Hermèksen olisi ainakin pitänyt sponsoroida Maria Hota, kun hän kertoi lukeneensa heikkouden vastustajan kaulapulssista vuoden 2007 WSOP-pääturnauksessa. Tämä väite myi sisäkaulaliinat tuhansille nuorille ja vähän vanhemmillekin pokerinpelaajille. Tarina voi ihan hyvin olla tottakin, tai vaihtoehtoisesti kuuden minuutin tankkaamisen jälkeen Maria vain lopulta päätti olla irrottamatta rouvistaan. Jos mie pokeriammattilaisena lukisin ihmisten kaulapulsseja sujuvasti, pitäisin muuten tiedon itselläni. Mutta olenkin rahalle perso kaveri.
Joka tapauksessa isojen turnausten finaaleissa useimmat pelurit pitävät kaulat suojattuina. Viime Vuoden Tekijä Juha Helppikin vetää kaulukset pystyyn aina tehtyään ison betsin. Turkulaisen miehen kunnia ei luonnollisesti anna myöten pitää kaulaliinaa sisätiloissa.
Maria luki pulssin nousemisen bluffiksi, kuten meille Doyle Brunson Super Systemissä opetti. Toisaalta Mike Caro Book of Tellsissä kertoi, että korkea pulssi tarkoittaa erityisen vahvaa kättä. Todellisuudessa tämäkin telli on pelaajariippuvainen. Yksillä pulssi nousee, jos ne bluffaavat. Toisia jännittää kovasti, saavatko ne maksuja isolta kädeltään. Kolmansilla taas sydän alkaa heti läpättää, kun istuvat pokeripöytään.
Ainakin kerran on pulssini luettu joka jaossa. Pelasimme nimittäin televisioidussa Ken Lennaard Invitationalissa pulssimittarit kädessä. Meiltä kuulemma mitattiin Nalle Hedlundin kanssa koko ajan ”ridiculously high pulses”. Rauhoittaakseen pulssiaan Nalle toi finaalipöytään pöydänaluspullon (kameran nähden ei saanut ottaa) ja tarjosi hövelisti minullekin, kun en ollut ymmärtänyt eväillä varautua. Meidät oli nimittäin majoitettu englantilaiseen kartanoon, jossa ei ollut tarjoilua. Kiitokseksi drinkeistä tiputin Nallen vasta headsupissa.
Tajusin tätä kirjoittaessani, että miullahan kuuluisi olla Englannin lippu, kun en pelkästään ole rahastanut, vaan jopa voittanut Lontoossa. Tuolloin vuonna 2006 ei paljon tilastoista välitetty, vaan elettiin pokeribuumia nuoruuden innolla. Ken Lennaard ei ilmoittanut näköjään turnausta Hendoniin. Minun on siis pakko käydä vielä ennen Brexitiä hakemassa Englannin (ja Walesin, Skotlannin sekä Pohjois-Irlannin) liput eli turnausrahastus niin kauan kuin ne pysyvät verovapaina. Mahdollista toki on, että entiset siirtomaaisännät päätyvät kuitenkin pysymään ETA-alueessa ja aikaa on siten vielä loppuelämä eikä muutama vuosi. Toki täyttä varmuutta ei ole siitäkään, kumpi näistä on pidempi ajanmääre.
Mie en ole itse asiassa ikinä jaksanut pulssiani peitellä. Kukaan ei ole koskaan väittänyt lukeneensa kaulaltani jotakin. Tosin voi olla, että nuoriso tai jopa Huu-Haa itse rankoo miuta Helppi’s Gamessa illasta toiseen eteläkarjalaisesta (sama asenne siis kuin turkulaisilla) vastentahtoisuudesta pitää rättiä kaulassa. Nämä pojat eivät muuten kertoisi mitään. Tykkäävät kiinalaisten ensimmäisenä keksimästä maksuvälineestä nekin.
Tosin olen suojautunut pulssin nousun tunnistamiselta olemalla koskaan bluffaamatta. Tämän toki tiesivät kaikki jo kymmenen vuotta sitten. Kyllä otti päähän, että kirjoitin kirjan, jossa suosittelin tiukkaa pelaamista ja selektiivistä aggressiivisuutta, ja siitä huolimatta ne keksivät, että miusta ei irtoa pillin pilliä.
Meinasin hiljan katketa Macaossa, kun pelasin 50/100 HKD Texas No Limit käteispeliä. Olin siihenkin asti viihtynyt hyvin, koska peliseura oli hyvin miellyttävää. Jos ei tykkää pelata seitsemän orientin ja yhden venäläisen kanssa, on käynyt todella huono tuuri (=kaikki hyviä, mahdollista) tai harjoittaa väärää ammattia. Valitettavasti yhteinen kieli löytyi vain itänaapurin kanssa. Jotkut aasialaisista puhuivat muutaman sanan englantia, mutta ei riittävästi mihinkään rupatteluun.
Pöydässä oli rakentunut isohko potti, jossa vanhempi kiinalainen löi itsensä all-in vastassaan reilu parikymppinen maanmiehensä. Koska lyönti oli iso, ja nuorukainen mitä ilmeisimmin katsonut pokerivideoita, veti kaveri kaulukset pystyyn ja piteli toista kättä kaulallaan kuin Littoisten Lyöntikone konsanaan. Mie en keksinyt, mitä haittaa mahdollisesti bongatusta kaulan sykkimisestä olisi, koska päätös oli jäljellä ainoastaan kaulanpeittelijällä. Kukaan muu ei näyttänyt huomanneen tilanteessa mitään ihmeellistä ja varmaan arvelivat ulkomaalaisen mykän kaljun lopullisesti seonneen, kun alkoi kikatella itsekseen.
Useat muutkin tellit ovat vähän väärinymmärrettyjä. Aurinkolasien suurin merkitys pokeripöydässä on, että voi tirkistellä huomaamatta esimerkiksi vasemmalle etsien tellejä tulevasta actionista tai vaihtoehtoisesti tarkastella avonaisia kaula-aukkoja. Useimmat luulevat, että plehojen tarkoitus on peittää ilmettä. Toki jotkut käyttävät niitä siihenkin tarkoitukseen, mutta luulen tämän olevan melko tarpeetonta. Mie katselen yleensä käsiä, jos nyt jotain tellejä etsin. Chippejä pakonomaisesti sufflaavat esimerkiksi antavat irti kaikenlaista kivaa.
Ainakin yhden turnauksen olen pelannut kaulaliinassa. Pelasin Casino Rayllä nimittäin vähintään kerran AC/DC-liina päässä peittääkseni kaljuni. Luultavasti tästäkään ei tullut varsinaista suurta etua.
Kerron vielä jotakin, jota luultavasti kadun. Tai ainakin saan pyyhkeitä kollegoilta. Pokeriammattilaiset säännönmukaisesti väittävät havaitsevansa pulssinne, tunnistavansa ilmeenne ja näkevänsä sieluunne asti. Tämä johtuu siitä, että he haluavat teidän pysyvän kuoressa ja olemaan tekemättä mitään ennalta-arvaamatonta. Sitten kuuntelijat menevät kiltisti kaulaliinakauppaan etsimään suojaa Helpin röntgenkatseelta vaikka heidän olisi ainakin selkeästi kannattavampaa vähän varioida peliään.
Mutta liberaalina en tuomitse ketään. Pitäkää pojat rättejänne kaulassa ihan vapaasti. Tosin vääräleukaisuuteen taipuvaisena saatan vielä jatkossakin huomauttaa niiden tyylikkyydestä ja miehekkyydestä.
P.S. Löytyisiköhän keltään Ken Lennaard Invitational -videota jollain formaatilla tallennettuna? En ole koskaan nähnyt, ja olisi kiva katsella pelisuoritustaan reilun kymmenen vuoden takaa. En ole suurissa odotuksissa, koska sitä esitettiin kai lähinnä Ruotsissa, mutta tyhjän saa pyytämättäkin.
