Nykyaikainen sodankäynti on tosi julmaa. Ennen vanhaan asiat olivat paremmin. Kun ottomaanit valloittivat Maltan ritarikunnalta St. Elmon linnoituksen vuonna 1565, he säästivät yhdeksän maltalaista linnoituksen tuhatkunnasta puolustajasta. Nämä nimittäin onnistuivat uimaan karkuun lahden toiselle puolelle. Tapetuilta he irrottivat päät ja kiinnittivät ruumiit krusifikseihin ja laittoivat nykyiselle Grand Harbourille kellumaan.
Vastatoimenpiteenä suurmestari Jean de Vallette mestasi kaikki turkkilaiset vankinsa, lastautti heidän päänsä kanuunoihinsa ja ampui ne turkkilaisten leiriin. Maltan piirityksen ratkaisuhetkiä oli, kun maltalainen kapteeni ymmärsi hyökätä suojaamattomaan ottomaanien sotasairaalaan ja teloittaa kaikki sairaat ja haavoittuneet. Turkkilaiset nimittäin pakittivat Birgun ja St. Michelin linnoitusten piirityksestä, kun luulivat apujoukkojen Sisiliasta saapuneen. Tämä siitä huolimatta, että muurit oli jo saatu murrettua.
Nykyisin meno Maltalla on paljon rauhallisempaa. Kun kävin siellä ensimmäisen kerran reilut kymmenen vuotta sitten, juuri mitään ei tuntunut tapahtuvan. Jotain katukylttejä oli siellä täällä sivistyksen merkkinä, mutta ne yleensä osoittivat väärään suuntaan.
Pokerin Käsikirjaa sain tosin pitkät pätkät kirjoitettua.
Olen taas tällä pienellä saarella muutaman päivän pikavisiitillä. Kansainväliset peliyhtiöt ovat kymmenessä vuodessa mullistaneet Maltan talouden. Pilvenpiirtäjäindeksin mukaan talous on hyvin kuuma, koska joka paikassa näkyy nostokurkia ja entistä korkeampia rakennuksia rakennetaan pitkin rannikkoa. Vanhaa rakennusohjesääntöä, jonka mukaan talon tulee olla täysin asumiskelvottoman näköinen ja mielellään homeessa ei tunnuta enää noudatettavan lainkaan.
Ajoin tiistaina kaksi kertaa bussilla ja neljä kertaa lautalla. Vanha maltalainen elämänmeno alkaa todellakin olla mennyttä aikaa. Jokainen kulkuväline lähti ajallaan ja saapui ajoissa perille. Mikä järkyttävintä, linja-autoissa oli ilmastointi. Missä ovat toisen maailmansodan pommituksilta säästyneet vanhat kunnon bussit, joissa sisälämpötila ylitti selvästi ulkolämpötilan ja pakokaasut (ympäristösyistä varmaan) ohjattiin bussin sisään?
Käväisimme pikaisesti kurkkaamassa Birgua, jonka turkkilaiset aikoinaan tykkitulella tuhosivat. Tämän jälkeen pääkaupunki onkin ollut Vallettassa, koska piirityksen sankari de Vallette ei katsonut kannattavaksi yrittää uudelleenrakennusta, vaan rakentaa kokonaan uuden linnoituksen. Birgu on restauroitu aivan hiljan, ja suosittelenkin 2,80 euron edestakaista lauttamatkaa Vallettasta Birguun kaikille Vallettassa vieraileville. Turisteja siellä ei tosin vielä juuri ollut, toisin kuin Vallettan keskustassa. Eli jos tykkää väistellä turistilaumoja, kannattaa pysytellä perinteisissä turistikohteissa.
Maltalta on palannut suomalaisia rahapelisiirtotyöläisiä jossain määrin takaisin kotimaahan. Toisaalta uusia on muuttanut tilalle, ja onpa tapahtunut paluumuuttoakin. Osa on viihtynyt kivellä jo varsin pitkään, eikä juuri tunnu haikailevan Helsingin kuuden kuukauden syksyn perään. Finnairkin lentää kesäkaudella taas suoria lentoja muutaman vuoden tauon jälkeen. Mitä ilmeisimmin Maltalla on pysyvä suomalainen siirtokunta, ellei eurooppalaisessa pelilainsäädännössä tapahdu mullistavia muutoksia. Malta ainakin vastustaa niitä viimeiseen ritariin asti, aivan kuten St. Elmossa aikoinaan.
Tämä taloudellinen hyvinvointi, jonka rahapeliyhtiöt ovat Maltalle tuoneet, olisi varmaan kelvannut Suomeenkin. Meillä on katsottu kuitenkin tärkeämmäksi puolustaa rahapelimonopolia ensimmäisestä puoluesidonnaisesta avustuksesta alkaen – ja luopua samalla mahdollisuudesta kasvavaan digitaalisen vientiteollisuuden haaraan.
Tosin maltalaiset tarvitsivat hyvinvointia enemmän kuin suomalaiset. Suomessa toimivat lämpimät suihkut ovat olleet arkipäivää aika kauan. Nyt olen ensimmäistä kertaa Maltalla majoittuneena hotellissa, jonka suihku toimii suomalaisittain.
Maltalaisilla onkin paljon kiittämistä suomalaiselle rahapelipolitiikalle. Maailma muuttuu kiivasta vauhtia, ja osa meistä sopeutuukin siihen. Loput puolustavat äänekkäästi ”saavutettuja” etuja – joita muuten rahoitetaan velkarahalla.
