Onnittelen Suomen Tilintarkastajat ry:tä, joka saattaa olla yksi menestyneimmistä lobbausorganisaatioista Suomessa. Varsin pienellä mellakalla vuonna 2007 samalla kun poistettiin yrityksiltä oikeus käyttää maallikkotilintarkastajia, laitettiin mikroyrityksille sivistyneen maailman alhaisimmat rajat auktorisoidulle tilintarkastukselle. EU:ssa Maltalla on vielä alemmat, mutta rajasinkin sivistyneeseen maailmaan. Nyt tämän tilintarkastajien saavutetun edun heikennysyritykset ovat ainakin toistaiseksi pysäytetty.
Sipilän hallitus luopui tilintarkastusrajojen nostamisesta hyvin matalalla profiililla. Miekin huomasin suru-uutisen vasta maanantaina, vaikka työ- ja elinkeinoministeriön tiedote oli tullut jo edellisenä perjantaina. Olen nimittäin ollut hyvin huolissani, että näin käy, koska hanke jäi niin lähelle vaaleja.
Jos lakihanke on sellainen, josta liikkuvat äänestäjät eivät ymmärrä juuri mitään, mutta sen saa maalattua heille yrittäjien ja hallituksen salaliitoksi, olisi se syytä toteuttaa hallituskauden alussa. Muuten oppositio ratsastaa hankkeella iloisesti vaalivoittoa kohti. Vaalikauden alussa tilintarkastusrajat eivät olisi herättäneet suurempia tunteita kuin niissä joita asia oikeasti koskee, eli yrittäjissä ja tilintarkastajissa.
Suomen Kuvalehdelle voisi antaa vihervasemmiston himoitun ”Oikeistohallituksen kampitus” –palkinnon. Luettuani SK:sta vuosi sitten ”Sipilän hallitus jätti vaikutusarvion tekemättä: Lähes 37 000 yritykseltä poistuisi tilintarkastusvelvollisuus.” –jutun, tajusin tilintarkastusrajojen jäävän hyvin todennäköisesti ennalleen.
Jos ymmärtää aiheesta yhtään mitään, vaikutusarvion vaatiminen oli lähinnä pölhöpopulismia. Tilintarkastusrajojen laskemisen vaikutukset olisivat olleet selvät: Tilintarkastajat olisivat hävinneet, yrittäjät voittaneet ja yrittämisen kynnys marginaalisesti laskenut.
Mutta vaaleihin valmistuvat ministerit lopulta tekivät vaikutusarvion: Jos he tuovat tämän hankkeen eduskuntaan, he häviävät ääniä vaaleissa. Yrittäjät tuskin kuitenkaan äänestävät sosialisteja, joten heistä ei tarvitse välittää. Mutta sen sijaan keskituloiset palkansaajat ovat hyvin taipuvaisia ostamaan hyvin kirjoitetun tarinan siitä, miten oikeistohallitus yrittää edistää harmaata taloutta. Ja juuri tällaisia illuusioita toki haluavat vasemmisto-oppositio ja Suomen Kuvalehti kaikin voimin edistää.
Työministeri Lindström sanoi ministeriön tiedotteessa, että esityksen vastustamisen takana on ”aiheellisia huolia”. Oikeat aiheelliset huolet tietenkin liittyivät vaaleihin, mutta verottajan ja poliisin hankkeen vastustukseen tässä varmaan yritettiin viitata.
Tässä asiassa oli melko turhaa edes kysyä verottajan ja poliisin mielipidettä. Totta kai ne vastustivat, kun ne ovat aina toivoneet tilintarkastajien tekevän työnsä puolestaan. Tosin esimerkiksi Nuorisosäätiötä valvoi vaikka kuinka monta tahoa, tilintarkastaja mukaan lukien, mutta silti siellä onnistuttiin kavaltamaan peliongelmaisten rahoja ihan merkittävissä määrin.
En usko monen valvojan systeemien tehokkuuteen. Olisi järkevintä, että verottaja valvoisi verotusta, poliisi tutkisi rikoksia ja tilintarkastaja tekisi sitä, mitä varten instituutio on perustettu, eli valvoo yhtiöiden hallitusten toimien laillisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta osakkaiden edustajana. Kun on selkeä yksi taho vastuussa, on valvonta tuloksellisempaa. Kun kolme tahoa on tekevinään samaa asiaa, välttämättä mitään ei tapahdu.
Yhden hilpeän tahon totesin kannattavan sinänsä perustellusti tilintarkastusrajojen jättämistä ennalleen. Tämä on laiskahkosti osaamistaan päivittävät kirjanpitäjät. Kivahan se on kirjanpitäjän konsultoida vaikeissa asioissa tilintarkastajaa ja molempien laskuttaa tästä operaatiosta yritystä.
Jos yrityksen omistaja(t) ovat yhtiön hallituksessa ja sillä on pätevä kirjanpitäjä, ei se tarvitse tilintarkastajaa yhtään mihinkään. Tokihan sallavuorikosket maalailevat yritysten siirtyvän kokonaan harmaaseen talouteen ja verotulojen kärsivän, jos tilintarkastajat poistuisivat. Suomessa veropetokset on kuitenkin sanktioitu sen verran äreästi, että visio on perusteeton.
Oikeat rikolliset toki aina löytävät keitettyjen kirjojensa tilintarkastukseen suopeita tahoja. Vasemmiston vaaliagenda kuitenkin näyttäisi olevan, että kaikki ainakin voittoa tekevät yrittäjät ovat rikollisia, jotka riistävät työntekijöidensä lisäksi myös eläkeläisiä.
Kuulun siihen muuten hyvin pieneen vähemmistöön, joka on ollut pääosin tyytyväinen Juha Sipilän pyrkimyksiin. Sipilä on parasta, mitä keskustapuolueelle on nähdäkseni koskaan tapahtunut. Toki nyt sotealueiden pilkkominen elinkelvottoman pieniksi oli absurdia, mutta Suomen Keskustan puheenjohtajalta ei sentään ole realistista odottaa tasapuolista aluepolitiikkaa.
Luin näitä Terrafame-juttuja pari vuotta sitten kauhistuneena, koska jokaisen sisälukutaitoisen olisi pitänyt ymmärtää, että monimiljonäärillä pääministerillä ei ollut mitään intressiä tehdä Terrafame-päätöksiä saadakseen sukulaisilleen jotain pientä keikkaa. Nepotistiset taloudelliset päätökset sujuvat paljon notkeammin persaukisilta kunnanvaltuutetuilta.
Olin siis kauhistunut, koska olin varma, että Sipilä-ajojahdissa mukana olleet toimittajat hyvin ymmärsivät olevansa väärällä asialla. Mutta tiesivät myös tuollaisen ”Poltin sata miljoonaa valtion rahaa taatakseni serkuilleni muutaman sadan tuhannen tilauksen” -tarinan uppoavan hyvin oikeistohallituksen ahdistamiin vasemmistopiireihin.
Sen sijaan Sipilän poliittisessa tilanteenluvussa on paljon toivomista. Hän esimerkiksi ilmeisesti kuvitteli pystyvänsä oikaisemaan Suomen taloutta hyvässä yhteistyössä ay-liikkeen kanssa. Tämä oli aika karkea virhearvio, johon kokeneemmat oikeistopoliitikot eivät varmasti olisi syyllistyneet.
Lisäksi vihaisten sähköpostien lähettäminen vihamieliselle toimittajalle oli lähes yhtä käsittämätön virhearvio kuin maahanmuuttajille pääministerin oman talon majapaikaksi tarjoaminen. Tosin näissä molemmissa oli hyvä tarkoitus, mutta vaikutus ei varmasti ollut se toivottu.
Nyt on jännä nähdä, löytyykö hallitukselta rohkeutta viedä sijoitussäästötili läpi. Epäilemättä Suomen Kuvalehti maalaa hankkeen Sipilän sukulaisiaan varten junailemaksi, vaikka pääministerin rahat ovat vakuutuskuoressa turvassa.
Hilpeästi joku Ajatusten Tonava vaati muuten hiljan twitterissä Sipilää selvittämään riippuvuuksiaan, kun hänen hallituksensa on kiristämässä kuorten verotusta. Minun puolestani muuten koko vakuutuskuorten veroedut voisi poistaa, ja muuta verotusta vastaavasti keventää. Laajat veropohjat ja matalat verokannat häiritsevät taloutta vähiten ja tuottavat eniten.
Jos olisi pakko lyödä aiheesta vetoa, niin laittaisin rahani sen puolesta, että meille joko ei tule sijoitussäästötiliä lainkaan, tai sitten tulee sellainen vesitetty versio, että sillä ei ole mitään käyttöä kenelläkään. Tämäkin olisi luultavasti poliittinen virhe, koska sijoitussäästötiliä tuskin juuri kukaan vähänkään potentiaalinen nykyhallituksen äänestäjä karsastaa.
P.S. Eduskunnan vaalikausien pidentäminen olisi valtiontalouden kannalta niin fiksua, että sitä tuskin elinaikanani tapahtuu…
https://www.sijoitustieto.fi/sijoitusartikkelit/kolumni-sijoitusyhtiot-lypsylehmina
