Olen viettänyt useamman isänpäivän isänä Amsterdamissa kuin Helsingissä. Syynä on ollut marraskuun toisella viikolla pelattava The Master Classics of Poker. Hollannissa on aina ollut sekä hyvät käteis- että turnauspelit ja kaupunkikin on aivan mahtava kaikenlaiseen turistoimiseen.
Merkittävin turnaussaavutukseni Hollannissa on limiittitexasturnauksen viidennen sijan menestyksekäs puolustaminen vuonna 1999. Tosin Hollannin turnauksista pääsin voitolle vasta tänä vuonna, kun keikuin kahdeksanneksi WPT:ssä saaden 54 purppuraa kotimatkaevääksi. Tähän asti olin joutunut rahoittamaan turnausharrastukseni Amsterdamissa paikallisissa käteispeleissä.
Casino Helsingissä ja sen edeltäjissä olen viettänyt aikaani 20 vuotta. Olen nyt ollut yli viikon käymättä ilman varsinaisia esteitä Helsingissä ollessa, mikä saattaa olla henkilökohtainen ennätys vuoden 1995 jälkeen. Eli minun reikeilläni on ostettu sokeille keppejä, maksettu kasinotyöntekijöiden palkkoja ja tuettu vaalikampanjoita ihan merkittävissä määrin. Arvioisin, että kyseessä on kuusinumeroinen määrä euroja, jossa ensimmäinen luku ei ole ainakaan ykkönen.
Näiltä pohjilta arvelen olevani ainakin puolipätevä vertailemaan kahta monopolikasinoa pokerinpelaajan perspektiivistä keskenään.
Sijainti
Molemmat ovat kivan kaupungin keskustassa erinomaisella paikalla. Taksi Schipholen lentokentältä kasinolle kustantaa noin 40 euroa. Julkisiakin yhteyksiä on, mutta suoran junayhteyden puuttuessa olen Amsterdamissa aina takseillut, vaikka olen puolisujuva joukkoliikenteen käyttäjä. Suoraa bussiyhteyttäkään lentokentältä kasinon liepeille en ole onnistunut Eyewitness Guidesta löytämään, vaikka olen pari kertaa sellaista lentokoneessa tihrustellut.
Majoitus kasinon lähihotelleissa lähtee 200 euron paikkeilta per yö, mutta jos jaksaa vaikka pyöräillä kasinolle vähän kauempaa, pääsee majoittumaan melko edullisesti.
Casino Helsinki ei voi sille mitään, että se sijaitsee kaupungissa, jossa on syksy yhdeksän kuukautta vuodessa. Hollannissa siis kevät alkaa aikaisemmin kuin toukokuun loppupuolella ja syksy vaikuttaa varsin usein keväältä. Mutta suhteelliselta sijainniltaan kaupungissa monopolikasinot päätyvät tasapeliin.
Aukioloajat
Amsterdamissa kasino avautuu kuten Helsingissäkin puoliltapäivin, mutta sulkee jo kolmelta. Mikonkatu periaatteessa sulkee neljältä, käytännössä pokerit loppuvat puoli neljä, jolloin tosin voi ottaa vielä muutaman kierroksen kostorullaa. (Kostorulla = tappiollisen session jälkeen käydään kostamassa itselle katselemalla hetken kuulan pomppimista). Hollannissa julistetaan viimeiset kolme jakoa noin varttia vaille kolme.
Pokeria Hollannissa pääsee pelaamaan kuitenkin useamman tunnin kuin Helsingissä, koska käteispelit pyörähtävät käyntiin ainakin turnausviikoilla heti iltapäivästä. Nuorena pokeriammattilaisena lähdin usein Casino Hollandin pilkun jälkeen jatkopeleille Marcel Lusken parin sadan metrin päässä olleeseen hooliin (ei muuten koskaan ratsattu, vaikka kaikki Holland Casinolla tiesivät missä se on), mutta nykyisin arvostan gongin kumahdusta kasinolla. Vanhan miehen on syytä pitää rytmistään kiinni.
Vähän sinisten lasien läpi katsottuna menee tämäkin tasan.
Pelien taso
20 vuotta sitten tämä oli lähes ainoa asia mitä halusin kasinosta tietää. Sen lisäksi joutui selvittämään miten sinne pääsee ja mitä se maksaa, mutta loppu oli kosmetiikkaa. Pelaamaanhan sinne mennään, sama se on missä murjussa sitä suditaan. Missä oli hyvää peliä, siellä oli hyvä olla. Nykyisin olen tullut vähän nirsommaksi pokerimatkailussa toisarvoisten asioidenkin suhteen.
Amsterdamissa pelataan keskimäärin paljon isompaa peliä, mutta pelaajat ovat paljon huonompia. Helsingissä on välillä isoa ja välillä hyvääkin peliä. Perusrinki on kansainvälisesti tarkastellen kovatasoinen tai ainakin tiukka. Leipänsä irti pokerista repiminen vaatii parempaa pelaamista Helsingissä kuin missään muussa hoolissa, jossa olen käynyt.
Pottiomaha ja No Limit Texas ovat pelit mitä puukenkämaassa nykyisin enimmäkseen suditaan. Olin paikalla sekä Amsterdamissa että Helsingissä, kun kyseiset kasinot alkoivat ensimmäistä kertaa tarjota omaholisteille laatuhuumetta. Helsingissä pääsi muuten piikittämään ensin.
Tästä huolimatta pisteet karkaavat sinne, missä tulppaanit kukkivat.
Järjestelyt
Turnaus- ja käteispelijärjestelyt ovat Helsingissä sujuvammat kuin Amsterdamissa. Kansainväliset turnaukset Fennia Salongissa sujuvat nykyään rutiinilla, ja screeneillekin saadaan kuvaa aina välillä. Hollannissa käteislistat ovat brusheilla paperilla, Helsingissä usealla monitorilla.
Tosin kun pelaamaan pääsee, homma toimii ihan sujuvasti Amsterdamissakin. Annetaan piste Helsinkiin, vaikka monessa hoolissa pyörineenä antaisin Casino Hollandillekin hyvän arvosanan.
Reikki
Helsingissä reikki eli potista otettava kasinon osuus on viisi prosenttia ja korkeintaan kymmenen euroa. Hollannissa prosentti on sama, mutta katto korkeammalla eli 20 eurossa. Tämän pitäisi itse asiassa kannustaa tiukempaan peliin. Jos tähän on pyritty, pelaajiin se ei ainakaan ole vaikuttanut.
Selkeästi Casino Hollandilla on varaa korkeampaan reikkiin, koska pelaajapooli on isompi ja parempi. Helsingissä reikinnosto laittaisi pelit saattohoitokuntoon.
Suomi ei voittanut tänä vuonna Euroviisuissa, vaikka Piritorin tuomioistuimen mukaan olisi pitänyt, mutta tässä tuli selkeä voitto.
Henkilökunta
Casino Hollandin henkilökunta on lähes poikkeuksetta ystävällistä, avuliasta ja pätevää. Casino Helsingin henkilökunta on näitä usein. Ero johtuu nähdäkseni kansanluonteista. Amsterdamissa ei kauaa tarvitse istua yksin baarissa, kun joku tulee höpöttämään. Helsingissä jos menet juttelemaan tuntemattomalle, se joko kehottaa poistumaan tai siirtyy itse muualle, koska ei osaa reagoida harvinaiseen tilanteeseen.
Koska olen niin tottunut suomalaisiin mököttäjiin, enkä ole ihan pelkkää auringonpaistetta aina minäkään, jätän tämän tasan.
Säännöt ja niiden toimeenpano
Hollannissa on jakajat koulutettu huutamaan brassi paikalle välittömästi ongelmatilanteissa. En muista yhtään kertaa, kun hollantilainen pokeripäällikkö paikalle tultuaan olisi tehnyt mielestäni väärän päätöksen tai että siihen olisi mennyt kauan.
Vuonna 1997 Amsterdamissa limiittiseventurnauksessa jakaja ei antanut minun korottaa maksimia neljännellä kortilla, kun vihulla oli pari pinnassa. Annoin tämän mennä läpi, koska en halunnut herättää huomiota ja sen seurauksena vastustajan kippaavan.
Pyysin jaon jälkeen brassin paikalle, joka sanoi minun olleen oikeassa ja vähän ystävällisesti tylytti jakajaa. Tässä ei ole minulla valittamista, koska minulla olisi ollut täysi oikeus vaatia uutta tuomiota ja saanutkin sellaisen ja vieläpä oikean.
Helsingissä jakajat keskimäärin pyytävät apua vain äärimmäisessä hädässä. Syy lienee joko taas kansanluonteessa tai koulutuksessa. Näin ei pitäisi olla, koska nopeat tuomiot nopeuttavat peliä.
Helsingissä näen vääriä tai ainakin hyvin hitaita tuomioita tyyliin joka viikko. Amsterdamissa olen ollut yli kymmenen viikkoa ja pelannut siellä useimmiten iltapäivästä aamukolmeen. En usko, että minulla on käynyt brassijoulu Amsterdamissa, vaan tasoero on olemassa.
Arvelisin syyksi sitä, että Helsingissä brassit ovat aivan liian tiheässä kierrossa. Kun vuoroja on vain vähän, ei oikein ole motivaatiota opetella sääntöjäkään kannesta kanteen. Lisäksi tuomioita tulee tällä vähällä ajalla vielä vähemmän, kun jakajat eivät niitä pyydä.
Toki Helsingin brassit biittaavat ranskalaiset ja espanjalaiset kollegansa vaikka silmät kiinni, mutta tässä vertaankin Hollannin tasoon. Piste menee pyöräileville pilviveikoille.
Ruoka – ja juomahuolto
Casino Hollandin yläkerrassa on hyvin tasokas kohtuuhintainen ravintola ja pöytään saa tilata kaikenlaisia snackeja, joita tosin turhat kalorinsa alkoholista ottava yrittää pääosin väistellä. Onneksi pokerihuoneessa on lähes aina hedelmiä. Alkoholi maksaa suuruusluokkaa viisi euroa laaki. Kanta-asiakkaille säännöllisesti tarjotaan sekä ruokaa että juomaa. Cercle Privessä, missä ovat isot pelit (esim. PLO 20/40), mikään ei maksa mitään.
Koska Helsingissä on hiljan parannettu radikaalisti turnausruokien hinta/laatusuhdetta ja on tullut kaikenlaisia juomatarjouksiakin, en analysoi sitä tässä sen tarkemmin. Totean vain, että flaamilainen kasinokeittiö otti tässä kilpailussa ykköstilan.
Summa summarum
Casino Holland voitti tällä pisteytyksellä 4,5-3,5. Tosin painottaisin pelien hyvyyttä aika raskaalla kädellä, jos pitäisi alkaa miettimään missä pokeriammattilaisen kannattaisi pelata. Kiteytän kilpailun lopputuloksen siten, että Casino Helsingissä on hyvä pelata, mutta Casino Hollandissa on vielä paljon parempi.
Jason Wheeler pelasi kanssani vähän aikaa samassa WPT:n finaalipöydässä. Turnauspelaaminen lienee hänellekin harrastus 1,7 miljoonan dollarin turnausrahastuksista huolimatta. Tosin hänen leipäpelinsä on internetissä, kun minulla se palasi netistä käteispöytiin vuonna 2010. Jason asuu aina keväisin ja syksyisin Amsterdamissa ymmärrettävistä syistä. Välissä hän käy ottamassa muutaman rahasijan World Series of Pokerissa kotimaassaan ja talvella pakenee kylmyyttä jonnekin etelämmäksi.
Jos olisin aloitteleva lapseton pokeriammattilainen, harkitsisin vakavasti Hollantiin muuttoa tai ainakin pitempiaikaisia vierailuita.
P.S. Se tietysti Hollannissa vituttaa, että siellä jotkut moukat kiroilevat kasinolla.
