria, että naiset pelaavat enemmän, koska rahapelaamisesta on tullut entistä hyväksytympää. Miehet kun eivät niin paljon yleisestä hyväksyttävyydestä piittaa.
Naisten erityisessä suosiossa ovat arvat ja miehet taas painavat erityisesti pelejä, joissa on tai koetaan olevan taitoelementti. Tämä ei ole suuri yllätys ainakaan pokeripöydissä paljon aikaa viettäville. Käy siellä joskus naisiakin, tosin enimmäkseen jakamassa korttia.
Varsin yleinen on käsitys, että rahapeliautomaatteihin työntävät rahansa enimmäkseen eläkeläismummot. Tämän ovat tutkimukset aina osoittaneet harhaluuloksi. Erityisen suosittuja hedelmäpelit kun ovat muutaman viime vuoden sisällä munakarvansa saaneiden joukossa. Ongelmapelaajissakin parhaiten edustettuina ovat nuoret miehet.
Alaikäisten pelaaminen on vähentynyt radikaalisti, ja hyvä niin. Asiaan on kaksi selittävää tekijää. Rahapelien pelaaminen alle 18- vuotiailta kiellettiin, ja totta kai sen vaikutus alkaa nyt muutama vuosi myöhemmin näkyä. Lisäksi nettipokeriammattilaisuus ei ymmärrettävistä syistä kiilu samalla lailla lukiolaispoikien kiimaisissa silmissä kuin kahdeksan vuotta sitten. Aika moni vieläkin loistavista pokeritähdistä alkoikin pelata nettipokeria äidin pelitilillä jo alaikäisenä.
Kukkahattutädit ovat nettipokerikiellon ajamisen sijaan keskittyneet tällä kertaa automaattien työntämiseen pelisaleihin. Uutena tutkimuskohteena kysyttiin, mitä mieltä vastaajat ovat ehdotuksesta, että rahapeliautomaatit sijoitettaisiin ainoastaan pelisaleihin. 37% kannatti ja 35% vastusti ja loput eivät olleet mitään mieltä.
Arpajaislain uudistuksen yhteydessä tulevat edunsaajat ja hoivaväki käymään tästä vielä kädenvääntöä. Veikkaan, että toistaiseksi voittavat edunsaajat. SOSTE:n Vertti Kiukas hoitaa homman kulisseissa kotiin ja selittää muillekin edunsaajille, miten paljon rahaa he menettävät, jos näin tehtäisiin. Tuskin ilkeää julkisuudessa kuitenkaan vastustaa.
Ihmiset ovat muuten kovia olemaan samaa mieltä siitä mitä kysytään. Kun piti vasta väitteeseen ”Ihmisillä pitäisi olla oikeus pelata rahapelejä milloin vain haluavat, 67% oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Vahva nousu vuodesta 2011, jolloin vain 53% oli kannattanut. Väite ”Rahapelien pelaamiseen on nykyään liikaa mahdollisuuksia” sai 62%:n kannatuksen (72% v.2011). Osa on siis ollut näistä molemmista samaa mieltä. Jos joku väittää, että kysymyksenasettelulla ei ole vaikutusta tutkimustuloksiin, ei hän haastattelututkimuksiin ole juuri perehtynyt.
Minulla on teoria myös siitä, miksi rahapelaaminen on hyväksytympää nyt kuin neljä vuotta sitten. Kun olemme olleet taantumassa jo monta vuotta, ei peliongelmaisista juuri jakseta huolta kantaa. 46% katsoikin, että päävastuu rahapeliongelmien rajoittamisesta on pelaajalla itsellään. 32 prosenttia katsoi, että ensisijainen vastuu tulisi olla pelintarjoajilla. Tämä on muuten hauskasti sama kuin vasemmistopuolueiden (SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät) kannatus viime vaaleissa. Tämä on siis perisuomalainen idea siitä, että tarjoajamonopoli pitää huolta asiakkaistaan ja maksimoi siinä sivussa tuloksensa. Noin viidesosa vastaajista katsoi, että päävastuun tulisi olla rahapelaamista valvovilla ja peliongelmia hoitavilla viranomaisilla.
Minäkin katson, että päävastuun tulisi olla pelaajilla itsellään. Sen lisäksi viranomaisten pitäisi sitten valvoa pelintarjoajia ja tarjota peliongelmaisille apua. Pelinjärjestäjät voisivat keskittyä pelinjärjestämiseen sen sijaan että olisivat huolehtivinaan peliongelmaisista.
Ihmisten epäloogisuus ei ole mitenkään niukka hyödyke. Valtaosa vastaajista (77%) oli taas sitä mieltä että vallitseva monopolimalli on hyvä tapa rajoittaa pelaamisen haittoja. Mitähän tulisi vastaukseksi, jos kysyttäisiin myöntymistä siihen, että vallitseva malli on huono tapa? Ainakin enemmän kuin 23% nyökyttelisi mukana. Mutta joka tapauksessa rahapelimonopolilla on kansan enemmistön tuki, en sitä epäile yhtään.
Julkisuuden ulkopuolella tavallisesti sekä monopoliyhtiöiden työntekijät että rahapeliviranomaiset myöntävät, että ei pelinjärjestämismalli sinänsä mitään ongelmapelaamista rajoita. Julkisesti toki kerrotaan, että monopolit järjestävät vain vastuullista pelaamista suomalaisten hyväksi. Kun aivopesua jatketaan vuosikymmeniä, se toimii erinomaisesti. Venäjälläkin vallitsee käsitys, että USA hyökkäisi välittömästi Venäjälle, ellei sillä olisi vastassa Vladimir IV Voittamaton. Eikä tätä ole uskoteltu vielä kovinkaan kauan.
47% (60%) olivat sitä mieltä, että pelaamisongelmat ovat lisääntyneet viime aikoina. Tälle näkemykselle ei tosin ole tutkimusten tukea. Noin yhdellä prosentilla suomalaisista on kaikissa tutkimuksissa ollut ”todennäköinen rahapeliriippuvuus” ja noin kaksi prosenttia on ”ongelmapelaajia”. Todennäköinen peliriippuvuus on näistä se pahempi, ja sinne ryhmään joutuu, jos vastaa ”väärin” viiteen tai enempään SOGS-testin kysymykseen.
Minulla on testin mukaan todennäköinen rahapeliriippuvuus ihan kepeästi. Rahapeliriippuvuuteni myönnänkin ihan sovinnolla. Totta kai pokeriammattilainen on peliriippuvainen siinä missä veturikuski on junariippuvainen. Ilman junia ei ole veturikuskeja ja ilman pelejä ei ole peliammattilaisia. Hyviä pelejä saisi tosin olla vähän useammin ja lähempänä. Riippuvuuteni pokerista on kuitenkin ollut vähenemään päin, kun parina viime vuotena on arvopaperisijoituksissa hohottanut. Rahapeliä se tosin on pörssipelikin.
Olin hämmästynyt siitä, miten hyvin kansa oli kartalla toisistaan riippumattomien tapahtumien todennäköisyydestä. Väite ” Häviäminen rahapeleissä monta kertaa peräkkäin kasvattaa voitonmahdollisuuksia” sai vain kahdeksan prosentin kannatuksen. Casino Helsingin otannan perusteella olisin odottanut tyyliin yli puolen olevan tätä mieltä. ”Kohta se onni kääntyy” ja ”Ei voi tulla enää mustaa” ovat minulle hyvin tuttuja lauseita.
Kaiken kaikkiaan olin hyvin tyytyväinen, että ”ulkomaille pelaamista” ei tutkimuksen yhteydessä mainittu kuin pienellä ja tekstin keskellä. Alan ihan kohta uskoa siihen, että arpajaislain uudistuksen yhteydessä ei oteta kaapista esiin mitään nettipokerikieltoja. Suomen Pokerinpelaajat Ry aikoo kuitenkin vähintään tarkkailla tilannetta.
