Minun pitäisi lopettaa kannattamattomana siviiliväestölle pokerin perustotuuksien opettaminen. Pysyn aiemmassa näkemyksessäni, että maailma olisi parempi paikka, jos kaikki omaisivat pokerinpelaajan logiikan. Sen sijaan olen reivannut näkemystäni siitä, miten helppoa perusteesien opettaminen on.
Aiemmin olin sitä mieltä, että läpäisty peruskoulun matematiikka riittää. Nykyisin olen tullut näkemykseen, että juuri mikään ei riitä juuri kenellekään.
Pokeriammattilaisille luulin joskus olevan itsestään selvää, että varianssilla ei ole muistia, ja että se tästä huolimatta tasoittuu ajan mittaan. Kaikki eivät tälläkään kertaa usko, että tämä ei ole vallitseva asiaintilanne. Arvioisin, että korkeintaan puolelle pokeriammattilaisista nämä ovat kyseenalaistamattomia perusteesejä. Pokerisivistymättömät eivät pääsääntöisesti ymmärrä varianssista yhtään mitään – ja sen selittäminen on hyvin haastavaa.
Olen jängännyt aiheesta ainakin kaksi vuosikymmentä erilaisissa seurueissa. Muistaakseni en ole eilistä ennen saanut livenä ketään koskaan ymmärtämään. Olen sen sijaan onnistunut suututtamaan lukemattomia ystäviä ja vihamiehiä pitämällä näkemyksistäni härkäpäisesti kiinni.
Tunnelmaa ei liene nostanut ylimielinen suhtautumiseni toisen osapuolen mielestäni tunnepohjaiseen argumentointiin. Taipumukseni osallistua huutokilpailuihin hyvällä asenteella on sitten tehnyt osasta ystävistä entisiä ystäviä. Vihamiehet sen sijaan ovat pysyneet entistäkin sitoutuneempina vihamiehinä.
Ihan viime aikoina olen muutenkin murehtinut paljon mahaan kaatunutta maitoa, vaikka se ei kovin rakentavaa olekaan. Useita kuukausia jatkunut sairastelusta johtunut liikkumattomuus alkaa painaa mentaalipuolella jopa enemmän kuin SaiPan kotitappiot. Keskivartalo on tosin rakentunut kivasti.
Kun en pääse purkamaan turhautumistani esimerkiksi rautatankoon, olen pitkästä aikaa alkanut taas nukkua huonosti. Tämä on antanut hyvää aikaa Netflixin sisältöön perehtymisen lisäksi kaikenlaisen ikävän muistelemiselle.
Muistelin esimerkiksi eilen, kun vuosia sitten yritin kärsivällisesti selittää mielestäni hyvinkin fiksulle ja sivistyneelle pelialalla korkealla postilla toimivalle kaverille, että pokeri ei ole pyramidipeli, jossa vain terävimmällä huipulla voitetaan jotakin. Vain jos ylöspäin meneminen olisi voittajille pakollista ja alaspäin paluu kiellettyä tulisi pokeri pyramidipeliksi. Kaikilla tasoilla on voittajia ja häviäjiä ja rahaa valuu pyramidin huipun lisäksi sivuille.
Kun tämä keskustelu oli minulta poikkeuksellisen rauhallisesti argumentoituna käyty loppuun, menin sanattomaksi. Vastapuolen loppukaneetti ”Onhan se nyt ilmiselvää, että pokeri on pyramidipeli” veti suulaahkon karjalaispojan mykäksi. Minulla olisi ollut enää jäljellä parisuhderiidan tasoista argumentointikykyä, joten katsoin paremmaksi lähteä etsimään jotain maitoa vahvempaa mahaan kaadettavaksi.
Olen muuten melko parkkiintunut kuuntelemaan pokeripöydässä tieteellistä keskustelua siitä, kannattaako ruletissa pelata vasta- vai myötäkarvaan. Eli jos on tullut paljon punaista, pitääkö seurata flowta ja pysyä samassa värissä vai painaa mustaa, kun punaista on jo tullut liikaa. Minä yleensä kannatan old school- teoriaa myötäkarvaan pelaamisesta.
En enää toivottavasti koskaan joudu osallistumaan keskusteluun, miten ruletti on biitattavissa erilaisilla panostussysteemeillä. Liian monelle rulettipöydän voittavalla puolella olevalle olen turhaan yrittänyt jankata, että tämä ei onnistu mitenkään. Ei ole auttanut, vaikka kuinka on esitellyt keskelle erämaata rakennettuja melko päheitä kasinohotelleita, jotka ovat tällä biittaamisen mahdottomuudella rakennettuja.
Päädyin taas kerran hakkaamaan päätäni seinään viikonloppuna, kun ajauduimme teiniriitaan suuresti arvostamani kokeneen pelinjärjestäjän kanssa. Olin ja olen vahvasti sitä mieltä, että kasinon olisi syytä ensisijaisena indikaattorina seurata onnenpeleissä EV-tulosta (=sitä paljonko tulos olisi odotusarvomielessä).
Toteutunut tulos on merkityksellinen vain kassanhallinnan kannalta. Tämä tietysti edellyttäen, että EV-tulos on oikein laskettu. Joskus toki ovat rulettikehät soikeita, henkilökunta epärehellistä tai softat bugisia, joten toki rahan oikeita liikkeitäkin on syytä pitää silmällä. Lisäksi osalla pelinjärjestäjistä on rajalliset kassavarat ottaa varianssia vastaan.
En osannut tälläkään kertaa selittää ymmärrettävästi sinänsä hyvin yksinkertaista asiaa. Mitä ilmeisimmin ihmiskunnalle yleensä ja minulle erityisesti oli hyväksi, että en päätynyt ansaitsemaan elantoani opettajana. Oppilaat eivät olisi oppineet mitään ja minä olisin saanut kenkää viimeistään siinä vaiheessa kun olisin alkanut heitellä oppilaita liituja painavammilla esineillä.
Eilen tapahtui myös jotain hyvin yllättävää. Kaverini kertoi aiemmin luulleensa, että peliautomaatit tasoittavat voitot automaattisesti. Nyt hän hyväksyi vaahtoamiseni siitä, että jokainen pyörähdys on itsenäinen ja aiemmista riippumaton.
Asiat ovat näin tietämissäni sekä netti- että maakasinoissa. Varianssilla ei ole tässäkään asiassa muistia, mutta se tasoittuu ajan mittaan. Eli mitään parempaa ei ole tarjolla automaatista, joka on antanut huonosti viime aikoina. Vastaavasti automaatti ei käänny sinua vastaan sen enempää kuin lähtiessä oli, vaikka sinulla sattuisi hetken hohottamaan. Kasinon Kultahuoneessa olisi tosin tarjolla muitakin teorioita.
Minun selittämisestäni huolimatta joku muutti aiempaa näkemystään! En usko kuitenkaan pedagogisten taitojeni kohentuneen merkittävästi, vaan kyseessä olleen säännön vahvistavaan poikkeusmahaan kaadetusta samasta vanhasta maidosta.
P.S. Välttääkseni aivan tolkutonta vanhan toistamista selailin aiheesta vanhoja kolumneja ja keskusteluita. Löysin mm. ”Pokeri pyramidipeli”- keskustelun vuodelta 2008:
Keskustelun avaaja oli sitä mieltä, että pokerissa pelaajat tulisi jakaa tasoluokkiin kuten nyrkkeilyssä. JR vastasi:
”Hyvä idea! Tässä on vaan se ongelma, että millä helposti mitattavissa olevalla suureella pelaajat jaettaisiin ryhmiin. Esim noi nyrkkeilyn painoluokathan on hyvin yksiselitteiset.
Yksi radikaali idea voisi olla, että pokeria pelattaisiin monilla eri suuruisilla panoksilla. Paremmat pelaajat pelaisivat keskimäärin korkeammilla panoksilla. Aivan varma tuollainen systeemi ei tietysti olisi, mutta kyllähän siinä vastaesimerkkinä esitetyssä nyrkkeilyssäkin joku 80kg voi olla kovempi luu kuin joku 95kg… Keskimäärin luultavasti systeemi toimisi kuitenkin hyvin, ja parhaat pelaajat löytyisivät high stakes pöydistä, kun taas heikommat pelaajat pelaisivat pikkurahasta.
Systeemi olisi lisäksi painoluokkia joustavampi, koska pelaajat voisivat ajan kanssa kehittyessään siirtyä sarjasta toiseen.
Mietintäni on toki puhtaasti hypoteettista, tällaisten erikokoisten pelien järjestäminen vaatisi siinä määrin laajaa pokerimaailman uudelleenorganisointia ja pokerisaittien välistä yhteistyötä, etten usko sen olevan käytännössä toteutettavissa.”
