Munkkiniemen Eki eli Erkki Rautanen syntyi 14.2.1933 Helsingissä. Sotaa pakoon hän joutui lähtemään kuusivuotiaana Lahden seudulle. Kaksitoistavuotiaana hän pääsi metsäpeleihin ”valomieheksi” eli pitämään tulia yllä, että miehet näki pelata. Tehtävästä sai pientä täppirahaa, jonka Eki kertoi useimmiten lyöneensä rinkiin takaisin.
Vuonna 1949 hän pääsi palaamaan Helsinkiin, jossa perusti 50-luvulla autokaupan. Hän toimi myös autoalan liikkeiden yhdistyksen hallituksessa vuosikausia. Ensimmäinen vuosi, kun Eki ei myynyt yhtään autoa 50-luvun alun jälkeen oli vuonna 2009. ”Kaikki verot on maksettu”, oli vakiolausuntojaan.
Hän näki Helsingin hoolien nousun 50-luvulta alkaen ja hiipumisen Casino Ray:n vuonna 1991 tapahtuneen perustamisen myötä. Monopolikasinon erittäin pidetty kanta-asiakas hän oli alkuvuoteen 2016 asti. Kun helmikuun puolessa välissä pohdiskelimme mahdollisuutta taas järjestää pokeridinosaurusten kokoontumisajot, Eki vastasi mailitse ”Kaikki hyvin, olen sairaalassa, mutta muuten.” Hän suhtautui tapansa mukaan myönteisesti pelimahdollisuuteen, mutta tällä kertaa ei enää palannut rinkiin, vaan lopetti pelit lopullisesti 83-vuotiaana 3.3.2016. Autokauppaa Eki teki seitsemällä eri vuosikymmenellä ja korttiringeissä hän viihtyi yli 70 vuotta.
Erkki Rautanen oli positiivisin peluri, minkä kanssa olen korttien ringissä kiertämistä seurannut. En muista Ekin koskaan mökötelleen kävi pelissä miten hyvänsä. Itsestäni en valitettavasti voi sanoa samaa. Jos potti karkasi, Eki hymyili ja totesi, että ” Kerta elää ja mersu vaa”. Sen jälkeen hän saattoi todeta, että ”Niin paljon on evästä kuin matkaakin” ja kaivaa taskusta lisää ammuksia.
Asuimme molemmat Munkkiniemessä 90-luvulla, ja heitin Ekin usein kotiin kasinolta. Aamuneljän aikaan välitin ylinopeusrajoituksista yhtä paljon kuin muinakin aikoina, mutta muuta liikennettä oli häiritsemässä etenemistä vähemmän. Carinan kyydissä Eki ei sanonut vauhdista mitään, mutta hankittuani Cadillacin Eki totesi, että ”Tällaisella autolla ajaa kovaa vain neekerit.”
Tämä ei tarkoittanut, että Erkki Rautanen olisi vauhtia pelännyt. Hän oli nimittäin ollut kartturina 60-luvun suomalaistähtien kyydissä Moskovasta Monacoon. ”Maailman nopeimmissa rallikyydeissä olen ollut”, tapasi Eki tiivistää ralliuransa.
Tiukkapipoille tiedoksi, että tämä ei tarkoittanut sitäkään, että Eki olisi ollut rasisti. Hän oli hyvin suvaitsevainen mies, joka kohteli kaikkia kanssapelureitaan tasa-arvoisesti ihonväristä, sukupuolesta tai iästä riippumatta. Eki vain toi loputtomilla sutkauksillaan iloa ja valoa pelipöytään ja hänelle ”neekeri” oli täysin neutraali ilmaus, kuten kaikille koulunsa 80-luvulla tai aiemmin käyneille. Hän vain kertoi näkemyksestään, minkälaisilla autoilla kuuluu ajaa kovaa ja millä ei ja havainnoistaan ketkä maailmalla laittavat mutkia suoriksi Cadillaceilla.
Tosin meille nuorille pokerinpelaajille hän usein kuittasi, että ”Ennen oli rahaa vain rahamiehillä, nykyisin sitä on kaikilla hampeillakin.” Me emme suuttuneet, koska näimme pilkkeen Ekin silmäkulmassa. Hivenen huonompi huumorintaju oli eräällä pelinhoitajattarella, joka suuttui, kun Eki sanoi, ”Näkee, että neiti on ollut nuorena nätti.” Hän ei ymmärtänyt, että tämä oli pelkkä positiivinen arvio ulkonäöstä hauskaan muotoon puettuna, eikä oikeasti sisältänyt analyysiä iästä tai sen vaikutuksista.
Kun muutin Munkkiniemestä Ruskeasuolle, Eki kertoi kaikille Akin muuttaneen koirien hautausmaalle. Ruskeasuon kotieläinten hautausmaa oli nimittäin ollut Ekin nuoruudessa ollut suuressa suosiossa viedä tyttöjä autoajelulle. Hivenen pieleen menneiden treffien päätteeksi oli kuulemma kerran napsahtanut korkokenkä kuplavolkkarin takalasiin.
Onneksi sain Ekin jutuista edes marginaalisen osan tallennettua nauhalle Pokeritiedon Teerenpeleissä vuonna 2009:
Yksi hilpeistä tarinoista oli, kun poliisi oli tullut tuomaan yhdelle pelurille haastetta Ekin ollessa ventissä emäntänä yhdessä Helsingin hooleista. Potissa oli kuulemma muutama satanen. ”Kuiva nappasi rahat heti ja antoi ne toiselle kaverille. Juttu kuivui, kun ei ollut rahaa pöydässä.” Rahat saa nimittäin pöydästä takavarikoida, mutta taskusta ei. ”Mulle jäi se potti ja aina puhuttiin, että vedetään, se, mutta ei sitä koskaan vedetty.”
Näkemyksensä pelien jatkuvuuteen Eki kiteytti: ”Naiset ja viina ja kortti ei lopu koskaan maailmasta. Kyllä se peli on aina olemassa.” Tosin hänen kertomansa ja minun kokemusteni mukaan hooleissa pääosassa oli peli, eikä mikään muu.
Peliuransa hän summasi ”En oo kirjaa pitänyt, mutta tappiolla oon. Oon mä tuhlannut moneen muuhunkin paikkaan. Sehän se tärkeintä on, että raha ei tee pesää. Kaikenlaisissa hooleissa olen käynyt. Olis ne saanut poliisin puolesta olla, mutta kun siellä oli se rulla. Ratsioissa rulettipöydät takavarikoitiin, ja sitten pakkohuutokaupoista ne ostettiin takaisin ja pian oli sama pöytä samalla porukalla käytössä.”
”Hoolit meni poikki, kun kasino tuli. Ennen vanhaan täppirahatkin jäi rinkiin pyörimään, nyt ne menee kasinolle. Mutta kyllä kasinolla on mukavampaa ja turvallisempaa pelata, mitä hooleissa oli.”
Olisi pitänyt tehdä haastattelusta pitempi. Muu sanoi pikkusonni, kun ei ylettynyt.
Joka tapauksessa kyynel silmäkulmassa tätä joutui kirjoittamaan. Maailma on huonompi paikka ja Mikonkadun korttiringit jutuiltaan paljon tylsempiä ilman Erkki Rautasta. American Stud Poker Associateskin joutuu tulemaan jatkossa toimeen nuorempien jäsenien voimalla.
Ekin viimeinen spora on lähtenyt ja lasten pullo olutta juotu. Tällaisia pelureita ei enää uusia synny.
