Kuten Al Gore on entinen seuraava USA:n presidentti, HS Visio on entinen talousjournalismimme tulevaisuus. Emil Elo keskittyy nykyisin kyttäämään kokoomusjuoruja pörssiskandaalien sijaan ja Mikko ”Daytrader” Mäkinen hylkäsi Pravdan kokonaan jo kauan sitten. Luen kuitenkin joka lauantai läpyskän ”Markkinaviikon”, koska se on edelleen paras kooste viikon suomalaisista pörssiuutisista. Ja osutaan Visiossakin aina välillä paremmin kuin Elina Lappalainen yleisesti startupeja ja erityisesti yrittäjänaisia surutta hehkuttaessaan. Eilisessä pläjäyksessäkin oli Merja Saarisen sivistyneiden sijoittajien perspektiivistä erinomainen juttu ”Suuri osinkoharha”.
Aalto-yliopisto on taas saanut valovoimaisen rahoituksen professorin Peter Nybergistä. Hän antoi akateemista maailmaa edustavaksi harvinaisen suorasanaisen lausunnon osinkohaukkojen kiimasta verotettuja tilisiirtoja kohtaan. Maailmassa on – vastoin Kimmo ”Momentum” Matikaisen persuista käsitystä – enemmän tiedettä politiikkaan soveltavia kurrosia kuin politiikkaansa tieteeseen soveltavia lainoja. Tosin varsin harvat ovat kykeneviä muotoilemaan sanomaansa mediaa kiinnostavaksi.
Onkohan muuten Aallon rahoituksen laitoksen johtajan, graduntarkastajani Vesa Puttosen, asema kansankapitalismin virallisena sinivalkoisena äänenä uhattuna?
Ellei ymmärrä osinkojen olevan lähinnä verotettu tilisiirto, olisi todennäköisesti kannattavampaa siirtyä Uudenmaan varakansanedustajana osakepoiminnasta vähäkuluisiin indeksirahastoihin. Jätän tällä kertaa tästä samasta aiheesta länkyttämisen tähän, koska olen saanut palautetta, jonka mukaan
Vihaan osinkoja…
Näen suomalaisen yhteiskunnan suurimpana tulevaisuuden uhkana lukemisen suosion hiipumisen. Tämä näkyy esimerkiksi Matias Mäkysen kaltaisten talouspoliittisten kykyjen erinomaisessa vaalimenestyksessä. Hilpeää muuten on, että kun poliittisen asemansa hyväksikäyttö johtaa opiskelijatytön painamiseen aviovuoteessa, ei siitä synny demaripiireissä oikein mitään skandaalia. Tosin Vaasan vaalipiirissä annetaan anteeksi myös ministerin ilmiselvä valehteleminen. Onhan se nyt nimittäin itsestään selvää, että Matias ei vaadi vieraissa käymistä verovähennyskelpoiseksi, vaikka Mika Lintilän lähettämässä meemissä näin väitettiin. Ja sitten vielä puhutaan, että pohjalaiset eivät muka olisi suvaitsevaisia.
En siis todellakaan a) vihaa b) vastusta osinkoja. Kysykää KPY:n edustajilta, ellette miuta usko. Olen KPY:n tapahtumissa kamppaillut korkeampien osinkojen (teknisesti osuuspääoman korkojen) puolesta jo vuosikymmeniä. Ellei yrityksellä ole rahoilleen riittävän kannattavaa käyttöä, ne pitääkin siirtää omistajille uudelleeninvestoistaviksi. Puhumattakaan jos riskinä on Puijon tornin korottaminen yhtiön rahoilla.
Olen muuten aika varma, että vasemmistoekonomistit ymmärtävät paremmin kuin vanha kaupanjakaja Kim Lindström, että osinkojen maksaminen ei muuta osakkeenomistajan varallisuusasemaa kuin verojen verran negatiivisesti. Ilkkakaukorannat vain poliittisista syistä teeskentelevät olevansa ymmärtämättä. Osa Itämeren perukan osakehuruista ei oikeasti ymmärrä.
Osingonjakopäätösten pitäisi perustua yhtiön taloudelliseen asemaan ja pörssikurssiin. Jos yhtiön pörssikurssi on selvästi alle yhtiön oikean arvon, pitäisi osinkorahat käyttää pelkästään omien osakkeiden ostoon.
Kiveen hakattuja osingonjakopoliitikkoja pidän pelleilynä ja osinkoaristokratian tavoittelua lähinnä auton rekisterikilpien numeroiden keräyksenä. Mutta olen osallistunut moneen osingonjakopäätökseen, jossa on jaettu koko jaettavissa oleva pääoma, kun rahoille ei ole keksitty mitään järjellistä käyttöä. Ja ottanut osingot hymyissä suin vastaan.
Ja aika usein visioin vastustasoja osakkeille osinkotuottoprosenttiin pohjautuen. Tämä tosin on lähinnä pseudotiedettä eli markkinapsykologiaa. Välillä toimii heikohkosti ja toisinaan vähän huonommin.
Mutta sen väittäminen, että vihaisin osinkoja, on lähinnä kehnoa sisälukutaitoa. Ellei se kuulostaisi niin pervolta, väittäisin rakastavani osinkoja. Tosin se olisi vale, sillä suhtaudun osinkoihin neutraalisti. En intohimoisesti kuten Mirko ”Tänään on mainio päivä aloittaa pitkäjänteinen säästäminen ja sijoittaminen” Hurmerinta. Eli lähinnä yhtenä keinona siirtää yhtiön varoja niille, jotka ne muutenkin omistavat.
…Silti Ovaro jakaa osinkoa
Imatran lahja Suomen kansankapitalismille kysyi juuri ennen Ovaron yhtiökokousta, miten yhtiö, joka treidaa 30 prosentin discountilla ja jonka hallituksessa istuu Aki Pyysing, voi jakaa osinkoa. Jotta kaikki osakkaat olisivat tasa-arvoisessa asemassa, kerron antamani vastauksen: Koska emme ole saaneet ostettua omia osakkeita niin paljon, kuin olisin halunnut.
Suomessa omien osakkeiden ostamista on rajoitettu pörssin säännöissä:
”Hankinnan määrä kunakin pörssipäivänä saa olla enintään puolet hankinnan kohteena olevan osakkeen keskimääräisestä päivävaihdosta hankintaa edeltäneiden 4 viikon ajalta.”
Kun osakkeen likviditeetistä pääosin vastannut entinen optiomeklari siirtyi yhtiön hallitukseen (=estää nopean kaupankäynnin), on Ovaron osakkeella käyty kauppaa ystävällisesti sanottuna varsin maltillisesti.
En siis uskonnollisista syistä juo alkoholia tai vastusta osingonjakoakaan. Juon alkoholia ihan muista syistä ja osingonjakopäätös on vain yksi päätös, joka tehdään kulloisissakin olosuhteissa mahdollisimman hyvin. Pörssiyhtiöiden hallitusten päätökset ovat kuin pokerin peluuta:
Tehdään mahdollisimman hyviä päätöksiä, yksi kerrallaan.
Osingonjakopäätös on vain yksi niistä ja lisäksi sieltä vähemmän merkityksellisestä päästä.
P.S. Empiiristen tutkimusteni mukaan on selkeästi miellyttävämpää olla voitollisen kuin tappiollisen pörssiyhtiön hallituksessa. Sama pätee pokerimatkoilta palaamiseen.
P.P.S. Björn Wahlroos on onnistunut selittämään Jussi Pesoselle, miksi omia osakkeita kannattaa välillä ostaa. Olin UPM:n yhtiökokouksessa, jossa Jussi viittasi haettuun omien osakkeiden ostovaltuutukseen: ”Voi tulla vastaan tilanteita, joissa paras investointimme on omien osakkeiden osto”. Ei diplomi-insinööri olisi tätä itse keksinyt, kuulosti ihan kauppatieteilijän suusta tulleelta.
Sijoitustieto 4.2.2018: Tilisiirtokausi lähestyy
