Suorat lennot menevät varsin näppärästi, vaikka olisivat pitkiäkin. Välilaskut ovat syvältä, sillä siinä joutuu sekä heräämään että notkumaan lentokentän baarissa. Lisäksi välilasku moninkertaistaa riskin laukun tulemisesta perille eri lennolla.
Pari ylihintaista drinkkiä Helsinki-Vantaalla, koneessa ruoka ja pari lasia ilmaista viiniä ja nukkumista oli suunnitelmani vampyyrilennolle (=lähtee liikkeelle keskiyöllä) Hong Kongiin. Joskus tämä kaksi viiniä on lipsahtanut kahdeksitoista, kun uni ei ole tullutkaan. Tällä kertaa hyvä strategia toimi myös taktisesti.
Finnairin uudella kalustolla yhdeksän ja puolen tunnin lento meni mukavasti. Hong Kongissa meitä oli ohjeistettu olemaan hakematta laukkuja ja menemään suoraan lauttayhtiön tiskille ostamaan liput Macaoon. Reitti oli hyvin opastettu ja Jari ”No Fear” Salonen sai meille ongelmitta ostettua liput kahden ja puolen tunnin päästä lähtevään lauttaan. Hetken istuttuamme melko täydellä, mutta tylsällä lentokentällä Jyri ”Jyräys” Merivirta kysäisi läpällä Jarilta, että miksei se ostanut lippuja tuntia aikaisemmin lähtevään lauttaan. Muutama päivä myöhemmin meille selvisi, että sellainen olisi ollut oikeasti olemassa. Tosin se olisi tullut hotellimme viereen eikä eri saarelle, kuten valitsemamme kyyti.
Lauttasatamassa jännitin turhaan, toimittaako lauttayhtiö laukun oikeasti Macaoon samalla lautalla. Rajamuodollisuudet menivät ripeästi ja laukku löytyi helposti, kunhan ei syöksynyt passintarkastuksesta suoraan tulliin, vaan kävi hakemassa laukun hihnalta.
Taksissa ihmettelimme Jarin kanssa, miksi taksi lähtee ajamaan Wynnistä pois päin, vaikka tiesimme Wynnin olevan hotellimme Sheratonin lähellä. Tosin kommunikaatio kuskin kanssa johti vastauksiin ”Sheraton, okei” ja päätimme jäädä kuskin armoille.
Puolen tunnin ajon jälkeen kurvasimme onnellisesti Sheratonin eteen.
Hotellissa kieltäydyin antamasta laukkuani kenellekään noin seitsemästä kyselijästä. Pystyn vetämään laukkuani aivan hyvin itse, enkä jaksa jännätä huoneessa, koska se nisse sen laukun oikein tuo. Kirjautuminenkin meni sujuvasti, koska epähuomiossa menimme klubikirjautumiseen. Emme kumpikaan kuulu mihinkään Sheraton-klubiin, mutta kukaan ei missään vaiheessa protestoinut mitään.
Yritin selittää tiskille päästyäni respalle, että eihän minulla ole vain höyhentyynyä, olen nimittäin allerginen. ”Feather”, ”allergic” ja ” synthetic” olivat liian monimutkaista englantia. ”Pillown” typsy ymmärsi ja sanoi ”You can check if your pillow is ok”. Tyydyin tähän.
Huoneessa totesin sekä tyynyn että peiton olevan täytetyn laadukkailla hanhenhöyhenillä. Jos nukun yhden yön sellaisella, minulla on seuraavana aamuna kankkunen ilman viinaa. Olen monesti eri puolilla maailmaa ihmetellyt, miten suurkuluttajalla on krapula muutamasta hassusta grogista. Sitten olen tajunnut, että höyhentyynyhän se minua oksettaa. Nykyisin useimmiten muistan pyytää polyesteriä jo varausta tehdessä ja ensimmäiseksi huoneeseen tultua otan tyynyliinan pois yhdestä tyynystä ja alan tutkia sisältöä. Joskus olen jopa valmistajan lapun puutteessa leikannut tyynyn kulmaan pieneen reiän varmistuakseni sisällöstä. Polyesteri ja höyhenet tuntuvat varsin samalta, mutta vain toisesta saan allergisia reaktioita.
Tiesin heti tämän haastavaksi projektiksi. Ensin yritin puhelimella guest serviceen. Ensimmäinen vastaaja ei ymmärtänyt juuri mitään hyvin hitaasti puhutusta englannistani, ja haki puhelimeen toisen, joka ymmärsi saman verran. Kerroin tulevani alakertaan esittämään asiani. Lähdin tyyny kainalossa respaan, jossa Jari jo kuumeisena odotti peleille lähtöä. Sanoin, että tässä ehkä menee hetki. Ensimmäinen virkailija kertoi, että he vaihtavat kyllä tyynyni pehmeämmäksi ja sitten mie pyysin paperia. Kirjoitin lapulle ongelmani ja sitten taas paikalle haettiin toinen virkailija. Tämäkään ei heti ymmärtänyt, mutta kun performoin niiskutusta pöllyttäessäni tyynyä, lamppu nähdäkseni syttyi. Jätin tyynyn ja lapun respaan ja lähdimme hipsimään pelipaikkaa kohti. Projekti meni muuten onnistuneesti maaliin, sekä tyynyt että peitto oli vaihdettu keinoainesisältöiseksi palatessani.
Meille oli paikalle jo aiemmin saapunut Jussi Nevanlinna kertonut, että Omahaa Macaolla pelataan vain Wynnissä. Jari oli hommannut kartan, ja löysimme perille kävelemällä vartissa. Pokerihuoneen löytäminen oli sitten hivenen haastavampi projekti, sillä Macaon kasinoilla opaskylttien nuolet osoittavat hyvin mielenkiintoisiin suuntiin. Joskus siis myös sinne, minne kuuluu mennä. Jari on meistä reippaampi poika kysymään ja opastetusti lopulta pelipaikka löytyikin. Omahaa sen sijaan ei löytynyt. Sitä kuulemma toisessa Wynnissä, eli siitä jonka olimme nähneet heti lauttasataman lähistöllä.
Olimme jo sen verran väsyksissä, että päätimme etsiä turnausalueen läheisestä City of Dreamsistä. Se löytyikin melko vaivattomasti. Ainoa pyörivä käteispeli oli 25/50HKD (=3/6 euroa) No Limit Texas. Päätimme kuitenkin istahtaa siihen. Jari kyllästyi parin tunnin pelin jälkeen ja miekin melko pian. Minun pöytäni oli tosin varsin helppo pelata sisältäen pari vähän löysempää veturia ja loput taas vaikuttivat umpitiukilta.
Seuraavana päivänä otimme taksin oikeaan Wynniin. Sieltä löytyikin 50/100 Omaha, johon jonotimme vain kuusi tuntia. Odotellessa pystyi käymään syömässä ja pelaamaan Teksasia. Teksaspöytäni oli varsin samanlainen kuin edellispäivänä. Umpitiukkoja kiinalaisia plus pari limppailijaa. Totesin mielessäni, että mie kyllä pystyisin itseni elättämään tällaisessa pelissä. Mitään en Teksasissa tosin voittanut, kuten en edellisenäkään päivänä.
Kauan kaipaamamme omahapöytä oli Casey Castlella varustettu ja muutenkin ihan hyvä. Lisäksi Wynn Macaon pokerihuone saattaa olla miellyttävin paikka huiskia, missä olen Taleon Clubin jälkeen pelannut, ja siellä sammuivat pokerivalot 2009. Jari onkin sisukkaasti palannut Wynniin päivä toisensa jälkeen, mie taas olen keskittynyt Unelmien Kaupungin valloittamiseen.
Lippujahdissahan täällä ollaan. Minulla on turnausrahastuksia ennen tätä reissua kahdessatoista eri maassa. Juha Helpillä on 21 ja Caseyllä 38 eri maassa, joten tavoiteltavaa riittää.
Aloitin turnausurakointini lauantaina suoraan PokerStars National Championshipin kakkospäivästä noin 22 ison blindin pinolla Jussi Nevanlinnan houkuttelemana. Myös Jyräys lämpeni lippujahtiin. Voitin yhdet blindit ja tipuin lopulta epäonnekkaasti kuutosparilla kalle- ja jätkäparia vastaan. Sekä Jyri että Jussi pikkurahastivat turnauksesta. Jyri kehottikin kirjoittamaan kolumniin, että täällä Macaossa on melko helppoa saada pikkurahastus aikaiseksi.
Mie lämpenin pelaamaan heti perään Poker Stars Cupin. Vaikka pelaajat olivat 3.000 HKD:n turnauksessa mielestäni todella huonoja, en viihtynyt heidän seurassaan kovin pitkään.
Seuraavana päivänä menin taas myöhässä 5.000 HKD:n turnaukseen, koska pienellä pinolla aloittaminen oli edellisenä päivänäkin toiminut nopeasti. Reissasin napilta ATo, ja iso blindi otti kiinni. Floppi oli hyvä T53 värin vedolla. Löin konttarin, paikallinen kaveri checkreissasi paljon isommalla stäkillä. Mie en värinvetoja vastaan kippaile, ja survoin loput. Kaverilla oli tosin pohjasetti, joten olin taputellut jo kolmannen turnaukseni.
Käteispelit City of Dreamsissa olivat vähän kiihtyneet ja auki oli isompaakin Texasia. Sain rivakasti paikan 50/100 pelistä, hyvä että ehdin putoamisviskin tilata. Pöydässä oli vanhempi eli ikäiseni pariskunta, joka pelasi Teksasia kuin Suomessa pelattiin parhaimmillaan 90-luvulla. Lisäksi vieressäni oikealla oli aggressiivinen venäläinen, joka venäjäksi syytti välillä kiinalaisia kimppapelaamisesta, kun ei englantiakaan osannut. Yksi osaavan oloinen jenkki oli joukossa. Loput olivat taas kiinalaisia, joiden 3- bet range oli havaintojeni mukaan tyyliin KK+. Olin imo teksastaivassa. Taivaasta ei tosin satanut mannaa, vaan lopetin pelit omillani paikallista aikaa aamuneljältä, kuten muinakin päivinä. Vauvojen ja vanhusten rytmiä ei kuulu sotkea.
Maanantain ohjelmasta löysin 2.280 paikallisen dollarin Knockoutin, jota Suomessa terminaattoriksi kutsutaan. Turnauksen koko ehkä kertoo, että ”lippujahti” ei ole läppä, vaan totista totta. Vieressä roiskitaan isoa käteistä ja mie pelaan pikkuturnausta. Mutta ihmisellä pitää olla työn lisäksi harrastuksiakin.
Kiinalaiset pelaavat terminaattoriaan aivan kuten suomalaisetkin. Suurin osa fieldistä menee täysin sekaisin tarjolla olevista bounteista. Jokaisen pelaajan tiputtamisesta tienasi tässä turnauksessa 500 dollaria (=60€). Tämä tarkoitti sitä, että mie enimmäkseen kippailin. Valuttuani noin kymmeneen isoon blindiin syöksyin cutoffista KJs. Luulin olevani kusessa, kun buttonilla ollut tiukka paikallinen instana meni all-in vain hivenen suuremmalla stäkillä. Tämä sanoikin ”three outs”, kun näytin käteni. Tosin ne kolme outtia olivatkin yllätyksekseni kiinalaisella, joka näytti K4s. Flopissa oli jätkä ja turnissa ei vihulla outteja, ensimmäiset tuplat Akille neljään turnaukseen olivat tapahtunut tosiasia.
Seuraavaan jakoon löysin ensimmäisen kuvaparini, joka tosin oli pienin mahdollinen eli jätkät. Survoin suoraan uuden 20BB+ stäkkini. Iso blindi otti ATo, eikä ollut onnekas.
Seuraava käteni, jonka pelasin, oli ehkä vähän arveluttava. Pikkustäkkiin juuri joutunut lämpökaveri meni 5BB all-in ja seuraavaan positioon juuri siirretty megastäkki niin ikään löi hivakkansa sisään. Miulla oli Anna Kournikova, eli ”näyttää hyvältä, mutta ei koskaan voita”. Totesin, että jos kippaan tämän väärin, vedän ranteet auki ja työnsin nippuni sisään, vaikka minulla oli hivakka, jolla taiteilen rahoille tässä vaiheessa tyyliin 70-prosenttisesti.
Tilanne ei ollut ihan optimaalinen, kun vastassa oli A2o ja jätkät. Tällä kertaa pokerijumalat katsoivat kuitenkin sisukkaan lipunmetsästäjän puoleen ja sain floppiin karvaturvan ja potista ison läjän merkkejä ja ensimmäisen bountyni.
Tämän jälkeen pelailin tiukasti rereissaten aina välillä koko kasan. Bubblen haminoissa hankin tyyliin tuplat lisää merkkejä ilman showdownia. Kiinalaiset aivan kuin suomalaisetkin jarruttivat ensimmäisen kerran vasta kun vainusivat turnausrahastusta olevan ilmasssa. Mie, joka olin ollut tähän asti enimmäkseen ollut kuoresssa, painoin sen sijaan kaasua. Kuplan puhjetessa olin hyvin lähellä turnauksen chipleadiä.
Semifinaalivaiheessa valuin ihan vähän megastäkkini kanssa. Kiinalaiset aivan kuin kaikki muutkin kansallisuudet nimittäin taas alkoivat roiskia merkkejään ympäriinsä rahastuksen varmistuttua. Mie taas mököttelin ison pinoni takana ja odottelin hyviä kortteja. Löysinkin kasiparin, kun stäkkiään innokkaasti ulkoiluttanut nuori kiinalaisneito löi 15BB nippunsa pienestä blindista sisään. Vastassa oli J6o, mutta valitettavasti turnista tuli jätkä, ja stäkistäni meni vähän yli puolet. Kun meitä oli kymmenen jäljellä, löysin Doyle Brunsonin (AQo) ja menin viisikätisessä suoraan all-in vajaan 8BB. Valitettavasti napin chipleaderi löysi Anna Kournikovan, joka tälläkin kertaa voitti. Olin lopulta turnauksessa yhdeksäs, kun toisesta pöydästä tippui samoihin aikoihin joku toinenkin.
Macaon lippu on vedetty salkoon!
