Kirjoitan tämän jutun ikään kuin itselleni 10 vuoden taakse. 29-vuotiaalle Miikalle olisi arvokasta lukea näitä ajatuksia. Kenties lukijoissani on muutama henkilö, joka saa ajatuksistani hyötyä.
Jutun otsikko viittaa lähinnä taloudelliseen ja yrittämisessä menestymiseen, mitkä eivät ole ainoita menestyksen mittareita, mutta ne nyt sattuvat olemaan tämän jutun pointti.
Varmin tapa menestyä on alkaa yrittäjäksi. Palkkatyö ja säännöllinen indeksisäästäminen on varma tapa vaurastua, mutta siinä menee kymmeniä vuosia. Jos yrittäjyys ei ole sinun juttu, suosittelen ehdottomasti mukavaa palkkatyötä sekä indeksisijoittamista.
Mietin itse vuodet 2000-2017 mitä voisin alkaa yrittämään, mikä olisi yritysideani. En missään vaiheessa keksinyt mitään järkevää ja sattuman kautta lähdin yrittäjäksi asuntosijoittamisen kautta vuokravälitykseen.
Ja tässä onkin se isoin kompastuskivi. Media mielellään kirjoittaa menestyneistä yrittäjistä, jotka keksivät mullistavan tuotteen tai palvelun. Mutta sellaisen keksiminen on äärimmäisen epätodennäköistä ja se on erittäin epävarma tie menestykseen. Miljoonat yrittävät sitä joka vuosi ja aina yksi heistä onnistuu, mutta kukaan ei puhu niistä miljoonista, jotka eivät onnistuneet. Tälle on tieteellinen nimikin, survivorship bias.
Älä yritä keksiä poikkeuksellista tuotetta tavallisilla taidoilla.
Tavallinen toimiala, poikkeuksellinen työote
Sen sijaan paljon varmempi tie menestyä on perustaa (tai ostaa) yritys joltain ihan tavalliselta, ei seksikkäältä, alalta, jossa ei välttämättä edes ole kilpailua kovin paljon. Mieti vaikka remonttimiehiä, putkimiehiä, sähkömiehiä, isännöitsijöitä, kuinka alkeellisesti näiden alojen firmat toimivat. Olen onnekas kun olen löytänyt remonttimiehen, joka osaa käyttää sähköpostia. Kyllä, kilpailu alalla on tällä tasolla.
Lähde siis yrittäjäksi jollekin aivan tavalliselle alalla ja tee työsi poikkeuksellisen hyvin. Näiden toimialojen palveluita kysytään nyt ja jatkossakin (robotit eivät tule korvaamaan putkimiehiä vuosikymmeniin).
Entä mitä tarkoittaa poikkeuksellinen työote? Korporaatiotyössä se tarkoittaa pitkiä päiviä, jatkuvaa opiskelua ja taitoa lutvia ison firman poliitikan mukana.
Remonttifirman toimarina se tarkoittaa, että pidät huolen, että työmiehesi vastaa asiakkaan puheluihin, sähköposteihin ja Whatsapp-viesteihin(!). Se tarkoittaa, että olet kohtelias, reagoit ripeästi ja kaikkein tärkeimpänä, teet mitä lupaat. Markkinoilla on valtavasti kysyntää luotettavalle remonttimiehelle. Sellaiselle, joka saa sen remontin tehtyä lupaamassaan ajassa. Hinta on toissijainen valintakriteerille fiksuille asiakkaille.
Mieti siis minkä tavallisen, nyt jo olemassa olevan alan osaamista sinulla on, tai mikä ala sinua kiinnostaa. Osta kyseisen alan firmasta osakkuus tai perusta oma ja lähde kehittämään yritystä. Teet ihan tavallisia asioita, mutta hieman paremmin. Uskallan väittää, että monella alalla pääset top 25% joukkoon kun hoidat hommat arkijärkeä käyttäen.
Tällä tavalla on vaikea olla menestymättä, eli siis firma pysyy hengissä ja kannattaa ihan kohtuullisesti. Näitä tuottoja asuntosijoittajamalla alat sitten vaurastua isommin.
Pätevyys kompressoituna
Kuvitellaan, että olisit pätevä projektipäällikkö, joka tienaa 60 000 euroa vuodessa isossa korporaatiossa. Työ on melko varmaa, mutta varaustumaan sillä ei pääse (paitsi pitkällä aikavälillä indeksi- tai asuntosijoittamalla).
Jos sen sijaan voisit hyödyntää osaamistasi omassa firmassa tai liittymällä pieneen ja nuoreen firmaan, voisit kompressoida vuosikymmenien lisäarvosi vain muutamaan vuoteen:
- Pienessä firmassa kukaan ei rajoita montako tuntia voit tehdä töitä. Jos normaalin 8h työpäivän sijaan tekisitkin 16h työpäiviä nuorena ja lapsettomana. Työajasta kerroin x2.
- Saat työsi tuloksesta suoraan hyödyn itsellesi, kollegasi ovat yhtä päteviä ja motivoituneita (eli et joudu raahaamaan perässä laiskiaisia). Kohonnut motivaatio x3.
- Voit työskennellä koska ja missä tahansa, työtäsi ei keskeytetä eikä sinulta vaadita raportteja tai osallistumaan kokouksiin. Parantunut työteho x2.
- Ison firman byrokratia jää pois ja voit suoraan tehdä päätökset sen sijaan että odotat hyväksyntää pomoltasi. Vähemmän byrokratiaa, kerroin x2.
Näistä seuraa, että tuotat vuodessa 24 kertaisen työtuloksen kuin korporaatiovuoden aikana. Kun palkkasi oli 60 000 €, on se nyt 1,4 meur.
Toisaalta on myös luultavaa, että kompressoit 24 vuoden tuskan yhteen vuoteen, mikä symboloi yrittäjyyden nurjia puolia.
Jos mietitään palkitsemista, niin isossa firmassa on toisinaan mahdotonta sanoa kuka on tehnyt eniten tuloksen eteen. Kuka teki iPhonesta hittituotteen, insinööri, markkinoija vai projektipäällikkö? Kenelle maksetaan bonus?
Sen sijan pikkufirmassa ei ole kuin muutama työntekijä ja on selvää kuka on tehnyt lisäarvon ja hän saa bonuksensa suoraan. Ja kääntäen pienessä firmassa on selvää kuka on kämmännyt, mistä seuraa jokaisen halu yrittää parastaan.
Huipputyyppit pienessä firmassa saavat enemmän aikaan koska heidän työnsä tulokset keskiarvoistuvat muiden huippujen kanssa. Isossa firmassa taas he vetävät huonompia perässään eli heidän työnsä tulokset keskiarvoistuvat alemmaksi.
Tämän vuoksi pienessä firmassa huippujen motivaatio nousee korkeammaksi koska heidän ei tarvitse kantaa vapaamatkustajia.
Menestys edellyttää vipua
Asuntosijoittaja ymmärtää parhaiten vivun käytön merkityksen. 4% tuottava asunto vivutettuna tuottaakin 16%. Tuotto nelinkertaistui.
Sama pätee yrittäjyyteen, jossa on kolmenlaisia vipuja:
- Velka
- Työvoima
- Tuote
Joitain yrityksiä voi skaalata isommaksi velkavipua käyttämällä. Eli sen sijaan, että myyt 100 tuotetta vuodessa, skaalaat toimintasi rahoituksen avulla kymmenkertaiseksi ja myytkin 1000 tuotetta vuodessa.
Lähes kaikkia yrityksiä voi skaalata isommaksi käyttämällä työvoiman vipua. Yrittäjä voi itse tehdä vain tietyn verran ja yleensä kasvun pullonkaulani onkin yrittäjä itse, joka ei raaski päästää irti ja antaa työntekijöiden tehdä töitään (luultavasti pätevämmin kuin yrittäjä itse tekisi). Yrittäjä itse voi siis remontoida yhtä asuntoa kerrallaan, mutta kymmenen työmiestä voi remontoida kymmentä asuntoa. Valtava vipuvaikutus.
Joihinkin tuotteisiin on itsessään rakennettu vipuvaikutus. Voit rakentaa vaikkapa tuolin, myydä sen ja rakentaa uuden. Sen sijaan voit koodata softan, äänittää podcastin ja kirjoittaa blogin kerran ja myydä sen miljoona kertaa.
Kun yrityksessä on vipu käytössä, on tuotto ja riski suurempi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että menestyksesi tai tappiosi mahdollisuus on suurempi kuin korporaatiotyössä. Korporaatiossa työskentelevän projektipäällikön moka johtaa pahimmillaan potkuihin, kun taas yrittäjänä mokaaminen johtaa pahimmillaan oman talon luovuttamiseen pankille. Toisaalta jos lähdet mukaan tavallisen alan firmaan ja hoidat sen fiksusti, on konkurssin riski suhteellisen pieni.
Jos käytössäsi on tuotevipu, on palkkasi 0-1000 kertainen. Jos taas käytössäsi on vain velka- tai työvoimavipu, on palkkasi luultavasti 0,5-10 kertainen.
Paras tapa menestyä on siis perustaa/ostaa firma tai mennä mukaan nuoreen firmaan, jossa voit vaikuttaa asioihin ja saada tuottamastasi lisäarvosta täyden korvauksen. Jos et osaa tuottaa skaalautuvaa tuotetta, niin lähde yrittämään tavalliselle alalle ja tee töitä epätavallisen paljon ja epätavallisen hyvin.
Miika Vuorensola
