Meillä kaikilla on uskontomme. Minun määritelmäni uskonnosta on asia, joka laittaa ihmisen sekaisin. Minun uskontoni on markkinatalous. Uskon markkinatalouden hoitavan asioita kuntoon paremmalla tavalla kuin jollain perusteella valitun kollektiivin. Kollektiivimetodiahan kokeiltiin esimerkiksi Neuvostoliitossa. Finanssikriisin myötä markkinataloutta piiskataan lehdissä kuin sosialisteja Pohjanmaalla. En ole kuitenkaan luopunut uskostani.
Horjun kuitenkin uskoni kanssa aina aika ajoin. Kauppakorkeakoulussa opetettiin melkein ensimmäiseksi, että kaikki markkinahinnat ovat oikein. Miksi kukaan muuten ostaisi jotain osaketta nykyisellä hinnalla, jollei olettaisi sen hinnan nousevan riskittömän koron plus riskilisän verran? Koska sijoittajia on paljon, ja ihmisten toimintaa ohjailee voitontavoittelu, ovat markkinat aina oikeassa. Myyjä ei myisi, ja ostaja ei ostaisi, jos hinta olisi väärä.
Tämä hypoteesi, johon pitkälti koko rahoitusteoria pohjautuu, olettaa, että ihmiset tekevät päätöksensä rationaalisilla perusteilla ja markkinoilla on saatavissa kaikki informaatio.
Minun havaintoni ihmisistä on, että heidän päätöksiään ohjaa enemmän ahneus, pelko ja tunteet kuin rationaalinen ajattelu.
Ihmisten ahneutta ei voi koskaan aliarvioida. Esimerkiksi vakuutuspetokset tuntuvat olevan yleinen kansanhuvi, joista vielä kehuskellaan kavereille, kuinka näppärästi rahat yhtiöltä vietiinkään.
Teknoyhtiöiden hinnoittelua en ymmärtänyt missään vaiheessa, joten en hyötynyt teknokuplasta juuri lainkaan. Olen kateellinen sijoittajille, jotka ymmärsivät ihmisten ahneuden ja tietämättömyyden ajavan hintoja käsittämättömyyksiin. Tunnen muutaman, jotka loivat omaisuutensa perustan teknokuplassa. Vielä enemmän tunnen ihmisiä, jotka hävisivät teknokuplassa rahojaan. Helpon rahan näkeminen sumentaa usein ihmisen ajattelutoiminnot. Terveisiä vain WinCapitaan sijoittaneille ja T6:een rahojaan jättäneille.
Ahneuden lisäksi ihmiset tekevät kaikenlaisia päätöksi kateuden pohjalta. Minunkin viimeinen lottoni vuonna 1984 pohjautui lukioluokan kimppalottoon, johon osallistuin viimeisenä. Totesin, että en kestä sitä, jos kaikki muut voittavat. Nykyisin kestäisin sen, jos naapurini voittaisi lotossa, mutta vuonna -84 minussa ei ollut miestä katsomaan kavereiden mahdollista tuulettelua. Tekno- osakkeisiinkin monet sijoittivat, koska kaverit tekivät pikavoittoja näillä lapuilla.
Sen lisäksi, että markkinoilla toimivat käyttäytyvät irrationaalisesti, niin useimmat heistä joutuvat toimimaan vajavaisella informaatiolla. 80-luvulla osakkeenomistajia Suomessa kohdeltiin pitkälti kuin kasvatettaisiin herkkusieniä. Pidettiin siis pimeässä ja syötettiin paskaa. Vielä 2000-luvulla minulla oli Elcoteqin osakkeita, ja jostain käsittämättömästä syystä uskoin noin seitsemän osavuosikatsausta peräkkäin satuun jota niissä syötettiin. Tässä tapauksessa muut joko ymmärsivät tai tiesivät heille syötettävän paskaa, kun kurssia painettiin alas.
Toki ihmiset kuvittelevat tekevänsä järkeviä päätöksiä ja pyrkivätkin tekemään sellaisia. Uskon markkinatalouden toimivuuden lähinnä paranevan, kun ihmisten sivistystaso nousee, ja informaatio leviää yhä paremmin. Sensaatiolehdistön ja tosi-TV:n menestys laittaa kyllä uskoa varsin lujille. Pysyn uskossani, vaikka päivittelenkin uskontoni perusdogmin haurautta. Jos ihmiset ostavat seiskaa, niin millä perusteella heidän voi olettaa tekevän rationaalisia päätöksiä? Kai sitä uskovaisetkin pohtivat välillä, että kenen kanssa Kain meni naimisiin?
Tavallisesti ihmiset eivät ymmärrä markkinatalouden toimintaa tai sitten eivät välitä. Ymmärsikö Jouko Ahonen edesauttavansa vuonna 2006 metsäteollisuuden alasajoa Suomessa? Saattoi hyvinkin ymmärtää, mutta ei välittänyt, koska kenttä ei ainakaan ymmärtänyt, ja se hänet valitsee uudelleen ja uudelleen. Finnairin lakkoileville lentäjille ja lentokenttätyöntekijöille voin myös kertoa, että olinpa tyytyväinen siitä, että lentoni Ljubljanaan oli Luftwaffella, eikä Finnairilla, niin ei tarvinnut jännittää. Taidan jatkossakin kokeilla parempia penkkejä ja vähemmän lakkoaltista lentoyhtiötä. Olen yleensä lentänyt Finnairilla monta kymmentä lentoa vuodessa. Markkinataloudessa käy juuri näin. Tuotteen heikentyessä kysyntä vähenee. Ja lopulta menevät myös työpaikat.
Yritykset toimivat siten, että jos tuotteet eivät mene kaupaksi alennetaan hintoja tai parannetaan tuotetta. Rahojen vähetessä ei yleensä rahaa tuotteen parantamiseen ole, vaan varastoa yritetään tunkea epätoivoisesti mihin tahansa. Jos tavara ei mene lopulta kaupaksi, seuraa konkurssi. Konkurssit kuuluvat markkinatalouteen. Osakeyhtiön idea on siinä, että siinä riskeerataan vain siihen sijoitetut rahat. Yksi sijoitusyhtiö on mennyt minultakin nurin 1990-luvun alussa.
Markkinatalouden lait pätevät myös pokerimaailmassa. Muutamat saitit ovat jo menneet nurin, ja lisää vielä menee. Kilpailun kiristyessä osa putoaa pelissä. Kun firmat ovat epätoivoisessa tilassa, firmat tekevät epätoivoisia tekoja. Jos minulla olisi konkurssiuhan alla oleva pelisaitti, ainakin harkitsisin tarjoavani verkkosääntöjä parempaa sopimusta asiakkaille, jotta voisin edes jotenkin saada kassavirtaa ja välttää nurinmenon.
Minulla oli hauskaa, kun sain soiton firmalta, joka tarjosi verkkosääntöjä parempaa rakebackia Entractionille. Ilmeisesti taas yksi varastettu asiakasrekisteri oli jonkun käytössä, joka oli laittanut soittamaan jonkun puhelinmyyjän, joka ei tuntenut minua. Kaveri luki paperista ulkoa listaa siitä miten heiltä saa kaikkiin verkkoihin parempia sopimuksia. Laittoi vielä mailin, jossa sanottiin ”Emme luettele diilejä sivullamme siitä syystä, että ne useasti ovat paremmat mitä verkostot sallivat”. Myös Johannalle soitettiin samasta puljusta. Asiantuntevan oloista sakkia kaiken kaikkiaan.
Uskon tämän katiskan keräävän jonkun verran kaloja. Tiedän monien pelaajien käyttävän rakebackprosenttinsa viilaamiseen enemmän aikaa kuin pelinsä kehittämiseen. Tämä on markkinatalouden toimintaa sekin, kilpailu ajaa hintoja asiakkaalle paremmaksi. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kun tarjotaan verkon sääntöjä parempia prosentteja, tarkoittaa se sitä, että toimijan tuote ei mene kaupaksi sillä hinnalla, jolla hän on sopinut sitä myyvänsä. Eli toimija rikkoo tekemäänsä sopimusta, jotta hän saisi lisää asiakkaita. Tällaiseen toimintaan joutuvat yleensä lähinnä sellaiset, jotka ovat epätoivoisessa tilassa. Asiakkaiden kannalta tilanne on hyvä, jos rahat pelitilillä ovat turvassa. Valitettavasti useimmissa saittien nurinmenoissa ovat sijoittajien lisäksi myös pelaajat menettäneet rahansa.
Eettiseltä kannalta asiaa voi tarkastella myös siltä pohjalta, että ostatko varastettua ruokaa, koska sitä saa halvemmalla? Minunkin ystävissäni on ihmisiä, joiden mielestä vakuutuspetos on hupia ja veropetokset suorastaan kansalaisvelvollisuus. He eivät ehkä ostaisi varastettua ruokaa, vaikka mielestäni se ei eroa vakuutus- tai veropetoksesta käytännössä lainkaan. Joten oletan, että tässä tapauksessa jään eettisen höpinäni kanssa lähinnä yksin.
Pelialalla saatava informaatio yhtiöistä pohjautuu lähinnä yhtiöiden omiin tiedotteisiin. Verovapaiksi mainostavat itseään kaikki, joilla on jokin linkki Eurooppaan päinkään. Useampi peluri voi vielä joutua laittamaan kättä taskuun ”verovapailla” saiteilla tulleista voitoista. Samaten jotkut pelaajat 100%-rakebackdealinsä kanssa voivat huomata, että yhtenä päivänä rakebackejä ei ole enää tulossa eikä myöskään rahoja pelitililtä. Lisäksi jos saitti ei kunnioita ainoan päämiehensä kanssa tekemää sopimusta, kuinka paljon sen voi olettaa kunnioittavan pelaajien oikeuksia ongelmien tullessa? Adam Smithin näkymätön käsi tulee vielä antamaan piiskaa sekä ymmärtämättömille asiakkaille että kelvottomille yrityksille.
