Olen ollut muutamalla vuosikymmenellä mukana neuvottelemassa muutamissa yrityskaupan tapaisissa. Neuvotteluista poissaolleilta osakkailta olen saanut rakentavaa palautetta. Tilanteesta riippuen on joko myyty liian halvalla tai maksettu liikaa.
Mieleni on tehnyt sanoa kuten entinen ay-johtaja: ”Olisitte itse koittaneet kännissä neuvotella paremman.” Tämä nyt ei olisi tarkalleen ottaen ollut totta, useimmiten on nimet laitettu papereihin selvin päin ja kännissä oltu vasta tästä puolen tunnin päästä. Mutta nillittäjien järkyttäminen onkin lempipuuhaani. Ikävä kyllä en ole tainnut koskaan toteuttaa.
Nokia myi matkapuhelinliiketoimintansa 5,44 miljardilla eurolla. Eilen sosiaalinen media täyttyi postauksista ”Liian halvalla myyty”. Pokeritiedon sijoitusketjussakin yksi analyytikko teki tämän arvion.
Aivan kaikki eivät olleet tätä mieltä. Nokialla on 3,7 miljardia osaketta ja sen kurssi nousi uutisesta reippaan euron. Yhtiön markkina-arvo nousi siis noin neljällä miljardilla. Tämän verran arvokkaammaksi markkinat hinnoittelivat Nokia Oyj:n kaupan jälkeen.
Minä edustan näkemystä, jonka mukaan markkinat ovat varsin usein väärässä. Jos markkinat mielestäni alihinnoittelevat osakkeen, ostan sitä, koska uskon markkinoiden tulevan järkiinsä ennemmin tai myöhemmin. Välillä markkinat ovat olleet oikeassa, ja välillä Pyysing. Vuonna 1986 alkanut välienselvittely on vielä kesken.
Tästä huolimatta minulla on taipumusta uskoa, että neljä miljardia euroa on tässä oikeassa. Kun sijoittajat ympäri maailman äänestävät rahalla, vaalitulokset heijastelevat suurempaa vastuunkantoa, kuin tavanomaisissa puoluevaaleissa.
Näistä luvuista voi laskea, että Nokian matkapuhelinliiketoiminta arvioitiin korkeintaan 1,5 miljardin arvoiseksi maanantaina, ja tiistaina se oli myyty 5,5 miljardilla eurolla. Lähes neljä kertaa pörssikurssin hinnalla myisivät lähes kaikki yhtiönsä, ja pitäisivät kauppaa hyvänä.
Kävin eilen keskustelua aiheesta: Sain mm. kommentin: ”On lähinnä koomista sanoa, että päätös on hyvä, koska markkinat innostui.”
Se ei ole ainakaan pelkästään koomista. Pörssikurssit käyttäytyvät välillä koomisesti, kuten teknokuplan tai finanssikriisin aikaan. Mutta kun kurssi nousee oikeasti, osakkeet voi myydä entistä kalliimmalla ja rahat saa pitää. 440 miljoonan Nokian osakkeen shorttaajat ottivat eilen puoli miljardia pataan. Osa vakuudenhaltijoista kuuli todennäköisesti koomisia selityksiä tulossa olevista lisävakuuksista – ja sulki positiot.
On selkeää, että kun globaali markkinajohtaja vaipuu marginaalivalmistajaksi, on jossain ryssitty ja pahasti. Olisi ehkä pitänyt tehdä helppokäyttöisempiä puhelimia. Muotoiluun olisi voinut panostaa jo aiemmin. Windowsiin hirttäytyminen saattoi olla virhe.
Ainakaan ei olisi pitänyt Elopina kertoa, että ”Meillä on varasto täynnä paskaa, jota emme enää kehitä”.
Mutta nämä virheet oli jo tehty. Minä en tiedä, olisiko Nokia voinut saada Lumiansa sellaiseen lentoon, että kännykkäliiketoiminta olisi tullut myyntihintaa arvokkaammaksi. Eivätkä tiedä halvalla myymisestä itkevätkään. Epäilen, että Lumian myynnin orastava piristyminen sai Microsoftin hivenen hellittämään kukkaronnyörejä. Joudun hyväksymään Nokian hallituksen ja neljän miljardin euron näkemyksen:
Omistajille tuli lisäarvoa kaupassa. Ainakaan minä en olisi pystynyt neuvottelemaan parempaa, eikä minulla olisi ollut tarjota parempaa ratkaisua.
P.S. Pokerin lisäksi peruskoulun opetusohjelmaan pitäisi ottaa sijoittamisen ja yritystalouden perusteet. Ei ole mitenkään yleisessä tiedossa, että yritysjohdon ensisijainen tehtävä osakeyhtiössä on lisäarvon tuottaminen osakkeenomistajille.
Lisäksi olisi hyvä saattaa julkisuuteen, että yhtiöiden ei vapaassa markkinataloudessa ole lakisääteistä tehdä tappiota loputtomasti.
P.P.S. Jälkimmäisessä muuten menevät vipuun ekonomistin silmin pörssikursseja tarkastelevat. Yritykset tekevät kaikkensa tehdäkseen voittoa, vaikka kansantuote ei kasvaisikaan.
