Kun ylittää Atlantin idästä länteen, tapahtuu kulttuurishokki. Yhtäkkiä asiakaspalvelijat hymyilevät sinulle ja yrittävät olla avuksi. Tämä ei todellakaan johdu siitä, että amerikkalaiset olisivat parempia ihmisiä, vaan henkilökohtaisista tipeistä ja tulospalkkauksesta.
Floridassa oli vuoteen 2010 asti laki, joka salli maksimissaan 100 dollarin sisäänoston pokeripeleihin. Rajoituksen poistaminen räjäytti pankin, joka loi kukoistavan pokerikulttuurin yhdellä napinpainalluksella.
Markkinatalouden näkymätön käsi on jotenkin tuonut Floridan kasinoille myös erittäin taitavat pokerijakajat. Heikoinkin täällä näkemäni jakaja olisi missä tahansa Euroopassa huipputasoa.
Itse asiassa ensimmäisenä iltana luulin, että Floridassa on puulatut tipit kuten Suomessa. Eli tipit menevät laatikkoon, josta jollain mystisellä metodilla arvotaan rahojen saajat. Koska jakajat olivat niin hyviä, tämä tuntui mahdottomalta ja suomalainen mies alentui kysymään. Oikeasti jokaisella jakajalla on oma boxinsa, jota sitten kiikutetaan ympäri kasinoa. Tämän olisin toki voinut tajuta vaikka hetikin.
Suomessa olen yrittänyt lobata jakajille henkilökohtaisia tippejä vuodesta 1995. Toivoni asian suhteen menetin ensimmäisen vartin aikana keskustellessani silloisen pokerimanagerin kanssa. Ensin kaatuu Suomessa pelimonopoli. Sitten kirkasta viinaa saa Suomessa marketeista ympärivuorokautisesti. Tämän jälkeen voidaan harkita henkilökohtaisia tippejä kasinolle.
Tosin isoa alligaattoria voi pyytää vaikka ei saisikaan. On nimittäin melko rentouttavaa, kun kaikki jakajat tietävät pokerihuoneen säännöt. Kiistatilanteissa he eivät jänkää lainkaan, vaan pyytävät välittömästi paikalle floorin, joka antaa nopean tuomion, jonka tosin jakaja olisi osannut itsekin tehdä. Sitten floor ja jakaja yhdessä pahoittelevat päätöstä, jos se on epäsuotuisa.
Vaikka pelaaja olisi aivan pihalla tilanteesta ja totaalisen väärässä (kuten yleensä on asian laita) hänelle kovasti valitellaan, kuinka tällainenkin oikeusmurha on vaan pakko tehdä. Kuten siis noudattaa pokerihuoneen sääntöjä.
Suomessa osa jakajista tietää osan säännöistä. Joskus joku pyytää brushin ongelmatilanteissa paikalle, joista samaten osa tietää osan säännöistä. Tämän jälkeen tulee päätös, joka voi ihan hyvin osua oikeaankin. Jos päätös on väärä, tätä ei myönnetä milloinkaan. Virheen myöntäminen lienee Mikonkadulla irtisanomisperuste.
Tästä voisi päätellä, että minulla olisi jotain valittamista Casino Helsingin henkilökunnasta. Oikeasti ei ole. Olosuhteisiin nähden jakajat ja brushit ovat erittäin hyviä.
Systeemi on vain rakennettu siten, että ammattitaitoa ei palkita. Jos tippaat euron hyvälle pokerijakajalle, niin ensin siitä ottaa puolet Jutta Urpilainen ja sitten se jaetaan ruletticroupierien, blackjackdealereiden ja kaikkien muidenkin työvuorossa olevien kesken. Eli jos annat euron, ko. jakaja saa käteen suuruusluokkaa sentin.
Helsingin kasinolta on aina välillä löytynyt maailmanluokan pokerijakajia. Heidät siirretään yleensä pian muihin tehtäviin. Lisää palkkaa huippujakajalle ei voi maksaa siirtämättä häntä tolppa-apinaksi eli kököttämään penkillä ja tarkkailemaan tilannetta.
Kun aloin päästä ravintoloihin sisälle, oli Suomessa tarjoilijoilla prosenttipalkkaus. Palvelu oli erittäin hyvää, jos ei huomioida silloisten naurettavien lakien vaikutusta. Ay-liike painosti tämän palkkausmuodon pois kapakoista. Suomessa ei vain voi olla asiat niin, että parempi työntekijä saisi enemmän palkkaa samoista tehtävistä. Kateus voittaa Suomessa kiiman monella touchdownilla.
Nopeista pokerijaoista pitävät vain jakajat, pelaajat ja kasino. Eli kaikki asianosaiset. Jakoja Floridassa tulee internetvauhdilla. Kun joka potista saa vähintään dollarin itselleen, on jakajalla melkoinen intressi painaa kaasua.
Odottelen kovasti sitä päivää, kun ay-liike Suomessa myöntää, että tulospalkkaus saa ihmisen tekemään enemmän töitä. Samoihin aikoihin tapahtunee Stu Ungarin ylösnousemus.
Niin paljon kuin halveksunkin amerikkalaisten pinnallisuutta ja sivistymättömyyttä, on pakko myöntää, että USA:ssa ovat jotkut asiat paremmin.
