Näyttää siltä, että olin väärässä. Ennustelin pari viikkoa sitten, että Livepokerin SM-kisoja joudutaan koronarajoitusten takia vähintään siirtämään. Joku Veikkauksella osoitti luovuutta (en tiedä kuka) ja siirsi turnaukset alkamaan jo kahdelta, jolloin ne ehdittäneen pelaamaan ennen kuin kasino sulkeutuu kello 23. Piste rahapelimonopolille.
Olen tämän ilouutisen lisäksi internetin ihmeellisestä maailmasta saanut tällä viikolla lukea olevani misogyyni (=naisvihaaja). Edellisellä viikolla taas huomasin tulleeni jälleen kutsutuksi suvakiksi (=suhtautuvani eri kulttuureihin, uskontoihin ja etnisiin ryhmiin liian suvaitsevaisesti). Kun ne kerran olivat internetissä, niiden täytyy olla totta. Joten olen siis misogyyni suvakki.
Misogyynin leiman sain, kun käytin pääministerin yhteydessä omasta perspektiivistäni neutraalia adjektiivia, jota ei nykyisen suomalaisen valtavirtamediakäsityksen mukaan saisi käyttää kenestäkään naisesta puhuttaessa. Kaikkein asiallisimmassa kriittisessä palautteessa suositeltiin poistamaan teksti ja pyytämään rivakasti anteeksi.
Joten pyydänkin anteeksi, suomalaisilta pokerinpelaajilta. Vaaransin edunvalvontaanne, kun Suomen pokerinpelaajat ry:n varapuheenjohtajana asetin itseni alttiiksi twitterin paskamyrskylle kolmannen nettipokerisodan ratkaisuvaiheissa.
Muilta en tekstiäni pyytele anteeksi, koska en löytänyt siitä naisvihaa jollain kahdellakymmenellä lukemisellakaan. Ilmeisesti olen tosiaan nelinkertainen setämies, joka ei ymmärrä kirjoituksillaan tekevänsä tilasta turvattoman.
Mutta koska tekstiä on jaettu vihamieliselle ihmisjoukolle sekä väärin että oikein lainaten, mutta laajalti tahallaan tai tahattomasti väärinymmärtäen, en näe rationaaliseksi ryhtyä tekemään mitään jälkiabortteja. Lukekaa teksti ja kivittäkää ”naisvihaajaa” vasta sitten, jos vielä tekee mieli.
Possen vihamielisyyden asteen voi päätellä suorista twitter-lainauksista:
“Noin surkean ja tyylittömän tekstin voi kirjoittaa vain kovin parka mies. Naisvihan viljeleminen on surkean miehen merkki. Piste. ” Mis sie tarvihet oikee surkiaa miest, siin meil o sellane.””
“Aika sanattomaksi vetää, että aikuiset ihmiset yhä tänä päivänä uskaltavat avoimesti olla naisvihamielisiä, seksistisiä ja yksinkertaisesti vain törkeitä. Nähtävästi tasa-arvo- ja sivistystyössä ollaan sittenkin vasta aivan alussa.”
“Olet vain ylimielinen setämies ja naisten sortaja noilla ala-arvoisilla lausunnoillasi.”
”Taas löytyi täyden kympin ihmisperse. Taloutta ja tissejä. Onko sulle kukaan koskaan sanonut aivan suoraan, että olet ihan v*tun debiili?”
Ja kuvallani varustettuna:
“Miksi naisten tissejä arvostelevat sedät on yleensä itse tämän näköisiä? Oliko sulla peiliä kotona? Vai onko kyse seksuaalisen turhautumisen purkamisesta? Ei oikein pysty ottamaan mitään talouskritiikkiä vakavasti tyypiltä jonka naiskuva on ilmeisesti pornoleffoista peräisin?”
Jättäisin kyllä jälkikäteistarkastelussa kirjoituksesta sen yhden adjektiivin pois ja modaisin vähän muutenkin. Kyllä tuollaista palautetta julkisesti lähettelevän porukan vihaa on viisasta vähän väistellä, vaikka olisi omasta mielestään juuri siinä kappaleessa naista kehumassa.
En kuitenkaan varsinaisesti puolustele tekstiäni. Mitä ilmeisimmin ylitin rajan, jonka tuolla puolella sekä menetän ystäviä, että saan uusia vihahenkilöitä jo valmiiksi pitkähkön jonon jatkoksi.
Surullista on, että alkuperäinen tarkoitukseni oli vähentää polarisaatiota saamalla joitakuita sitä ajavia ajattelemaan. Tämän olisi voinut toivottomana projektina hylätä jo suunnittelupöydälle. Eikä se tekstistä kyllä välittynyt kuin korkeintaan osalle pitkäaikaisista lukijoista.
Selkeästi päädyin lisäämään polarisaatiota ja tämän olisin kyllä voinut nähdä jo etukäteenkin. Tosin ymmärsin sen vasta maanantaina maalittamisen alkaessa. Olin nähnyt tätä tehtävän muillekin monta kertaa, ja kirjoitustyylini huomioon ottaen lienee ollut vain ajan kysymys, milloin joudun kohteeksi. En kyllä varsinaisesti pyrkinyt tähän ja hassua kyllä odotin massahyökkäystä jonain päivänä tulevaksi ihan toiselta suunnalta.
Pokerilobbarin uskottavuus otti siis tässä osumaa ja tämä oli ihan oma vikani.
Kannan asiasta perinteisen suomalaisen poliittisen vastuun. Eli en eroa tehtävästäni, vaan taistelen maksublokkeja vastaan viimeiseen kolumniin asti.
En aio alistua nykykulttuuriin, jossa sanat ovat loukkaavia, jos vain joku päättää kokea ne loukkaaviksi. Twitteristä kuitenkin vetäydyin muutamaksi päiväksi, koska Sun Tzu opetti: ”Jos vastustajalla on ylivoima, väistä häntä”.
Lopullisesti en aio suostua vaikenemaan, mikä ymmärtääkseni on tällaisten nettihyökkäysten pohjimmainen tarkoitus.
P.S. JR analysoi tekstiäni Sijoitustiedon foorumilla vakilukijoille tutun analyyttisesti:
”On todella surullista, että tällainen metakka nousee kohdasta, jossa Aki aivan aidosti yritti antaa propseja. Toki siinä vaiheessa, kun teksti leviää näin räjähtävästi, tyypillisesti lukijalle ennestään tutun suosittelijan vihaisella juonnolla, niin soppa on valmis, koska näille lukijoille Akin tyyli ei ole tuttu.
Näkisin, että tämä on ollut puhdas työtapaturma. Rekisteröin yleensä Akin provokaatiot, olen niistä sitten eri tai samaa mieltä, ja tämä ei missään nimessä ollut sellainen, eli tuskin rekisteröityi räjähdysherkäksi Akille itselleen tai oikolukijalleen. Vakilukija lukee sen kehuksi (joka sekään ei liity ulkonäköön).
Noh, some unohtaa melkein yhtä nopeasti kuin suuttuukin.” Toivottavasti Janne on myös viimeisessä lauseessaan oikeassa.
P.P.S. Olen muuten arvo- ja markkinaliberaali ja kannatan sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tämän lausunnon uskottavuuden ymmärrän osalle väestä vähäiseksi, joten en jää siitä jänkkäämään.
Mutta en tosiaankaan kannata cancel-kulttuuria enkä kielen ja kirjoittajien pakottamista väkisin poliittisesti korrektiin muottiin. Tämän luulisin liki kaikkien uskovan.
