Mie luulin olevani paskayhtiöspekulantti. ”Arvogurun” luettuani tiedän, että nuoret miehet kutsuvatkin sijoitustyyliäni arvosijoittamiseksi käänneyhtiöihin. Keski-ikäistä miestä kuitenkin viihdyttää enemmän esiintyä spekulanttina kuin sijoittajana. Lisäksi riisun näin sijoittajavihamielisiltä aseet haukkua minua spekulantiksi, koska jo itse kutsun itseäni sellaiseksi. Ja kyllä, myös keinottelijaksi saa ihan vapaasti nimitellä.
Avattuani kirjan lauantaina Tallinnassa Coolbet Openin High Rollerin alkua odotellessa, jatkoin sen lukemista aina kun vapaa-aikaa pokeriturnauksista löytyi. Menestystä pokerin saralla ei juuri tullut, mutta kirjaan olin vielä tyytyväisempi kuin Laatuguruun. Puolustettiinhan siinä ansiokkaammin minun sijoitustyyliäni kuin mitä ainakaan itse olen pystynyt selittämään.
Sijoitusstrategiaani toivottomana ovatkin keskustelupalstoilla pitäneet sekä natsit että suvakit, joskin olen ollut ymmärtävinäni tämän johtuneen enemmän taipumuksestani naureskella molempien ryhmien kustannuksella, kuin oikeasta analyysistä.
Lainaan suoraan Hämäläinen/Oksaharju/Satunnainen Mustanaamiota:
”Arvostrategia perustuu absoluuttisen tuoton tavoitteluun: osakkeen täytyy olla itsenäisesti halpa, eikä ainoastaan vähemmän kallis kuin muut vielä pahemmin ylihintaiset osakkeet. Absoluuttista tuottoa tavoitellessaan arvosijoittajan olo ylikuumentuneessa markkinatilanteessa voi olla orpo, kun muut sijoittajat saavuttavat hetkellisesti selvästi parempia tuottoja. Hyvä esimerkki tästä oli vuosituhannen vaihteen it-kupla.”
Oli muuten aika pitkiä minuutteja seurata vuosituhannen vaihteen tienoon teknoyhtiöiden kymmenen prosentin päivänousuja. Panostinkin tuolloin pokeriin lähes kaiken työaikani.
Lisää:
”Arvosijoittaminen perustuu riskien välttämisen periaatteelle. Arvosijoittaja kiinnittää huomiota ensin siihen, mikä voi mennä pieleen, eikä siihen mikä voi mennä napakymppiin.”
Täsmälleen näin. Itse asiassa kun kutsun itseäni spekulantiksi, on se loukkaus oikeita spekulantteja kohtaan. Viisikymppisenä ja taloudellisesti riippumattomana pelaan oikeasti lähinnä puolustuspeliä pysyäkseni mukana nykyisessä kokoonpanossa uran loppumiseen saakka.
Pelata olen alustavasti suunnitellut hiekkahoitoon siirtymiseen asti. Perillisten toki kannattaa tarkkailla, palaanko taas takaisin 90-luvun alun 300 prosentin sijoitusasteisiin ja kaiken rahan raminaan johdannaiskaupassa. Silloin heillä olisi syytä hakea vajaavaltaiseksi julistamista. Tämähän edellyttää että henkilö on kykenemätön huolehtimaan taloudellisista asioistaan ja että hänen etunsa on siksi vaarassa. Kaksikymppisen onkin rationaalista ottaa enemmän taloudellisia riskejä kuin minun ikäiseni.
Vielä:
”Arvosijoittaminen nojaa siihen oletukseen, että markkinat eivät ole jatkuvasti tehokkaat vaan että pörssissä ilmenee markkinapsykologiaa, laumakäyttäytymistä ja ylilyöntejä. Arvosijoittaminen on järkeen perustuva, systemaattinen sijoitustyyli pörssissä, jota keikuttavat spekulaatio, sijoittajien tunne-elämän vuoristorata, markkinaviihde, hämmennys ja kulloinenkin ”momentum”.
Kaikki Helsingin pörssissä vähänkin enemmän osakekauppaa tehneet tietävät, että asiat ovat aina olleet tällä mallilla ja luultavasti tulevat olemaankin. Tehokkaat markkinat, my ass.
Arvogurun sisältö
Ensimmäisessä kappaleessa kerrotaan, että arvo-osakkeet ovat tuottaneet muita osakkeita paremmin. Tämä on muuten hyvä tapa koukuttaa lukija kirjaan, tykkäsin. Sitten täsmennetään selkeästi ja ymmärrettävästi mitä arvosijoittaminen oikein on. Kolmannesta kappaleesta löysin teesin, jota olen naulannut Sijoitustiedon seinään jo pitkään: ”Arvosijoittajan on tiedettävä mitä hän ei tiedä ja pysyttävä näitten kauppojen ulkopuolella. Oman ydinosaamisalueen rajojen hahmottaminen on tärkeämpää kuin alueen koko. Sijoittaja ei voi olla hyvä määrittämään arvoa kaikkien yhtiöiden kohdalla.”
Sitten seuraa viisi kappaletta osakesijoittamisen rahoitusteorian historiaa. Tämä oli historiafriikille antoisaa luettavaa, osaa esitellyistä äijistä en tiennyt kuin hämärästi nimeltä. Relevantein sisältö historiasta kiinnostumattomille näissä on, että vanhojen gurujen kriteereillä ei nykyisiltä, 30-luvulta toki tehostuneilta markkinoilta, löydä yhtään mitään ostettavaa.
Varsinainen asia on yhdeksässä viimeisessä kappaleessa. Tykkäsin kovasti erilaisista yhtiökeisseistä, joita kirjassa esitellään runsaasti. Lisäksi käydään läpi tämän päivän arvostuksia Helsingin isoista yhtiöistä. Tämäkin sijoituskirja kannattaa siis lukea tuoreeltaan. Ensi vuonna arvostukset ovat jo ihan toiset.
Jos on vähänkään kiinnostunut osakesijoittamisesta tai rahaa osakkeissa kiinni, kirjan lukeminen on hyvin suositeltavaa. Vaikka olen elänyt ja hengittänyt kotimaisia osakesijoituksia vuodesta 1986 sain hyvää kertausta vähän jo hapantuneesta teoreettisesta osaamisestani ja uuttakin asiaa löytyi. Lisäksi koin ainakin yhden ison ahaa-elämyksen: En ole juuri koskaan tullut pohtineeksi spinoffien (=yritys listaa osan itsestään uudeksi yhtiöksi) hinnanmuodostusta heti tuoreeltaan.
Olen esimerkiksi tutkinut jotain Cargoteciä ensimmäistä kertaa vuosia sen jälkeen kun se 2005 irtosi Koneesta itsenäiseksi. Spinoffien liikkeiden ja arvostuksien pähkäilyssä miulla voisi olla jotain kompetenssia ja ainakin ne olisivat ihan hauskoja tai ainakin hyödyllisiä pohdintoja. Täsmähavainto oli, että emosta irtoava yhtiö voi olla joillekin instituutioille liian pieni, ja niiden on pakko myydä. Tämä voi tarjota oivan ostopaikan varsinkin sellaiselle spekulantille, joka rakastaa sekä hyötyä instituutioiden hönöilyistä että muiden pakkomyyntejä. Toki realisaatioaalto on kiva vain, jos itse lähtee puhtaalta pöydältä liikkeelle ja on myös kassaa osto-ohjelman aloittamiseen.
Kritiikkiä
Etteivät nuoret miehet vallan ylpistyisi, täytyy poimia kohtia, joista vanha setä on eri mieltä.
Milloin arvosijoittaja myy?
Pojat selittävät kirjassa, että arvosijoittajan on syytä myydä koko omistuksensa yhtiössä, kun sen hinta saavuttaa ”arvonsa”. Höpsis.
Sijoittajan on usein viisasta kevennellä jo ennen kuin ollaan ihan ajatellussa tavoitehinnassa. Voihan targetti olla asetettu väärinkin. Tai no, pojista en tiedä, mutta mie olen ainakin laskeskellut joitain tavoitehintoja, joihin ei ole koskaan päästy.
Tampella tuli keskiajalta eli 80-luvulta ensimmäisenä mieleen. Tosin ymmärsin kyllä sen menevän lopulliseen maaliinsa eli konkurssiin jo jonkun verran ennen kuin se oikeasti tapahtui. Tampellan osakekirjoja en päässyt siis toimiston seinälle laittamaan, joitain muita sieltä löytyy kyllä. Valitettavasti silloin ei ollut vielä shorttausmahdollisuutta. Tuohon aikaan olisin ollut vielä tarpeeksi nuori shortteja tekemäänkin.
Lisäksi kokemusperäisesti olen havainnut, että osakemarkkinoilla kallis kallistuu. Sijoittajat tykkäävät ekstrapoloida nousevia käyriä täältä ikuisuuksiin. Kurssinousu herättää aina analyytikoidenkin kiinnostusta, kun osake tulee likvidimmäksi. Lisäseuranta tuo lisää potentiaalisia ostajia. Ja on se tavoitehinta voinut jäädä arvosijoittajalta kaikkine myyntisaamisvähennyksineen lyhyeksikin, mistä näitä tietää. Joten vaikka oltaisiin jo asetetussa maalissa, kannattanee toki edelleen keventää, mutta loppuerällä voi yrittää juosta vielä kunniakierroksen alkuperäistä tavoitetta ylemmäksikin.
Parasta viihdettä on, kun on keventänyt lappua tavoitehinnassa tai sen alapuolella ja pääsee ostamaan halvemmalla takaisin. Osta ja unohda –väki jää tällaisella pienellä liikulla siinä osakkeessa ainakin väliaikaisesti kakkoseksi. Voivat ne toki tulla myöhemmin takaa ohi – mutta vasta sitten kun arvosijoittaja on jo irrottanut koko positiosta.
Osinkohypetys
Osingoista kirjassa todetaan aivan oikein, että teoriassa ei pitäisi olla mitään merkitystä, maksaako yhtiö osinkoa vai jättääkö sen itselleen. Mutta edelleen osingonjakoa tekstissä hypetetään. Kim Lindströmiä onkin käytetty konsulttina ja jälkensä näkyy. Tosin hyväksyn kyllä, että sijoittajat yliarvostavat osingonjakoa, ja tämän seurauksena hyvät osingonmaksajat ovat usein yliarvostettuja.
Ikuisena optimistina uskon, että tulevaisuudessa siirrytään yhä enemmän optimaaliseen voitonjakoon. Eli tuottamaton tai liian vähän tuottava varallisuus jaetaan kokonaan ja jos on tarjolla riittävän tuottavia investointikohteita, ei osinkoa jaeta lainkaan. Lisäksi jos osake on aliarvostettu, voitonjako suoritetaan pelkästään omia ostamalla.
Tosin eliniänodotteeni ei riitä tämän tavoitteeni näkemiseen. Törmäilen luultavasti loppuelämäni ajan osinkoaristokraateista (osinkoaan 10 vuotta putkeen kasvattaneista yhtiöistä) höpisijöihin. Tokihan saavutus on kova ja puhutaan laatuyhtiöistä ja ainakin historiallisesti hyvistä sijoituksista. Olen kuitenkin paljon enemmän kiinnostunut yhtiöiden tulosnäkymistä kuin vanhasta osinkodatasta.
Neljän prosentin talouskasvu
”Apetitin kaltaisen yhtiön voi odottaa kasvavan yleistä talouskasvua hieman hitaammin, esimerkiksi 4 prosenttia vuodessa.”
Yli neljän prosentin kestävään talouskasvuun länsimaissa nyt ei usko kuin Kimmo Kiljunen ja Antti Rinne eläkelaskelmissaan. Enkä kyllä usko kirjailijoidenkaan uskovan. Eiköhän tämä ole pelkkä lipsahdus. Kyseessä lienee ajatuksena talouskasvu plus inflaatio. Tässä neljä prosenttia on saavutettavissa, ellei sitten seuraava hallitus päätä Rinteen johdolla verottaa talouskasvua nollaan.
Moderni arvosijoittaja
Termi mainitaan kirjassa tyyliin joka kappaleessa ja moneen kertaan. Onpa muuten huumorintajuton kutsumanimi. Ymmärrän, että nuoret sijoittajat hakevat vanhemman yleisön arvostusta, eivätkä halua leimautua ainakaan paskayhtiösijoittajiksi tai mikä vielä pahempaa: spekulanteiksi.
Jotain edes hivenen hilpeää olisi voinut keksiä. Miten olisi aliarvosijoittaja? Siitähän on kysymys, eli sijoitetaan omasta mielestään aliarvostettuihin yhtiöihin.
Olen spekulantti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen.
P.S. Pirkka-Niksi huonoille lukijoille:
Osa ihmisistä ei pysty lukemaan edes 220-sivuista kirjaa. Mutta raha kyllä kiinnostaa kaikkia ja jopa jossain määrin sen oppiminenkin miten sitä tehdään.
Tällekin ryhmälle suosittelen parin kasinodrinkin hintaiseen kirjaan investoimista. Jokaisen kirjan kappaleen lopussa on hyvä ja helppotajuinen tiivistelmä, tai ainakin parempi ja ymmärrettävämpi kuin useimmissa oppikirjoissa. Lukekaa ne, ja jos ette ymmärrä jotain, yrittäkää selvittää mistä on kysymys. Kysymyksen voi laittaa myös Sijoitustiedon keskustelupalstalle ja miekin koitan parhaani mukaan vastailla.
