Omaholisti minusta tuli viimeistään 1998 alkuvuonna. Voitin tammikuussa 150.000 markkaa, ja ajattelin, että tällainen hohotus ei voi kestää kauan. Voitin helmi- ja maaliskuussa saman verran.
Pelit eivät olleet mitenkään mielisairaan hyvät. Jo melko alkuvaiheissa kippailtiin keskisetteja ja muita vahvoja, mutta ei salettikäsiä. Huonot pelaajat menivät vauhdikkaasti poikki, joten iloa heistä ei ollut pitkään.
Kesää kohti mennessä pokerinpelaajat löysivät uuden harrastuksen. Se oli puhelinosakekauppa. Ainakin neljä pokerinpelaajalähtöistä arvopaperikauppiasyhtiötä osteli HPY:n osakkeita yksittäisiltä ihmisiltä ja myi niitä tukussa eteenpäin tai piti osuustodistuksista kiinni.
Minä en aikonut mennä mukaan ollenkaan, koska idea ei ollut minun ja kauppaa tekivät myös kaverini samalla toimistolla.
Sitten yksi kauppias yritti pakottaa kaveriani ja yhtiökumppaniaan muuttamaan pois toimistoltamme. Tämä olisi autioittanut Simpanssitoimiston ja minä olen normaalin muutosvastarintainen. Lisäksi olen inhonnut muuttamista aina yli kaiken.
Niinpä päätin minäkin korteni kekoon ja palkkasin kaiken kaikkiaan kymmenkunta henkilöä ostamaan puhelinosakkeita. Armeijasta oli kerrankin jotain hyötyä, koska palkkasin useita RUK-kavereita töihin. En olisi ikinä ryhtynyt tähän, jos ei minun rauhaani toimistolla olisi ryhdytty häiritsemään. Vanha viidakon sanonta on, että Mustanaamiolle ei vittuilla.
Kauppiaan perustelu muutolle oli, että avotoimistolta käsin ei voi tehdä liiketoimintaa, koska superhyvät idea vuotavat muille. Tämä oli oiva esimerkki huonosta kädenluvusta. Minä olin täysin tyytyväinen pokerinpelaajana ja oman salkun pyörittäjänä enkä kaivannut muita bisneksiä. Aikani oli tuolloin ja on melkein aina ollut melko kortilla.
Puhelinosakkeiden haaliminen oli sinänsä hupaisaa puuhaa. Jobbarin lähettäminen Tikkurilaan 700.000 markkaa taskussa tai riskin hajauttaminen laittamalla 100.000 markan nippuja eri taskuihin oli jopa minulle riittävän rockhenkistä.
Vieläkin tulee vähän kylmiä väreitä, kun muistelen salkun jättämistä taksiin. Salkussa oli käteistä rahaa 300.000 markkaa ja osuustodistuksia yli puolella miljoonalla. Taksi tuli onneksi takaisin ja kovasti ihmetteli, kun annoin 50 markan tipin takaisin tulosta.
Kerran onnistuin pankissa tiputtamaan 100.000 markan nipun. huomasin sen kilometrin päästä pankista. Hilpaisin takaisin aika vaudilla ja siinä se onneksi vielä nötkötti maassa pankkitiskin edessä. Olin ollut varma, että sen oli rivakka taskuvaras ehtinyt ottaa taskusta.
Meille partnerini kanssa kesä oli kannattava, joskaan emme tehneet mitään jättipottia. Konservatiivisina arvo-osakesijoittajina pidimme tuolloisen HPY:n hintaa liian kalliin, emmekä juuri pitäneet osakkeita. Muutama pokerinpelaaja holdasi HPY-Holdingin osakkeita niin hyvällä menestyksellä, että enemmän tai vähemmän jättivät pokerin.
He tosin olivat pelaajia paremmasta päästä, joten pelit eivät heidän katoamisestaan sijoittajiksi suuresti kärsineet.
