Velipekka Nummikoski on toiminut Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtajana vajaat kaksi vuotta. Tapasimme Wille Rydmanin kanssa edellisen kerran uunituoreen tj:n RAY:n pääkonttorissa Leppävaarassa. Hänen pettymyksekseen emme olleet liikenteessä pokeriammattilaisen julkikuvaan kuuluvalla ökyautolla, vaan Willen koppimopolla. Jos olisimme tulleet minun autollani, olisi se ollut hienompi – ja keltainen valo katolla.
Tapaamisen agendalla oli keskustella Pokeriyhdistyksen ja RAY:n yhteistyömahdollisuuksista ja pokerin tulevaisuudesta Suomessa. Lisäksi olimme äärimmäisen kiinnostuneita, aikooko RAY lobata nettipokerin ulkomaille pelaamisen kieltolain puolesta.
Samppanjaa oli kylmässä siltä varalta, jos Nummikoski sanoisi, että ei aio.
Tilaisuus oli tällä kertaa Mikonkadulla yläkerrassa Casino Helsingin tiloissa. Edellisen kerran olen yläkertaan päässyt, kun siellä oli Sub TV:n World Poker Tour- ohjelmien lanseeraustilaisuus vuonna 2005. Mukana olivat myös Casino Helsingin johtaja Marko Hurme ja Suomen Pokerinpelaajat ry:n hallituksen jäsen Tommi Ahonen.
Ensimmäistä kertaa RAY:n lähihistoriassa toimitusjohtaja oikeasti toimii operatiivisesti varatoimitusjohtaja Janne Peräkylän irtisanouduttua alkusyksystä. Edelliset toimitusjohtajat kuten eteläkarjalaisdemarit Mauno Forsman (tj:na 82-89) ja Sinikka Mönkäre (06-12) olivat lähinnä kahvinjuontitehtävissä. Lappeenrannassa puhuttiinkin 80-luvulla ”pajatsopäällikkö” Forsmanista, joka oli enemmän kiinnostunut kansalaisten luku- kuin rahapeliharrastuksesta.
Uudessa organisaatiossa liiketoimintajohtaja Timo Kiiskinen, kehitysjohtaja Henrik Niinimäki, strategiajohtaja Matti Hokkanen, hallintojohtaja Alpo Rivinoja, avustustoiminnan johtaja Sisko Seppä ja lakiaisiainjohtaja Mari Mustakoski raportoivat suoraan toimitusjohtajalle. Varatoimitusjohtajaa RAY:llä ei enää ole.
Kysyinkin Velipekalta, että mitenkäs tämä sujuu?
Hän sanoi, että sitä pitää kysyä Hurmeelta. Minä totesin, että esimiehen esimiehestä harvoin kukaan haluaa antaa hirveästi lausuntoja, eikä Marko ollutkaan halukas kommentoimaan.
Nummikoski sitten kertoi tehtävän olevan ”erittäin mielenkiintoinen ja haasteellinen”. Jälkikäteen hän vielä hymyillen kertoi nauttivansa työstään.
Pokerinpelaajien sydäntä lähinnä olevasta asiasta eli mahdollisesta kieltolaista ja RAY:n lobbaamisesta asiassa 2015 hallitusneuvottelujen yhteydessä tenttasimme Numpilta useaan otteeseen varmasti kyllästymiseen asti.
Nummikoski kertoi näkemyksenään: ”Tuskin Suomeen tulee mitään blokkauksia.”
Tämä sopii meille, mutta entä RAY:lle ja Nummikoskelle itselleen?
”Meitä kiinnostaa enemmän se, millaiset työkalut regulaattori meille online-markkinassa mahdollistaa. RAY:lla ei ole määriteltyjä tavoitteita tulevaan hallitusohjelmaan. Yleensähän se on pari riviä. Säilytetään monopoli ja sillä hyvä. Joka tapauksessa tämä on RAY:ssä tulevan syksyn asia”, saimme toimitusjohtajasta puristettua irti.
”Tokihan me haluaisimme, että kaikki pelaisivat meillä”, hän vielä lisäsi.
Käsittelimme myös Casino Helsingin Sports Bariin tulematta jääneitä Veikkauksen ja Hippoksen vedonlyöntipisteitä. ”Mahdoton on maallikolle perustella, miksi pelit ovat R-kioskilla, mutta eivät pelaamiseen tarkoitetussa paikassa. Meidän
juristiemme mukaan hankkeessa ei ollut mitään lainvastaista. Toivon, että case voidaan jossain vaiheessa avata uudelleen. Tämä tuskin kuitenkaan tapahtuu aivan lähiaikoina”, kertoi Nummikoski näkemyksensä.
Tästä siirryimmekin sujuvasti puhumaan punaisista ja vihreistä peleistä. Olimme yhtä mieltä siitä, että peliongelma on alkoholismiin verrattavissa oleva sairaus, johon on suhtauduttava vakavasti.
”Me kaikki tiedämme, että peliongelmaiset ovat moniongelmaisia. He pelaavat monia pelejä. Harvat juopotkaan juovat vain yhtä juomaa.
Pelit pitäisi aidosti evaluoida, eli ovatko pelit haitallisia vai ei. Tällaista evaluaatiota Suomessa ei ole tehty, vaan luokitukset on lähinnä vedetty hatusta.
Meillä on tällä hetkellä yksi vihreä peli, eli pajatso. Sen fiskaalinen merkitys on kuitenkin pieni”, Nummikoski huomauttaa.
Tähän totesinkin, että meillä voisi olla yhteinen agenda, eli pokerin muuttaminen punaisesta pelistä vihreäksi eli vähemmän haitalliseksi. Tällöin RAY voisi markkinoida pokeria muutenkin kuin tuoteinformaationa, ja pääsisi nykyisistä (mielestäni) naurettavista markkinointirajoituksista eroon.
Kerroin, että olen pelannut pokeria monien selkeästi peliongelmaisten kanssa. He vain eivät viihdy pokeripöydässä tavallisesti kovin pitkään, koska pokeri on heille liian hidasta.
Muut nyökkäilivät varovasti. Tämä projekti, jos se käynnistyisi, ei olisi ihan yhtä helppo kuin Saksalle Ranskan valloitus. Poliisihallitus ei ole laintulkinnoissaan ollut erityisen pokeriystävällinen.
Laintulkinnoista Marko Hurme kertoi, että Casino Helsingin ehdotettu mainosslogan ”Tule sellaisena kuin olet” ei mennyt POHA:ssa läpi. Lausehan sisältää imperatiivin.
Kaikenlaista, minä ajattelin. Minulle ei ole suuri yllätys, että valtionhallinnossa on ihmisiä töissä ainoana tehtävänään nipottaa turhien säädösten tukemana.
”Peliala on herkkä kriittiselle ilmapiirille. Julkisuutta saavat helposti kaikki alalla tapahtuvat väärinkäytökset ja peliongelmiin liittyvät onnettomat ihmiskohtalot. Tämä tuo painetta valvonnan ja sääntelyn lisääntymiseen.
Meille on toisaalta tärkeää, että kotimainen pelivaihtoehto on mahdollisimman houkutteleva. Tässä on paljon tasapainoilua. Pelaaminen ei ole maitokauppaa”, Nummikoski kiteytti.
Laajeneeko vai supistuuko RAY:n pokeri Suomessa?
”Tämä arvioidaan liiketaloudellisesta näkökulmasta. Ravintolapöytäpelien pöytämäärähän meillä on vähentynyt. Vaikea nähdä että ne hirveästi lisääntyisivät, mutta eivät välttämättä enää vähenekään.”
Tenttasimme myös pitkään täsmennystä Numpin vastaukseen pokerin taitopeliluonteesta. Edellisessä kerralla hän vastasi kysymykseen:
Onko pokeri taito- vai tuuripeli?
”Kukapa meistä varmuudella tietää mikä seuraava kortti on….?”
Kerroin, että minä ja muutkin ovat lukeneet tämän vastauksen, että pokeri on tuuripeli.
Argumentoimme kiivaasti taitoaspektin puolesta ja Numppi hymyili ja väisteli. Hän mm. kertoi, että pajatsohan se varsinainen taitopeli onkin.
Saimme hänestä irti lausunnon, että ”Mitä lähempänä taitotaso pelaajilla on, sitä suuremmaksi tuurin osuus nousee.”
Totesimme, että tässähän se sitten oli, eli pokeri on taitopeli. Velipekka sanoi, että itse asiassa hänen aiempi lausuntonsa on erinomainen ja hän pysyttelee siinä.
Kun puhuimme RAY:n kehitys- ja jakeluorganisaation työnjaosta, selvisi lopullisesti Casino Raylta kadonneiden Lightning Pokerin ja suositun heppapelin kohtalo.
”Lightningia ei saatu kunnolla integroitua alustaamme. Järjestelmästä tuli jatkuvasti virheilmoituksia, emmekä voi hyväksyä ainuttakaan virhettä peleissämme.
Hevospeli meni, koska hevosten kaatuilemistakaan emme voi hyväksyä. Varaosia peliin ei ollut tehty seitsemään vuoteen”, kertoi Hurme vastauksen Mikonkadulla askarruttaneisiin katoamistapauksiin.
Kehitysorganisaatiosta Nummikoski kertoi:
”Neljä viidesosaa henkilökunnasta on ICT:tä. Pois lukien kasinon automaatit kehitämme pelimme itse. Tämä johtuu siitä, että kotimaiset pelit ovat niin suosittuja. Näin toki myös vältymme ostopelien revenue share-diileistä.”
Kysyin vielä Velipekka Nummikosken näkemystä Aleksi Valavuoresta. Herrat ovat käyneet kiivastakin debattia mm. Nummikosken twitterissä.
”Hyvä että on tuollaisiakin ääniä”, oli diplomaattinen vastaus.
Mieleni toki tekisi päästä esittelemään Numpille pokerin tuuripeliluonnetta ja mielellään isolla rahalla. Mutta jos Nummikosken RAY on todella lähinnä kiinnostunut omasta regulaatiostaan, eikä kieltolain ajamisesta, ei minulla ole tarvetta esittää mitään haasteita.
Velipekka Nummikoski puhuu välillä hyvin oraakkelimaisesti. Minäpäs yritän tulkita RAY:n Sibyllaa pokerinpelaajille mahdollisimman edullisesti: RAY ei aio näillä näkymin aktiivisesti lobata kieltolain puolesta, mikäli se Nummikoskesta riippuu. Numppi tuskin vetäisi ranteita auki, vaikka jonkunlaisia pelaamisrajoituksia ulkomaille tulisi, mutta ei aio niitä erityisesti edistääkään.
Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri harppaus suomalaisille pokerinpelaajille – jos tulkintani on oikea.
